Matin blogi

Anteeksianto ja voimaantuminen

Share |

Perjantai 3.12.2010 klo 1:18 - Matti Kuusela


Olin tänään Antroposofisen liiton nuorekkaamman väen Torstai-klubissa puhumassa enkelimaan ideasta. Ilta oli sympaattinen ja oli iloinen siitä että saatoin puhua hyvin vapaasti siitä mitä itse koin ja tunsin tulevani hyvin ymmärretyksi.

Yksi käsittelemistäni aiheista liittyi anteeksiantoon. Vanhemmilla henkisillä liikkeillä on ollut taipumusta kokea itsensä niin oikeassa oleviksi, että kaikki muut liikkeet tai uskonnot ovat tuntuneet vääriltä ja siksi jopa vihollisilta.

Tuosta vihollisuuden kollektiivienergiasta on ollut hyvin vaikea vapautua. Koin sen itse aivan lähiaikoina tutustuessani uudehkoon japanilaisen buddhalaisuuden liikkeeseen, jossa on runsaasti sympaattisia piirteitä, mutta jonka käsityksen Kristuksesta koin kovin puutteelliseksi. Aluksi olin siitä suorastaan vihainen.

Sitten vähitellen juuri anteeksiantomeditaatiossa tajusin, miten itse olen vuosia opettanut, että jos jonkun henkisen liikkeen tieto on puutteellista - oman näkemyksen mukaan - ei se välttämättä tarkoita totuuden vastustamista, vaan tietämättömyyttä. Silloin tehtävänä on olla itse totuuden lähteenä.

Välttämättä ei kannata mennä julistamaan muutamalle miljoonalle ihmiselle, että hei, te olette kaikki väärässä. Ensimmäinen tehtävä on antaa tuo tietämättömyys ja kaikki siihen liittyvät tuntemukset anteeksi niin muille kuin itselle. Sen jälkeen voi asettua kommunikoimaan näistä totuuksista sisäisillä tasoilla, rauhanomaisesti.

Rudolf Steiner huomauttaa Henkisen tiedon tie -kirjan alussa painokkaasti että hengenoppilas ei milloinkaan tyrmää mitään esitettyä ajatusta suoraan mahdottomana tai vääränä, vaan hän tutkii sitä ensin kaikessa rauhassa.

Tuo on ihmeellisen vaikeaa. Ensin tulee pelko siitä, että jos ajattelee sellaista, minkä kokee vääräksi, tuo vääryys tarttuu. Mutta pelätä ei tarvitse. Jos on aidoin mielin liikkeellä, palaa väistämättä omaan totuuteensa, jos se siis on itselle totuus.

Henkisessä mielessä ei ole merkitystä sillä, miten kauan tuon totuuden selvittäminen kestää, sillä kun sen on selvittänyt, on tehnyt suuren työn niin itsensä kuin muidenkin avuksi.

Pohjimmiltaan kaikki uskonnot tulevat yhtymään: ne ovat kaikki Kristuksen elämää tai hänen olemuksensa heijastuksia. Se tulee täysin selväksi, kun muistaa, miten Kristus kertoo olevansa kaikkia ihmistä varten, jokaista ihmistä.

Näitä henkisiä totuuksia on usein vaikea käsittää. Vaikka kuulemme sanat siitä, miten Kristus on jokaisen minän kanssa, mielemme alkaa kuitenkin niin sujuvasti jaottelemaan vuohia lampaista, että se tuntuu aivan oikealta ja oikeutetulta. Siis todella: Kristus on kaikkien ihmisten kanssa, ei vain meidän mukavien ja samoin ajattelevien.

Sama pätee anteeksiantoon. Henkisen tien oppilaan on annettava anteeksi, ei jostain oudosta periaatteesta, vaan siksi, että korkeampaa tietoisuutta ja rakkautta ei voi saavuttaa niin kauan, kuin jaottelee ihmisiä vastakkaisiin ryhmiin.

Vasta kun me kykenemme tuntemaan rakkautta todella joka ikiseen ihmiseen, jota tulemme ajatelleeksi, aukeaa korkeampi tie, joka on voimaantumisen tie. Silloin emme enää ole elämän voimattomia uhreja. Olemme elämän oppilaita.

Avainsanat: anteeksianto, voimaantuminen, totuus, henkinen kasvu, rakkaus, Kristus, uskonnot


Kommentoi kirjoitusta


Nimi:*

Kotisivun osoite:

Sähköpostiosoite:

Lähetä tulevat kommentit sähköpostiini