Matin blogi

Minä ja kollektiivienergia

Share |

Torstai 13.1.2011 klo 1:57 - Matti Kuusela


Vuoden ensimmäinen Siriusryhmä alkoi vahvasti oman minävoiman teemalla. Osa omaa itseämme kuvittelee helposti, että elämä on helpompaa, kun mukautuu elämään kollektiivienergian mukaisesti. Tuntuu, että oma voima on niin pieni, ettei se tulee toimeen sen ulkopuolella, mikä on yhteisesti hyväksyttyä.

Totuus on kuitenkin päinvastainen. Kun me uskallamme palata siihen, minkä itse todella koemme oikeaksi, silloin me liitymme korkeampaan tahtoon, oman korkeammän minän, enkeleiden ja henkisten oppaiden opastukseen.

Henkisyys ei ole myöskään passiivista antautumista. Maailmankaikkeus odottaa, että meistä tulee sen uusia ja aktiivisia osia, jotka pystyvät luomaan oman vapautensa ja rakkautensa pohjalta.

 

Pyhä henki

Kolmas salaperäinen tekijä on Pyhä henki. Kun nyt puhumme Pyhästä kolminaisuudesta, on hyvä muistaa, että kosmisessa mielessä myös naisellinen kolminaisuus on aina myös mukana: Äiti, Tytär ja Pyhä sielu.

Vasta kun olemme kunnolla palanneet omaan itseemme, alamme kunnolla ymmärtää Isän olemusta, josta olemme vieraantuneet. Yleensä ajattelemme kosmisen Isän jonain etäisenä, mutta tuo varsinainen Isä on aina läsnä ja lähellä.

Kun koemme tuon läheisyyden, voimme kokea itsemme myös Lapsena - Poikana tai Tyttärenä. Uskon, että tuo kokemus Jumalan lapsena olemisesta on hyvin voimakas. Kun Kristus sanoo Uudessa testamentissa, että Isän luo voi päästä vain hänen kauttaan, se varmasti pitää paikkansa. Voidaksemme todella syvästi kokea Isän on meidän ensin löydettävä Lapsi itsessämme.

Nykyajattelulle nämä ovat vaikeita käsitteitä. Ajattelumme on vuosisata vuosisadalta ohentunut niin, että että henkisillä käsitteillä ei ole meille normaalisti enää mitään kosketusta. Myös siksi meidän on tultava lapsiksi ja lapsenomaisiksi, löytääksemme jälleen sen sisäisen voiman tuoreuden, jonka avulla henkiset käsitteet voivat jälleen elövöityä meille.

Olen yhä uudelleen ja uudelleen ihmetellyt Pyhän hengen olemusta. Nyt ymmärsin sen näin: kun löydämme itsessämme yhteyden Poikaan ja Isään, meissä syntyy henkinen luovuus, joka liittää meidät Pyhään henkeen. Pyhä henki ei ole niinkään ymmärrettävissä menneisyyden kautta, vaan hän on voima, joka tulee meitä vastaan tulevaisuudesta. Mutta me itsessämme aktivoimme tuon Pyhän hengen voiman.

Se on myös voima, jonka kanssa me kuljemme Jumalan luo paluun tietä. Tarkoitus ei ole, että me vain palaamme passiivisina, vaan todella sellaisina olentoina, jotka ovat ottaneet käyttöönsä sen rakkauteen ja vapauteen pohjaavan luovan voiman, jonka Jumalan lapsena oleminen vain voi antaa.

Avainsanat: meditaatio, Siriusryhmä, kollektiivienergia, minävoima


Kommentoi kirjoitusta


Nimi:*

Kotisivun osoite:

Sähköpostiosoite:

Lähetä tulevat kommentit sähköpostiini