Matin blogi

Tulevaisuuden tahtominen

Share |

Perjantai 9.12.2011 klo 3:34 - Matti Kuusela


Suomalaisen musiikin päivä eilen tuntui oikein hyvältä. Eräänlainen taivaallinen solina on seurannut kesästä saakka, ja nyt se soi jälleen hienosti Suomen henkisyyden kanssa.

Sibelius Kolilla vuosisadan vaihteessa sata vuotta sitten. Siinä on helppo kuulla juuri suomalaisen luonnon ja hengen sointia, samoin mielikuvassa kanteleensoitossa Ilomantsin suunnalla.

Suomalaiseen musiikkiin yhtyy myös Vegan taivaallinen kanteleensoitto, joka helkyttelee niin herkkiä säveliä. Tästä soinnista tulee mieleen myös Australian alkuasukkainen yksi myytti Seulasista eli Plejadeista. Kaksi sisarta oli tullut ryöstetyksi maan piiriin, mutta he pääsivät kiipeämään taikapuuhun, ja silloin heitä vankinaan pitänyt suuri metsästäjä Wurrunna kuuli korkealta heidän ääntensä soivan kuin puron solina kivien yllä.

Vesi on yksi kosmoksen peruselementtejä, mutta miten usein me latistamme veden abstraktiksi, kuolleeksi ja liikkumattomaksi. Antakaamme sisäisten ja kosmisten vetten soida ja solista!

 

Maailmankaikkeuden uudistuminen

Se on oikeastaan meidän velvollisuutemmekin henkisinä olentoina, sillä meidän mielikuvillamme on todellisuutta luova voima. Me ihmiset olemme täällä maan päällä niitä olentoja, joiden vastuulla on maailmankaikkeuden uudistaminen!

Okei, se saattaa kuulosta suurelta, mitä se onkin. Mutta me ihmiset olemme niitä harvoja olentoja luultavasti koko maailmankaikkeudessa, joilla on vapaa ja kehittyvä minuus. Niin upeita olentoja kuin enkelit ja kaikkien luonnonkuntien olennot ovatkin, kaikki viittaa siihen, että juuri me olemme niitä, joilla on mahdollisuus luoda muutos aivan omasta vapaudestamme ja omasta vapaasta tahdostamme ja rakkaudestamme käsin.

Meidän tehtävänämme on sitten ottaa tuohon muutokseen mukaan luonnonkunnat olentoineen - ja enkelit. Varmasti tuo uudistumisen aalto täältä maailman aineellisilta ääriltä ottaa enkelikunnatkin mukaansa, tavalla tai toisella. Ovathan enkelit ja jumalat nähneet niin kauan valtavasti vaivaa meidän aineellisen todellisuutemme luomiseksi. Nyt on meidän vuoromme luoda jotain uutta.

 

Antaumus ja minuus

Jonakin yönä mietin kovasti antaumuksen olemusta ja sitä, miten kovasti me etenkin nuorempina haluaisimme löytää itsellemme henkisen kotipaikan tästä maailmasta.

Mitä kauemmin tuota olen miettinyt, sitä enemmän olen alkanut kokea, että tuota kotipaikkaa voi vain harvoin löytää mistään itsensä ulkopuolelta. Toki tiedän että on sellaisia harvinaisia ihmisryhmiä, joille se on mahdollista, ja on sellaisia harvinaisia paikkoja maapallolla, jossa monet voivat kokea täyttä kotona olemisen tunnetta, mutta silti KOTI on se mitä meidän on opittava itse luomaan.

Meillä on usein kodin muisto, joko maallisen tai kosmisen kodin, mutta hyvin tiedämme, että maallista kotiamme emme enää voi luoda muualla kuin muistoissamme, ja luultavasti on niin, että myös kosmos uudistuu niin, että meidän on luotava myös kosminen kotimme uudelleen.

Tavallaan kuljetamme tuota kosmista kotiamme aina mukanamme. Miksi emme voisi luoda kotia jokaiseen paikkaan, jossa olemme. Aineellisen kodin voimme luoda yhteen tai muutamaan paikkaan, mutta varmaan meillä on voima luoda kotia kaikkialle, missä kuljemme.

Opetuksissaan seulaslaiset eli plejadilaiset kehottavat meitä ottamaan esimerkiksi meditaatioihimme mukaan kaikki, jotka haluavat. Steiner kehottaa ottamaan mukaan jokaisen, joka haluaa tehdä yhteistyötä kanssamme.

 

Muista itsesi

Ja tässä tulemmekin vaativaan kohtaan. Miten usein me halussamme tuntua yhteyttä toisten kanssa ryhdymme käymään sisäistä kauppaa. Ummistan silmäni joiltakin asioilta voidakseni oppia jotain mitä tahdon tai saadakseni itselleni jotain muuta.

Sepä onkin ongelma. Ainakin henkisissä ryhmissä meidän tulisi olla hereitä ja kirkkaita, tai sydämellisiä ja lämpimiä. Missä sitten kulkee raja. Emmehän me voi joka tilaisuudessa esittää juuri sitä, minkä itse koemme oikeaksi.

Ehkä loppujen lopuksi kysymys on lähinnä siitä, että joka paikassa mihin kuljen, koen itseni minänä, henkisenä minänäni, enkä koskaan unohda enkä myy korkeimpia henkisiä ihanteitani. Tai itseäni.

Ehkä on niinkin, että tämä kehittyvänä minuutena toimiminen on maailmassa niin uutta, että me olemme vasta luomassa sitä.

Muista mitä olet! Muista mitä ovat korkeimmat ihanteesi! Toimi varovasti niiden mukaan tai niiden suuntaan. Opettele tahtomaan sitä tulevaisuutta, jota tahdot!

 

Avainsanat: Vega, tahtominen, minuus, maailmankaikkeuden uudistuminen


Kommentoi kirjoitusta


Nimi:*

Kotisivun osoite:

Sähköpostiosoite:

Lähetä tulevat kommentit sähköpostiini