Matin blogi

Ritarillisuus kunniaan - koulukiusaamiseen nollatoleranssi

Share |

Keskiviikko 14.9.2011 klo 0:46 - Matti Kuusela


Kiitos kaikille, jotka kommentoitte eilistä koulukiusaamisblogia. Olen miettinyt asiaa lisää, ja ainoa järkevä teesi asian suhteen on mielestäni: nollatoleranssi koulukiusaamisen suhteen.

Sivistysvaltiolle ei oikein mikään muu vaihtoehto ole mahdollinen. Millainen nykyaikainen sivistysvaltio olisi sellainen, joka sallii heikompia kiusattavan?

Ymmärrän kyllä sen, että niiden joilla on sisäsyntyinen ja luontainen puolustautumismekanismi itsessään, voi olla joskus vaikea ymmärtää, miksi joillekin pitäisi opettaa itsepuolustusta. Juttelin sähköpostitse erään opettajan kanssa, ja kun hän kysyi, että pitäisikö sitten koulussa alkaa opettaa itsepuolustusta, niin tajusin heti: monille nousee itsepuolustuksesta aivan väärä kuva, jotakin kielteistä, väkivaltaista, jopa pahaa.

Mutta ainoa vastaus tuohon on: tietenkin pitää! Se on vain ajateltava oikein! Olen jopa joitakin vuosia sitten, luulisin, lukenut jostain koulukiusaamista vastustavasta projektista, jossa oli kehitelty metodeja, joilla voi puolustautua.

 

Kävellä vain pois

Ilmeisesti monet vahvat ihmiset pitävät itsestään selvänä, että kiusaamistilanteesta voi vain kävellä pois. Että se on jotenkin oma syy, jos antautuu kiusattavaksi.

Mutta ei se ole niin. Kiusaaminen on nimenomaan sitä, että ei anneta mahdollisuutta poistua. Sinua pidetään kiinni, tavalla tai toisella: psyykkisen voiman käytöllä, uhalla, joukkovoimalla tai puhtaasi fyysisesti.

Kiusaamishalukkaat kyllä löytävät uhrinsa, joilla jostain syystä ei ole tuota puolustautumisautomaattia. Ja sitten loppu onkin heille helppoa.

Uskon kuitenkin, että on melko yksinkertaista opettaa käytännössä toimivia selviytymiskeinoja. Meillä on Suomessa aivan varmasti sekä turvallisuusalan että joidenkin muiden alojen asiantuntijoita, joille olisi yksinkertainen juttu kehittää opetusohjelmat sanotaan 5-15 vuotiaiden selviytymistekniikoiksi.

Siispä Enkelimaa esittää tässä ensimmäiset vaatimuksensa maailmanhistoriassa:

- Koulukiusaamisen estäminen ja luova konfliktinratkaisu on otettava syvällisesti mukaan kaikkien tasojen opettajakoulutukseen!

- On alettava välittömästi kehittää kouluitsepuolustusohjelmia, sekä fyysisellä, käyttäytymistieteellisellä että yleisellä pedagogisella tasolla!

- Ja pyydän: te, jotka olette samaa mieltä, viekää tätä viestiä ja näitä vaatimuksia eteenpäin mahdollisuuksienne mukaan!

 

Ritarillisuus

On hienoa, jos opettajat pystyvät tekemään koulusta turvallisen paikan jokaiselle oppilaalle. Koen, että tähän turvallisuuteen kuuluu olennaisena osana se, että jokaista rohkaistaan puolustamaan omia oikeuksiaan ja omaa elintilaansa.

Ja toiseksi siihen kuuluu vanha kunnon ritarillisuus. Kaikkein parasta on, että jokainen saa sellaista tukea, että hän kykenee itse puolustamaan itseään ja kasvaa psyykkisesti riittävän voimakkaaksi. Usein kysymys on myös pelkästä oivaltamisesta: ai jaa, saanko minäkin puolustaa itseäni! Mutta aivan suurenmoista on kehittää kulttuuria, jossa kukaan ei salli toisia kiusattavan!

Hyvin suuri merkitys kokonaisuudelle on niillä, jotka ovat epävarmoja sen suhteen kenen puolelle asettuvat, ollako vain passiivisesti tukemassa kiusaamista vai ollako sitä vastaan. Ja sitten tosi tärkeää on rohkaista sitä, että kiusaaminen on kerta kaikkiaan estettävä.

Ja kolmanneksi on tärkeää se, että kiusaamisesta saa aina raportoida ylöspäin. Ellei tällaista luottamuksen ja välittämisen kulttuuria tueta, todellisesta kiusaamisesta ei kerrota eteenpäin tai sitten siihen ei todenteolla puututa, kuten siinä iltapäivälehdessä kerrottiin, jota eilen luin.

Tämä on ongelma, joka ei selviä pelkillä puhelinsoitoilla ja kokouksilla. Tarvitaan määrätietoista uutta kasvatusta: menetelmien kehittämistä, niiden opettamista ja tiedottamista niin vanhemmille kuin opettajille.

Rakkaudella
Matti

 

Hyvää huomenta ja tervetuloa tähän päivään, ystäväni. Sinä olet syvästi rakastettu. Ota tänään vastaan jumalan armo / maailmankaikkeuden voima / Äidin rakkaus / Isän tuki - anna sille nimi joka tuntuu Sinusta hyvältä. Tunne että on jotain suurempaa ja mahtavampaa, joka tukee, kantaa ja rakastaa sinua, joka hyväksyy sinut täydellisesti, jolle voit olla juuri sitä mitä olet.

 

Avainsanat: ritarillisuus, koulukiusaaminen, opettajakoulutus, itsepuolustus, koulukiusaamisen nollatoleranssi


Kommentit

14.9.2011 19:23  Sirpa T-V

Täysin samaa mieltä, Matti! Me kaikki voimme lähteä tekemään tälle asialle jotakin, ja useat meistä ovat jo alkaneet. Tätä täytyy pitää esillä ja hieno ajatus tuo opettajankoulutukseen liittäminen myös!

14.9.2011 23:42  Mika-Matti

Itsepuolustus, eikö siinä ole kysymys myös oikeudesta olla olemassa? Olen, tällaisena kuin olen, ja minä saan olla olemassa näine hyvineni.

Meissä jokaisessahan on jotakin hyvää. Vuosisatojen ajan olemme kuitenkin ruokkineet sellaista käsitystä, että meissä kussakin on jotakin pahaa.
Olemme antaneet tälle "pahalle" merkityksen "juuri": pahan alku ja perijuuri ihmisessä.

Sitten olemme kovin ottein yrittäneet kitkeä ja juuria pahuutta itsestämme ja muista, toinen toisistamme.
Ja väitän: siinä kuitenkaan onnistumatta!

Miksi emme ole onnistuneet tekemään itsestämme ja sitä kautta maailmastamme perin juurin, läpikotaisin hyvää, perushyvää?

Oma vastaukseni kuuluu: siksi, koska emme ole muistaneet olevamme parempia kuin mitä meille on kerrottu.
- Emme muistaneet emmekä tiedostaneet, koska jo muinaisilta esivanhemmiltamme oli otettu luulot pois tyyliin: "Älkää luulkokaan olevanne (enää) sellaisenaan hyviä, niitä perushyviksiä!"

Sitten keskuuteemme astelee kiusaaja. Olipa hän sitten hengen tai henkilön, vieläpä henkilöitymän hahmossa, sillä ei ole väliä.
Riittää, että joku tai jokin joukossamme alkaa tyrannisoida yhtä tai kahta taikka kokonaista ryhmänosaa meistä, joka olemme kokonaisuus.

Taas on "paha liikkeellä". Jollekulle sattuu huono tuuri, hän jää pinteeseen, hän ei pääse irti eikä hän kerro - tuosta pahasta, joka häntä vaanii ja meitäkin uhkaa vaatien mukautumaan tahdonvastaiseen hivutukseen.

Olemmeko me hyviä, mutta kiusaajako ei sitä ole?
Entä, onko kiusattu uhri vaiko heikko ihminen, jolle nyt vaan sattuu kaikenlaista, miltä elämässä ei voi välttyä, jos on pehmeä ja niin kauan kuin on?

Itse en pidä ketään uhrina ellei mukaan lasketa myös häntä, joka kiusaa ja hyökkää; häntä, joka purkaa pahaa (!) oloaan muihin saaden heidät värisemään kuin haavoitetut.
Paha ei siis olekaan ihminen vaan olo.
Ihmisellä voi olla paha olla ja myös hänen asiansa voivat olla pahalla tolalla.

Sanotaan, että "hyökkäys on avunpyyntö".
Väitän nyt, että kiusaaminen on pyyntö saada olla oikeassa.
Kun näet ihminen tuntee ja tietää olevansa oikeassa, hänen ei tarvitse pelätä olevansa väärässä ja hänelle on helpompaa olla rohkea - rehellisesti ja avoimesti asialla.
Sekä lempeä, varaa kun on!

Kiusaaja on jollakin tasolla päähän potkittu: hänen ei ole sallittu olla oikeassa.
Tarkemmin sanoen hänen ei ole sallittu olla sellainen kuin on.
Hänet on tukahdutettu ja hänet on ehdollistettu valehtelemaan selviytyäkseen.
Häneen on iskostettu kierouden elkeet.

Silti jokainen on oikeassa; kukaan ei ole väärässä oman maailmankatsomuksensa puitteissa.
Eihän kasvi, joka kasvaa vinoon, ole "vino kasvi" vaan kasvi, joka suortuu kallionseinämällä niin kuin parhaiten taitaa.
Eikä ihminen, jota lyötiin, lyö muita vinouttaan, vaan koska se on hänen käsityksensä suoruudesta ja asioiden oikaisemisesta jos ei hyvällä niin pahalla.
Se voi vieläpä olla hänen ainoa toimiva selviytymiskeinonsa tässä pahalta tuntuvassa ja pahasti kohtelevassa maailmassa.

- Näin hänelle on opetettu. Siten hän on sisäistänyt vinon maailman vinoutuneet käytännöt.

Poisoppiminen väkivallan reaktiomalleista tulee kuitenkin vastaan muistamisen tiellä.
Kun ihminen alkaa muistaa olevansa rakkaus ja rakkaudessa yhtä rakastettujensa kanssa.
Silloin hänelle valkenee, kuinka velvoittavaa onkaan saada olla aina oikeassa yhdessä muiden kanssa.

Jopa niin, että havaitsemme muiden olevan laillamme oikeassa ja suorassa, miten käppyrämäisesti he sinnittelevätkään kallionviertä ylöspäin, kohti kutsuvana siintävää hyviksien maailmaa, peritodellisuuden kutsumasijaa.

15.9.2011 10:44  Elvi

Meidän olisi hyvä harjoittaa myös leikkimisen taitoa. Lapset keskenään, aikuiset keskenään, aikuiset ja lapset yhdessä. Kisailua, painimista...

Werner Kuhfussin runo LEIKKI ON, joka löytyy Enkelimaasta vasemmalta valikosta Runoja, rukouksia, meditaatioita, auttaa meitä eläytymään leikin olemukseen.


Kommentoi kirjoitusta


Nimi:*

Kotisivun osoite:

Sähköpostiosoite:

Lähetä tulevat kommentit sähköpostiini