Matin blogi

Ei kai nyt sentään ...

Share |

Maanantai 5.9.2011 klo 23:44 - Matti Kuusela


Hei ystävät, nukuin pienet iltaunet aivan liian pitkään, ja nyt viisas mies olisi luultavasti ihan hiljaa ja antaisi tämän heräämisvaiheen mennä ohi, mutta onhan aina se mahdollisuus, että jos nuriset liikaa näin lähellä yötä, voin aamulla tarkistaa mitä olen kirjoittanut. Lukijapiikki kohoaa nimittäin vasta tuossa yhdeksän kymmenen aikaan. Jos luet tätä sitä ennen, olet yksi kadehdittavista aamuvirkuista.

Luin iltaherätyskahvin keralla Iltalehteä - riimittää hyvin - Kalle Isokallion kolumnia, ja vaikka se on kärjistettyä, niin juuri näin olen kokenut tuon eron: Meillä julkisen sektorin tehtävä on ymmärretty eri tavalla kuin Ruotsissa. Siellä sen tehtävä on rasvata yhteiskunnan rattaita, meillä sen tehtäväksi on ymmärretty hiekan heittäminen rattaisiin.

Lähi-Siwaamme on tullut hollantilaista goudajuustoa Uniekaasia kahta eri kypsyysastetta. Se on jotain niin uskomattoman hyvää, koska siinä on elävä maku ja jotain tuoretta. Tiedän, että meillä Suomessa on varmaan jossain vielä pienehköjä juustoloita, joista voi saada hyvää juustoa, mutta puhunkin nyt Länsi-Pasilan lähikaupasta enkä suurliikkeen herkkuosastosta.

Varmaankin viime talvella luin lehdestä juttua, jossa viranomaisemme innoissaan tekivät määräyksiä, joilla he saivat jotain kaksisataa pientä juustolaa lopettamaan toimintansa Suomessa.

Olisi tietysti toinen asia, jos nämä kruunun edustajat valittaisivat toimittajalle, että voi kurja, me emme millään tätä haluaisi ja meitä kadottaa kovasti, kun näin menetetään hyviä työpaikkoja ja Suomen ruokakulttuuri kärsii suunnattoman takaiskun, mutta me emme kerta kaikkiaan voi sille mitään. EU:n määräykset ovat täysin ehdottomat. Vaikka kuinka sitä haluaisimme, meillä ei ole tippaakaan liikkumavaraa. Juustolat on suljettava, vaikka käytännön järki ja kokemus sanovat, että ne ovat ikiaikaisesti olleet täysin turvallisia.

Yhtään vakavaa sairastumista ei tullut, ei edes pienenpientä ripulia.

Mutta näinkö viranomaiset sanoisivat. Ei, he kovistavat mielensä ja ovat tyytyväisiä, siinäpäs saivat, he ajattelevat tuohtuneina. Kyllä me opetamme, miten kylmälinja - tai mikä se oli - pidetään yhteinäisenä, jos eivät ihmiset muuten sitä usko.

Tällä kohden on hyvä ajatella ranskalaiset keittiön kahdensadan vuoden ikäisiä keitonjuuria. Siellä EU ei määrää, ja herää kuin hapuillen oudostuttava ajatus: Ranskassa, ei kai, eivät kai siellä omat viranomaiset ole, no se on kyllä aivan liian uskomaton ajatus, eivät kai he sentään omiensa puolella ole?? Tulkitse direktiivejä kansallisten perinnäistapojen eduksi?

 

Valkoisen ihanuus

Tulee mieleen taannoiset määräykset Helsingin asemarakennuksen edessä olevalle tarjoilualueelle. Asemarakennus on niin suurta taidetta, että jokin instanssi keksi ja vaati, ja sai vaatimuksensa läpi, että tarjoilualueen päivänvarjot saivat olla vain valkoisia!

Katselin sitten tilannetta ohi kulkiessani useaan kertaan: raidalliset siniset ja valkoiset ja punaiset olisivat sopineet sille paikalle ehdottomasti paremmin.

Mikä se on, mikä saa viranomaisen liioittelemaan tuossa rajoittamisessa. Jos Suomessa halutaan jotain hyvää saada aikaan, silloin helposti juuri rajoitataan, ja varmuuden vuoksi vähän yli.

Olisihan näitä esimerkkejä, mutta täytyy myös lisätä, että ne viranomaiset, joiden kanssa olen itse ollut suoraan tekemisissä, ovat olleet mukavia ihmisiä, ja lähetetäänkin näille hyville oikein paljon hyviä energioita - ja niin vaikealta kuin se huonosti ajoittuneen iltaunen jälkeen tuntuukin - valoa ja rakkautta ja kiitollisuutta myös kaikille niille viranomaisille, jotka kokevat ... juu, olkoon, kiitoksia vain kaikille viranhaltijoille. Tehkää hyvää työtä meidän kaikkien parhaaksi ja yhteiskunnan rattaiden voitelemiseksi! Kiitos :)

 

Ja nyt hetki reippaasti

Tiistai-iltana eli aivan muutaman minuutin kuluttua "tänään" olen Turussa ja pidän illan Rudolf Steinerista. Nyt kun noin sata vuotta hänen ajastaan on kulunut, hänen todellinen henkinen olemuksensa alkaa tulla uudella tavalla esiin ja koen vahvasti, miten hänen energiansa ovat vapautuneet. Tästä uudesta Steinerista puhun huomenna, siis Turussa ja Atriumissa.

Aika teki silloin Steinerille tepposet sata vuotta sitten. Silloin ei ollut olemassa mitään julkisesti esillä olevaa henkisyyden linjaa, niin kuin nykyään on. Jos Steiner eläisi nyt, hän voisi puhua ja opettaa vapaasti, mutta tuohon aikaan kaiken piti olla "tieteellistä", koska mitään muuta julkista linjaa ei ollut, paitsi uskonto, johon Steiner ei halunnut puuttua.

Tuo tieteellisyyden karma painaa Steinerin julkista kuvaa vielä nykyäänkin raskaana. Häneen liittyvä yhteisenergia varoo kovasti, ettei hänen todellinen avoin henkisyytensä pääsisi esiin, vaan kaikki koetetaan mielellään perustella - vaikka nykyaika nimenomaan ei kaipaa mitään perusteluja, vaan on valmis ottamaan henkisyyden sellaisena kuin se on: vapauttavana, valoisana, innoittavana.

Sitä Steineria tahdon kohottaa esille!
Hän oli suuri opettaja, mutta aika julkiselle henkiselle opetukselle oli erinomaisen raskas.

Rakkaudella
Matti

Avainsanat: viranomaiset, juusto, Steiner, Rudolf Steiner, julkinen sektori, Kalle Isokallio


Kommentoi kirjoitusta


Nimi:*

Kotisivun osoite:

Sähköpostiosoite:

Lähetä tulevat kommentit sähköpostiini