Matin blogi

Joulukirkoissa

Share |

Sunnuntai 26.12.2010 klo 10:16 - Matti Kuusela


Eilen eli joulupäiväaamuna olin kovasti reipas. Kirjoitettuani blogiin pitkän jutun huomasin aamun entäneen jo niin pitkälle, että lähdin Kristiyhteisön jouluaamun palvelukseen. Kristiyhteisö on Suomessa pieni kirkko, joka on tullut jonkin verran tunnetuksi sen kautta, että Jukka Kuoppamäki on sen pappi, vaikka ei Suomeen koskaan päässytkään papin virkaa hoitamaan.

Edellisenä jouluna käytiin Sinikan kanssa läheisen Kannelmäen kirkon yöpalveluksessa. Joulun tunnelma oli voimakas, vaikka saarna oli pohdiskelua melko arkisin äänenpainoin. Oli siinä silti enkelit mukana, niin kuin kirkoissa aina.

Helsingin Kristiyhteisössä oli nyt uusi pappi. Vaikka pidän Kristiyhteisön alttaritoimituksen henkisestä puolesta, niin hiukan liian etäinen ja vakava se on inhimillisesti katsottuna. Pappi ja häntä avustavat kaksi ministranttia ovat edessä alttarin äärellä ja seurakunta jää kyllä melkoisen yksin ja ulkopuolelle.

Toista oli Amerikassa, jossa viisikymmenpäivieni aikoihin olin joulun tienoilla. Isäntäväen ystävälliset naapurit veivät meidät kahteenkin joulukirkkoon, kylän tunnelmalliseen pikkukirkkoon ja oman seurakuntansa joulupalvelukseen hieman kauempana.

Protestanttisen pikkukirkon palvelus alkoi sillä, että pappi pyysi kirkossa olijoita kättelemään ainakin kolmea lähellään olevaa ja toivottamaan hyvää joulua. Se oli oikein mukava avaus.

Seurakuntalaiset osallistuivat voimakkaasti palvelukseen esimerkiksi Uuden testamentin tekstejä lukemalla. Se oli hyvin kaunista ja miellyttävää. Lopuksi saimme sytytetyt kynttilätä käteemme ja menimme kirkon pihalle, jossa kynttilöiden valossa lauloimme viimeisen kauniin joululaulun. Se oli varmaankin kaunein joulupalveluskokemukseni - ellei oteta lukuun sitä sisäistä kokemusta, josta kerron enkelikirjani esipuheessa.

Näiden naapurien majakka-nimisessä kirkossa taas pappi aloitti voimalla oikein mahtavan innostuneella amerikkalaistyylillä. Ensimmäinen ajatukseni oli, että tämmöisestä minä en pidä, mutta hetken kuluttua huomasin, miten koko kirkkotila oli täynnä pieniä iloisia pikkuenkeleitä. Käsitykseni muuttui tosi nopeasti. Todella ihastuttavaa.

Ja takaisin Kristiyhteisöön. Niin kovin vakavaa. Kun pappi kääntyy yleisöön päin ja lausuu Kristus teissä -sanat, niin voisi ottaa edes pienen yhteyden kirkkokansaan. Ymmärrän kyllä, että tuo ohjektiivisuuden idea tulee saksalaisesta kansanluonteesta - Kristiyhteisön suurin pappisseminaari on Stuttgartissa.

Myös Kristiyhteisön saarnat ovat aina olleet melkoisin kuivia ja etäisiä, vähän inhimillisyyttä ja tunteen kosketusta toivon niihinkin.

Ja vielä tärkein asia. Pahaa tekee aina kun alttaritekstissä on kohta, jossa on saksalaisessa alkutekstissä käytetty werde-muotoa. Ne on aina käännetty suomen konditionaalilla. Sanotaan esimerkiksi seuraavaan tyyliin: jotta hyvä säilyisi voimassaan.

Olisi tietysti kiva, jos hyvä säilyisi voimassaan, mutta suomeksi se on sanottava, jos ylipäätään sanoo, reilusti ja selkeästi: jotta hyvä säilyy voimassaan!

Ei siinä mitään ehkä ja jos mahdollisesti konditionaalisia isi-muotoja tarvita.

 

Tuumailin aika syvällisestikin tätä kirkollisen tekstin suomennoksesta kirjoittamista. Päädyin siihen, että tärkeää on, että asioista puhutaan. Henkisissä opastuksissa korostetaan usein, että on tärkeää, että asioista puhutaan oikeassa tunnelmassa eikä vain ohimennen juoruilla.

Toinen puoli on, että kun jokainen tuo esiin sen, minkä oikeaksi kokee, silloin yksilölliset ja yhteisöenkelit pääsevät toimimaan. Ellei rohkeasti tuo asioita esille, voivat huonot käytännöt jäädä vaikuttamaan jopa vuosikymmeniksi ja tuottaa sillä tavoin vahinkoa vielä paljon pidemmiksi ajoiksi.

Avainsanat: Joulukirkko, saarna, Kristiyhteisö, pikkuenkelit


Kommentit

26.12.2010 10:46  leena Korhonen

Kiitos Matti paljon ajatuksia herättävästä kirjoituksestasi. Sain uutta tietoa Kristiyhteisön jumalanpalveluksista. Amerikkalaisen pikkukirkon jumalanpalveluksen kuvaus oli tunteita nostattava. Olen aina ajatellut, että jumalanpalvelukset ovat Suomessa liian etäisiä ja vakavia. Niin pienillä jutuilla j.palveluksiin saataisiin uudenlaista lämpöä ja ihmisten välistä läheisyyttä. Aion jutella sopivassa tilaisuudessa seurakuntani uuden papin kanssa, joka tuntuu miellyttävältä. Kiitos Matti!

26.12.2010 16:24  Matti

Kiitos kommentistasi Leena.
Alan yhä selvemmin oivaltaa, että yhteisöenkelit (seurakuntien, henkisten yhteisöjen, kansanhenki) voi kunnolla vaikuttaa vain siellä, missä ihmiset selkeästi ilmaisevat sen mitä itse kokevat. Mutta silti rauhanomaisesti, vastustusasenteella myönteinen yhteys yhteisöenkeliin ei avaudu.

27.12.2010 15:13  Elvi Savolainen

Kiitos tästä rohkeasta kirjoituksesta! Miten tärkeää onkaan, että harjoittelemme rohkeasti rauhanomaisella asenteella ilmaisemaan kokemuksiamme ja rohkaisemme siihen myös toisiamme niin, että enkelit pääsevät mukaan.

Satuin juuri äsken lukemaan (Takoja 3/2010) Kristiyhteisöstä jo eläkkeellä olevan papin Lars Karlssonin haastattelun. Siitä saa lisää ajattelun aihetta, myös suhteessa muihin kirkkoihin.

Koskettavaa oli se, että hän pitää sakramentteja Kristiyhteisön keskeisenä asiana ja että rituaalin pitäisi muuttua osaksi arkea. Papin tehtävästä puhuessaan hän toteaa:

"Jos katsotaan tulevaisuutta niin sanoisin, että jokaisen papin pitäisi työskennellä sillä tavoin, että hän joskus, kun katsotaan ajassa kauas eteenpäin, tekisi itsensä tarpeettomaksi."...."Toivoni on se, että joskus kaukaisessa tulevaisuudessa jokainen teko, kenen tahansa teko, on sakramentti. Sakramentti ei ole mikään itsetarkoitus, vaan sakramentit ovat oikeastaan jonkinlaista tulevaisuuden alkukuvaa, joka asetetaan rajatusti aikaan ja paikkaan helmen tavoin, joka on hetken siinä ja otetaan sitten taas pois. Toivoni on, että tämä, mikä on tavallaan rituaalia, muuttuisi joskus osaksi arkea."

Hämmästelen usein näissä hengentieteellisissä yhteyksissä kaukaisia tulevaisuuden perspektiivejä, sillä tapahtuuhan jo nykyisinkin "osaksi arkea tulleita sakramentteja", ei-papillisia vihkimisiä, kasteita.
Voisitko hieman valaista tätäkin puolta?

27.12.2010 15:41  Matti

Hei Elvi. Kiitos kirjoituksesta ja kysymyksestä.

Kun Lars Karlsson kirjoittaa, että sakramenteista tulevaisuuden kuvina, niin ymmärtääkseni hän tarkoittaa sitä suurta näkymää, että meidän KAIKKI tekomme tulevat tulevaisuudessa yhä enemmän pyhiksi, jumalan palvelukseksi. Sacrum tarkoittaa juuri pyhää tekoa.

Nyt näitä erityisiä pyhiä tekoja ovat seitsemän sakramenttia. Pyhää on se, että me teoissamme lähestymme enkeleiden ja jumalten tai jumalan maailmoja. Silloin me emme enää tarvitse erikseen pappeja - ainakaan nykyisessä mielessä.

6.2.2011 20:44  Sirpa Turunen

Hei - palaan tuohon käännöskysymykseesi sanan WERDE suomentamisessa. Aloitin Kristiyhteisön toimituksissa käynnin Saksassa asuessani ja silloin aina mielsin nuo WERDE lauseet imperatiiveiksi: hyvä säilyköön voimassaan. Siinä on tahdon elementti mukana, sitä me tahdomme toteuttaa. Näin ajattelen vieläkin. Meillähän on vapaus ja vastuu ajatella tämäkin omantuntomme mukaan.

7.2.2011 11:00  Matti

Hei Sirpa, tuo imperatiivi onkin hyvä, kuulostaa hyvältä ja oikealta. Nyt juuri en muista saksankielisiä muotoja ulkoa, mutta saattaa olla, että niihin lausekokonaisuuksiin ei tuo -köön oikein sovi, jos oli esimerkiksi niin, että: jotta hyvä säilyy...
Mutta kiitos tuosta täydennyksestä!

7.2.2011 20:26  Sirpa Turunen

Es werde Licht on aina suomennettu tulkoon valo. Suomentamisessa yleensäkin ei voi kääntää sana sanalta ja muoto muodolta vaan ajatus ja merkitys ovat ensi sijalla. Ja siinähän sitten liikutaankin jo itsenäisen omakohtaisen ajattelun ja ymmärtämisen alueella. Tästä kyllä riittäisi keskustelemista. Luotan siihen suomentamisryhmään joka kulttitekstit on suomentanut, ja silti muistan tuon imperatiivimuodon aina noissa kohdin. Ja kyllähän toivekin, eli konditionaali voi olla tosi pontevasti ajateltu...

7.2.2011 21:54  Matti Kuusela

Se on totta, että sillä on hyvin suuri merkitys, miten jonkin asian sisäisesti kuulee. Itse koen hyväksi juuri kuulla tuon kohdan "jotta hyväksi tulee..." Siinä on mielestäni sellaista kunnollista hämäläistä jämäkkyyttä.
Sääli toisaalta, että saksan lausetta "dass gut werde.." ei voi tuon dass -sanan jälkeen jatkaa käskymuodolla.


Kommentoi kirjoitusta


Nimi:*

Kotisivun osoite:

Sähköpostiosoite:

Lähetä tulevat kommentit sähköpostiini