Matin blogi

Juhannuksen lähestyessä

Share |

Torstai 23.6.2011 klo 2:35 - Matti Kuusela


Hyvää juhannuksen aatonaattoa kaikille täältä Länsi-Pasilan yöstä. Aivan kuten viime yönäkin, yö on ihmeellisen pimeä. Talvella tottui siihen, että valoa riitti hohtavien hankien takia yli koko yön ja kevään eli lisääntyvän valon ihmeessä. Nyt hämmästyy kun katsoo ulos. Pitäisi olla vuoden pisimmät päivät, mutta pimeä vallitsee.

Onneksi se on kuitenkin hyvää, pehmeää ja lämmintä kesäyön pimeää. Vielä valoisan aikaan kävin ensimmäisen kerran elämässäni hiihtamässä rullasuksilla. Sukset olivat Sinikat tosivanhat mutta hyvälaatuiset sukset, joihin kävin vaihdattamassa siteet Etelä-Haagan urheiluliikkeestä, alkoikohan sen nimi jotain Kallen ... tai vastaavaa. Palvelu nopeaa, valikoima pieni, mutta yllätys: kun siteitä vaihdettiin, kiertelin ympäri ja kaikkea löytyi mitä vaan osaa toivoa, ja vähän enemmänkin.

On hyviä uusia suuriakin liikkeitä, mutta ehdottomasti kannattaa muistaa myös lähiseudun erikoisliikkeitä, joissa saattaa olla tosiasiassa parempi valikoima kahdella neliömetrillä kuin suurmyymälässä kahdellakymmenellä, tai kahdellasadalla.

 

Rullahiihtoa

Kävelin suosiolla alas loivan mäen Keskuspuistoon. Hiihto lähti kulkemaan oikein mukavasti. Vauhti tosin ei huumannut, koska suksista joutui pitämään tarkkaa lukua vaikka niitä vain kaksi olikin. Jokaista lievääkin alamäkeä piti harkita tarkkaan, mutta ylöspäin pääsi helpolla, sillä pitoa riitti. Suksi ei nimittäin luista taaksepäin lainkaan.

Metsäteiltä poikkesin laajoille pysäköintialueiden asvalteille, ja mukavaa se oli. Paluun aikana sattui kaksi useamman metrin pätkää, jolloin huomasin hiihtäväni ilman suksien jatkuvaa tarkkailua. Ensi kerralla voi mennä jo pidempäänkin, ja parin päivän päästä jalat kertovat mitä tuosta pitivät.

 

Juhannustuulet

Tuulten puheesta olen varmaan kirjoittanut jo liiankin kanssa, mutta jälleen tänään ja eilen tuulet olivat jotenkin erityisen puhuttelevat ja koskettavat. Niin tuttuja, lieneekö sitten ollut tuttuja ilmanhenkiä, ehkä lapsuudesta saakka. Kiitos että saan kohdata teitä uudelleen.

 

CD-valinta

Lisäilen vähitellen uusia meditaatioäänitteitä cd-listaan. Näiden sivujen tekniikalla ei taida saada uusimpia esille mitenkään omalla toiminnallaan, mutta pyrin ilmoittamaan niistä Enkelimaa-viesteissä ja ehkä uutisiin voi myös laittaa listan uusimmista tulokkaista.

Oli väliaika, joiden äänityksiä alan myös työstää listalle. Sellaisia on erityisesti viime vuoden Siriusryhmän äänitteet, jotka eivät ole vielä koskaan olleet esillä.

Olen messumyynneissä usein koetellut energisesti, mikä meditaatio kullekin sopii, ja se on ollut hauskaa minulle ja ymmärtääkseni myös niille joille niitä olen valinnut. Se on aina saanut innostuneen vastaanoton. Siksi päätin lisätä saman mahdollisuuden myös Enkelimaapuotiin.

Voit siis ostaa yhden tai useamman äänitteet ja minä sitten valitsen ne sinulle energioiden mukaan. Kuulostaako mukavalta. Tervetuloa kokeilemaan!

Ja mielellään saa kertoa kokemuksia ja myös toivomuksia kaikesta mitän Enkelimaasivuihin liittyy. Sinunkin näkemyksiäsi tarvitaan!

 

Kauniisti sanottua

Olen kevään mittaan lueskellut itäsuomalaisen
näkijän ja parantajan Niina-niina-matilda.jpgMatildan (Niina-Matilda Juhola) kahta kirjaa, joilla on yhteinen nimi Näkijä. Jälkimmäisessä, Rakkauden tiellä, hän aivan alussa kirjoittaa ihmeellisen kauniisti ja koskettavasti:

Olen tässä. Nämä sanat tuovat minut luoksesi. Vain olemalla avoin edessäsi voin todella kertoa sinulle, mitä minulle on tapahtunut. Jos tahdot tulla lähelleni, huomaat itsesi kuoriutuvan samaan avoimuuteen sitä mukaa, kun kuljetan sinua hellästi läpi monen näkymättömän kerroksen. Jos annat, kosketan sydäntäsi syvältä ja kerron sinulle suurimpia salaisuuksiani. ...

 

Esoteerista

Tuo varmaan riitti tällä kertaa, ja mielelläni palaan Niina-Matildan kertomuksiin vielä uudelleen. Otan tähän vielä otteen Steinerilta:

Hyvä meissä tulee ilmentämään itseään niin, että me tunnemme sen kasvavan, tunnemme sen kasvavan aina kaukaiseen tulevaisuuteen, jossa se kantaa hedelmää; ja me tunnemme, miten sen pahan, jota meissä vielä on ... on tultava ravinnoksi kasvavalle hyvälle.

Jos tämä kuulostaa vallankumoukselliselta nyt, sen on täytynyt kuulostaa vielä vallankumouksellisemmalta vuonna 1914, jolloin Steiner lausui nämä sanat esoteerisella tunnilla Berliinissä. Ja täytyy vielä ottaa huomioon, että nuo olivat ensimmäisen maailmansodan aikoja, jolloin paha maailmassa todella tunnettiin Keski-Euroopassa. Steiner jatkaa:

Me tunnemme, miten paha on jotain kuolevaa, kun taas hyvä on jotain kasvavaa, mutta me tunnemme myös, miten hyvyyden jatkuva kasvu riippuu siitä ravinnosta, jota se voi saada kuolevasta pahuudesta. Meidän on voitava tuntea molemmat samanaikaisesti, hyvä ja paha, ja samaan aikaan tietää, että se paha, jonka me voimme ideana kuvitella, ei milloinkaan saa tulla toiminnaksi: että meidän tulee tietää, mutta ei milloinkaan tehdä.

Nämä ovat monumentaalisia sanoja. Olin luullut, että ensimmäinen, joka puhui tällä tavoin hyvyyden ja pahuuden kysymyksestä, oli virolainen parantaja-lääkäri Luule Viilma, ja erittäin vahvasti tästä on yhä uudelleen puhunut Jukka Hirvonsalo.

Nämä ovat asioita, joiden on annettava pikku hiljaa kypsyä sielussa. Niitä voi tuumailla sinne ja tänne, mutta on erityisesti varottava, ettei tee henkisistä opetuksista johtopäätöksiä liian varhain. Oikeat johtopäätökset henkisistä opetuksista ovat niitä, jotka tulevat omasta sydämestä, ajatuksina ja tekoina, kun aika on kypsä.

Rakkaudella
Matti

Avainsanat: hyvä ja paha, Rudolf Steiner, Luule Viilma, Jukka Hirvonsalo, Niina-Matilda, Niina-Matilda Juhola, Näkijä


Kommentoi kirjoitusta


Nimi:*

Kotisivun osoite:

Sähköpostiosoite:

Lähetä tulevat kommentit sähköpostiini