Matin blogi

Olenko oikeassa - uskomisen velvollisuus

Share |

Perjantai 29.7.2011 klo 1:17 - Matti Kuusela


Hei Ystävät,

Olipa tänään hiljainen päivä. Sain muutaman hyvän uuden lauseen Plejadi-kirjaan ja siinäpä tämän päivän sankariteot olivatkin. Paitsi että kävin jälleen tänään rullasuksilla Keskuspuistossa. Kunto alkaa kestää jo peräkkäisinä päivinä hiihtämisen ja tuntuu mahtavalta kun saa rullasuksilla kehosta tehoja irti. Alkaa palata viime vuosituhannen muistumia mieleen.

Tehoista puheenollen, pitää
vain olla riittävän pitkän sauvat. Muistan rauhankilpi_200.jpgmiten aina nuorempana ja osin vanhemapanakin kärsin aina liian lyhyistä sauvoista. Aina loppupeleissä annoin vähän periksi myyjien suosituksille ja ostin hiukan lyhemmät sauvat kuin tahdoin. Ja oli pitkiä aikoja, jolloin rahaa oli niin vähän, ettei uusia sauvoja ostettu vain sen takia, että niistä puuttui muutamia senttejä pituutta.

Minun keholleni sopivat sauvat, jotka ovat ainakin kymmenen senttiä pidemmät kuin kaupoissa suositellaan.

 

Hiljaista - ja jotain uutta syntyy

Hiljaisuuden tunne voi toki johtua osittain ukkosesta, mutta palasin yhä uudelleen sähköpostiviestejä katsomaan, kun aamun ensimmäisten jälkeen ei tullut mitään uutta. Onneksi aamulla Elvilta oli tullut viesti, jossa hän kertoi kokemuksistaan ho'oponoponon soveltamisesta. Se on niin upea havaijinkielinen sana, että laitan tähän vielä sen perusharjoituksen - joka lausutaan itselle - vaikka kyllä sitä mielestäni voi kohdistaa vähän muuhunkin. Mutta vaikea sanoa, kun itse kirja minulla on vasta tilauksessa. Kerron lisää kun olen lukenut sen. Siis meditaatiosanat:

Minä rakastan sinua.
Olen pahoillani.
Pyydän anteeksi.
Kiitos.

Huomaathan, että nämä lyhyet lauseet muodostavat kertomuksen. Tuo toinen lause on käännetty englannista ja se siis tarkoittaa että I am sorry, ei että oikeasti olen surullinen, tai pahoillani.

 

Uskomisen velvollisuus

Hyvä tavaton, miten ihmiset uskovat mitä heille sanotaan. Siis auktoriteettien taholta. Kirkot ja muut auktoriteetit ovat vuosituhansien aikana saaneet meidät todella syvästi uskomaan, että meidän velvollisuutemme on uskoa, mitä he sanovat, siitä riippumatta, onko se totta vain ei.

Itse koen usein vieläkin syyllisyyttä siitä, kun alan miettiä, miksi Norjan viranomaiset sanoivat hallintoalueella räjähtäneen vain yhden autopommin, vaikka itse selvästi näen, että rakennusten sisältä on tullut useampien pommien paineaaltoja. Tietysti voin olla väärässä, ja jos niin osoittautuu, olen heti ja tyytyväisesti valmis muuttamaan käsitykseni.

Mutta olennaista onkin se, että ihmisellä on oltava vapaus muodostaa oma näkemyksensä ja keskustella niistä toisten kanssa.

Ellei tätä vapautta ole, yhteiskunnallinen kehitys on äärettömän hidasta ja siitä seuraa juuri tällaista mitä nyt seuraakin: Kreikan taloutta pidetään keinotekoisesti hengissä, jotta rahakkaat saavat sieltä imettyä irti kaiken mahdollisen ja ostettua halvalla niin paljon valtion omaisuutta kuin suinkin ehtivät.

Mitä tunsit kun luit tuon lauseen? Luultavasti koit jotain siihen suuntaan, että nyt puhutaan vääristä asioista. Ja täällä todella on tahoja, jotka tahtovat meidän uskovan juuri niin ja vahvistavat tuota ajatusta kärsivällisesti vuodesta toiseen.

Mutta tosiasia on, että voidaksemme luoda sen yhteiskunnan, jossa aivan oikeasti tahdomme elää, meidän on uskallettava ja tahdottava ja sallittava myös toistemme puhua asioista niin kuin he ne kokevat.

 

Olenko oikeassa?

Tärkeintä ei olekaan, olenko oikeassa vai en. Jos meidän pitäisi puhua vain silloin, kun tiedämme varmasti olevamme oikeassa, huonosti kävisi.

Kun olen miettinyt jonkin asian ja ilmaisen sen, olen usein voittanut jonkun kynnyksen. Jos olen oikeassa, hyvä, jatkan eteenpäin kasvavin voimin.

Jos olen väärässä, huomaan sen, ja mietin seuraavalla kerralla tarkemmin.

Mutta jos en ole miettinyt enkä ilmaissut, niin silloin jää vain hiljaiseen nyhjäämiseen. Sisäinen paine kasvaa ja ilmenee sitten temperamentista riippuen joko ulkoisina purkauksina tai sitten vielä voimakkaampana lukkiintumisena.

Niin että eteenpäin.

 

Miettiminen

On hyvä miettiä asioita joskus loppuun saakka, tai niin pitkälle kuin pääsee. Silloin huomaa, milloin asiasta tulee uutta informaatiota, ja maailma muuttuu mielenkiintoisemmaksi.

Barbara Marciniaksen kirjassa Family of Light plejadilaiset ovat huolissaan siitä, että suurin osa meidän maailmamme ihmisistä on sitoutunut kamppailuun. "Sillä me tarkoitamme, että he uskovat mitä heille sanotaan."

Huomaatko, miten me normaalisti ymmärrämme tämän päinvastoin: Tahdon elää mukavasti ja uskon mitä viranomaiset tai lehdistä minulle kertovat.

Siitä juuri syntyy - plejadilaisten mukaan - se jatkuva kamppailu, jota me saamme käydä.

Kun en suoraan usko, vaan ajattelen kaiken itse, yhteen suuntaan ja vastakkaiseen - minusta tulee vapaa. Silloin pääsen irti taistelusta ja kamppailusta. Silloin minä olen se vapaa ihminen, joka olen.

Avainsanat: auktoriteetit, uskominen, vapaus, plejadilaiset, ho'oponopono, lukkiintuminen, kamppailu, vyhteiskunnallinen kehitys, Family of Light, miettiminen, oikeassa oleminen, plejadilaisten opetukset,


Kommentit

29.7.2011 21:52  Maija

Hei Matti, minä en oikein ymmärrä näitä kirjoittamiasi meditaatiolauseita. Toinen lause " I am sorry" ei siis tarkoita, että "olen pahoillani". Minkä vuoksi se on niin suomennettu? Tarkentaisitko hieman? Ja vielä, kuinka lauseet muodostavat kertomuksen?

30.7.2011 10:01  Elvi Savolainen

Kiitos Matti, että toit Astrosofisessa kalenterissa tietoisuuteemme Kristuksen soinnin luonnossa.

" Voimme kysyä, kuulemmeko me tämän äänen sydäntemme hiljaisuudessa. Leijona edustaa sydäntä ja myötätunnon ja armon lähdettä. Kun sydämemme soi armon sointia, me liitymme jumalallisen sydämen ääneen."

Tämä havahdutti minut tunnustelemaan, miten ho´oponopono -menetelmässä tuo kertomus "Minä rakastan sinua..." muodostuu armon kokemukseksi.

Tänä aamuna kirjasta nousi esiin aivan alusta kohta: "Ho´oponopono on lahja, jonka avulla voimme luoda toimivan yhteyden sisäiseen Jumaluuteemme ja oppia pyytämään lakkaamatta, että ajattelumme, sanojemme ja tekojemme virheet puhdistettaisiin. Menetelmässä on kyse ennen kaikkea vapaudesta, täydellisestä vapaudesta menneisyydestä."
(Morrnah Nalamaku Simeona).

Kiitos myös siitä, että muutit kertomuksessa kohdan "Anna minulle anteeksi" muotoon "Pyydän anteeksi".

Eilinen oli hieno päivä myös numerologisesti!

30.7.2011 14:51  Matti

Hei Maija, Elvi jo vastasi samaan suuntaan. Mutta tuo kertomus, ajattelin odottaa sitä kirjaa ennen lauseiden tarkempaa tutkimista, mutta tältä se tämänhetkisen tuntuman perusteella kuulosta:

"Hei kaikki, joita elämäni koskettaa, minä rakastan teitä jokaista ja hyväksyn teidät kaikki täydellisesti ja otan teidät huomioon.

Olen pahoillani kaikista virheistä joita olen tehnut ja jotka ovat teihin kohdistaneet. Olen pahoillani kaikesta vaivasta, jota olen teille tuottanut.

Minä pyydän sitä kaikkea teiltä anteeksi ja kiitän teitä siitä, että olette kanssani, olette olleet ja tulette olemaan."

Minusta on hieno oivallus, että nuo meditaatin lauseet ovat niin lyhyet, että niiden kautta voi kulkea aina tilanteen mukaan hieman erilainen tarina, ilman että jokaista pitäisi erikseen miettiä sanoiksi.

30.7.2011 19:02  Matti

Hei Elvi, ho'oponoponossa on jokin hienostunut sointi, josta en oikein saa vielä selvää, toisaalta tuo vapautuminen menneisyydestä - ilmeisesti tarkoitetaan menneisyyden taakasta vapautumista.

Entä tulevaisuus, mitä kirjassa puhutaan siitä?

31.7.2011 11:28  Elvi Savolainen

Kiitos kysymyksestäsi, Matti.

Minusta koko kirjan sanoma puhuu eheyttävän tulevaisuuden luomisesta rakkauden tilasta käsin, kun kukin yksilö ottaa vastuun kaikesta, mikä hänen elämässään ilmenee. Ja terapeutit voivat tehdä tässä moninkertaisesti, aivan kuten "Lauantain tunnelmia" -kirjoituksessasi ilmaiset.

Kannattaa tosiaan lukea kirja ensin, siten pääsee tutkimaan ja kokemaan, mistä on kysymys.
Kirjoittaja Joe Vitale toivoo lukijan ymmärtävän, että tämä on ensimmäinen kirja, jossa paljastetaan nykyaikainen versio vanhasta havaijilaisesta parantamismenetelmästä, ja että kirja on vain yhden ihmisen kuvaus ho´oponoponosta.

31.7.2011 19:31  Matti

Hei Elvi, hyvältä kuulostaa!

31.7.2011 20:19  Susanna

Hyvin kirjoitettu Matti. Oman näkemyksen ilmaiseminen vaatii itseltäni jatkuvaa treenausta. Jos kaikki kertoisivat mielipiteensä asioista vain kun varmasti ovat oikeassa, niin olisipa tämä maailma hiljainen paikka.

1.8.2011 9:57  Matti

Hyvä Susanna, Oman totuutensa ilmaiseminen on myös jatkuvaa oman itsensä voittamista. Ja rohkeuden kasvatusta.


Kommentoi kirjoitusta


Nimi:*

Kotisivun osoite:

Sähköpostiosoite:

Lähetä tulevat kommentit sähköpostiini