Matin blogi

Suomi ja Hyperborea

Share |

Tiistai 2.8.2011 klo 23:45 - Matti Kuusela


Hei ystävät,

Laitoin otsikkoon reippaasti Hyperborean ja Suomen rinnastuksen, ja saattaa siinä olla viisauden jyväsiä. Tiedättehän, että Suomi oli muinoin suuri kansa. Tai suomalaiset. Muitten kansojen saagat ovat pitäneet kirjaa muinaisten suomalaisten kuninkaiden nimistä, mutta emme tällä kertaa mene vielä siihen, vaan luomme näkymän siihen suureen maahan, jota suomensukuiset kansat hallitsivat.

Se oli maa, joka
ulottui nykyisen
Ruotsin ja Norjan
välisestä vuoristostalouhilintu300.jpg jonnekin Moskovan seudulle ja käsitti etelään päin ainakin nykyisen Viron alueen. Tuhansia vuosia suomalaiset olivat asuneet täällä pohjolassa ja ylläpitäneet ilmeisesti korkeaa kulttuuria, jolle intialainen, sumerilainen ja kreikkalainen maailma olivat tuttuja, varmaan egyptiläinenkin. Älykkäät ihmiset ovat tottuneet nauramaan Wettenhovi-Aspalle aina tilaisuuden tullen, mutta minä en olisi lainkaan varma, että hän olisi ollut ainakaan kokonaan väärässä.

Englanninkielisen historiankartaston mukaan suomalaisten valtava alue pohjolassa kesti vuosituhannesta toiseen samalla kun valtakunnat Välimeren tienoilla vaihtuivat tiheään.

 

Sielunkolminaisuus

Rudolf Steinerin on puhunut siitä, miten Maaäiti on luonut pinnalleen sellaisia kansoja, joita sen on tarkoituksiinsa tarvinnut. Tämä luominen on tapahtunut erityisesti maanmuotojen, veden muotojen, vuoristojen ja vastaavien kautta.

Suomalaisista hän sanoo, että me olemme ylläpitäneet sielunkolminaisuutt vastakohtana yhtenäissielulle, joka oli modernimpi sielurakenne, se joka nykyisin on vallalla. Sielunkolminaisuus, jota ilmensivät esimerkiksi Väinämöisen, Ilmarisen ja Lemminkäisen kolmikko, oli vanhempi ja kosmisempi tapa tajuta maailmaa. Se oli vahvassa yhteydessä niihin henkisiin voimiin, jotka rakensivat maailmaa ja ihmisolemusta.

Voin kuvitella, että sielunkolminaisuus säilytti pitkään tietyn sisäisen väljyyden ja avaruuden, joka antoi meille mahdollisuuden elää yhteydessä luonnon ja sen henkisten voimien kanssa paljon kauemmin kuin eteläiset kansat, joiden tehtävänä oli rakentaa yksilöllistymistä.

Sitten tätä vanhaa suomalaisuutta ei enää tarvittu, yhtenäissielu vyöryi yli ja slaavilaiset kansat ja skandinaavit puristivat Suomen täksi pieneksi jäänteeksi muinaisesta mahtavasta valtakunnasta.

 

Uusi kolminaisuus

Mutta kun minätietoisuus on saavutettu, ihmiskunnan on ilmeisesti jälleen ylitettävä kaksinaisuus eli hyvä-paha-vastakohtaisuus tiedostamisessaan ja luotava kolminaisuudesta uusi kristillinen keskitien oppi: paha-hyvä-paha. Hyvä on keskellä ja pahat reunoilla.

No, ei se varmaankaan niin yksinkertaista ole, mutta Steiner sanoo erittäin selvästi ja painokkaasti, että sen, mikä Suomen kansassa on omaperäistä, on säilyttävä tulevaisuuteen ja muodostuttava etenkin itäisen Euroopan omaksitunnoksi.

Aika jännittävästi sanottu.

Nykyisinhän me olemme kyllä Venäjän naapureita, mutta aivan kuin selkää selkää vásten, ja yritämme parhaamme mukaan olla huomaamatta, että siellä on ketään.

Steiner antaa ymmärtää, että Venäjän tehtävänä on aika kaukaisessa tulevaisuudessa luoda kulttuuri, jossa ihmisellä on läheinen yhteys omaan enkeliinsä. Nyt jo - siis sata vuotta sitten - Steiner kertoi, hämmästyhttävän uutisen, että arkkienkeli Mikael saa parhaimmat apulaisensa venäläisistä sieluista, jotka etenkin kuoleman jälkeen ovat vähemmän itsekkäistä tai 'kiinteitä' kuin länsimaiset sielut.

Hmm. Kun tuota miettii, niin alkaa olla kiitollinen meidän pitkistä kesälomistamme järven rannalla, mahdollisimman kaukana naapureista, jos mahdollista. Maan elementin ja luonnon rauha, veden elementti, ilman ja tuulen elementit kesän lämmössä, tulen elementti saunassa ja etenkin tulen suhde veteen, myös valon ja pimeyden hienovaraiset suhteet.

Ehkäpä viisas maailmanjärjestys luo meistä jotain merkittävää täällä pohjoisen valon äärellä. Ehkä suomalainen kesämökkielämä valmistaa meidän suhdettamme luonnonhenkisyyteen, suojelusenkeleihin ja enkelikuntiin sekä ainutlaatuisen kalevalaiseen kristillisyyden kokemukseen jollain hyvinkin selväpiirteisellä tavalla.

Venäjälle meidän pitäisi olla henkinen tuki, lännen suuntaan ehkä jonkinlainen pehmentäjä, kolminaisuuden tai keskitien opettaja. Uusien mahdollisuuksien opettaja.

Tulee vielä mieleen, miten suomalaiset ovat Nepalissa ja oliko se Thaimaassakin, opettaneet norsujen kouluttamista. Kyllä meillä on jotain annettavaa maailmalle. Ja saattaa olla sidoksissa siihen ikivanhaan henkiseen kulttuuriyhteyteen, joka on saattanut vallita Suomen ja eteläisimpien maailmankulttuurien välillä tuhansia vuosia sitten.

Kreikasta lähettiläät tulivat joka vuosi pohjolaan Hyperborean maahan tuomaan lahjojaan ja ilmeisesti oppimaan jotain. Kun katsoo ympärilleen, niin eihän täällä silloin ollut paljon muita kuin me.

Avainsanat: Suomen tehtävä, enkelit, venäläinen sielu, Steiner, Suomen kansa, hyperborealaiset, suomalaisuus, suojelusenkeli


Kommentit

5.8.2011 11:58  Anna-Liisa Tarvainen

Hei Matti, kiitos taas hienosta kirjoituksestasi!
Jäi mietityttämään tämä ilmaus uudesta kristillisestä keskitien opista: hyvä keskellä, pahat reunoilla. Voisitko sanoa siitä jotain lisää? Mieleeni nousee Ihmiskunnan edustaja ?veistos. Ihminen pitämässä tasapainoa kahden vastavoiman välillä: Ahriman ja Lusifer, kovettava ja irrottava. Siinä kai kuitenkin kuvataan enemmänkin energioiden eri laatuja, joista ihminen muodostuu ja joita yrittää pitää tasapainossa kuin pahuuden eri olomuodoista? Väistämättä tulee mieleen myös hieno Yin ja Yang ?symboli. Siinä vastapuolet ovat yhtä suuret ja niiden välinen jännite muodostaa harmonian ? ideaalinen kuva ihmisestä?
Muistan myös Steinerin sanoneen, että seuraavan kulttuurikauden impulssi alkaa Venäjällä. Olen mielenkiinnolla lukenut siperialaisesta papittaresta Anastasiasta, joka on Venäjällä ja jo muuallakin maailmassa laittanut tuhansia liikkeelle uuden rakkaudellisen yhteiskunnan luomiseksi työskentelemällä maan henkisyyden kanssa. Aika on nopeutunut hurjasti. Ehkä se kaukainen tulevaisuus onkin jo täällä tänään?!

5.8.2011 19:08  Matti

Hei Anna-Liisa, yin ja yang kuvaavat hienosti tätä samaa tilannetta kuin Steinerin Kristus-veistos.
Yin ja yang -sumbolissa ei vain ole mukana keskellä sitä kolmatta voimaa, joka ihmisenä ottaa vähitellen ne haltuunsa. Se on kolmas voima on meissä ihmisissä, mutta koska yin ja yang ovat kosmisisa voimia, me tarvitsemme taustaksemme tai siis sydämeemme ikäänkuin Kristus-hologrammin. Muuten me emme pystyisi näitä kosmisia voimia omin voiminemme tasapainottamaan.
Hyvää tämä kaikki on niin kauan kuin se pysyy ihmisen hallinnassa, vaikka horjuen ja kompastellenkin.
Pahaa siitä tulee silloin, jos nämä eri voimat lähtevät viemään ihmistä omaan suuntaansa. Sillä maan piirissä korkeat jumalvoimat eivät enää kanna kaikkea tasapainoa, vaan osa siitä on meidän ihmisten vastuulla. Muutenhan meillä ei voisi olla vapaata tahtoa.
Tämä auttaa ymmärtämään, miten kaikki paha maapallolla on (huhhuh) meidän yhteistä ihmiskunnan karmaamme. Nyt Kristus kuitenkin meidän sisäisellä puolellamme kantaa sekä tätä yhteistä että yksilöllistä karmaa, niin että meillä on aina mahdollisuus selviytyä, näytti tilanne miten pahalta tahansa. Se on taas se, mitä kristinuskossa nimitetään armoksi.


Kommentoi kirjoitusta


Nimi:*

Kotisivun osoite:

Sähköpostiosoite:

Lähetä tulevat kommentit sähköpostiini