Matin blogi

Maailmankaikkeuden lahja

Share |

Sunnuntai 18.12.2011 klo 23:27 - Matti Kuusela


Tuntuu mahtavalta ajatella, miten juuri näinä päivinä on Aurinko ja suuri keskusaurinko eli meidän oman Linnunratamme keskus ovat samalla linjalla maasta katsottuna. Se on jotain hämmästyttävän suurta ja myös uutta, sillä tietoisuus meidän omasta Linnunrada galaksistamme on hämmästyttävän uutta.

Vielä 1800-luvulla saatettiin Seulasten Alkyonea pitää maailmankaikkeuden keskipisteenä, jonka ympäri meidän aurinkokuntamme kiertää. Ja vasta 1900-luvulla ihmiskunnalle avautui se tosiasia, että meidän oma Linnunratamme ei olekaan ainoa galaksi maailmassa, vaan että niitä on määrättömästi joka suunnassa.

Jos ottaa taivaalta pienenpienen pisteen, sellaisesta kohdasta, jossa ei näy mitään, joka näyttää aivan tyhjältä, ja suuntaa sinne riittävän suuren teleskoopin, niin sieltä avautuu maisema jossa on suunnattoman paljon galakseja, joissa jokaisessa on satoja miljardeja tähtiä.

Nämä asiat ovat niin suuria, että niitä on lähes mahdotonta ajatella syvällisesti - vaikka se hyvää tekisikin. Mutta niitä on hyvä tuntea. Oikeastaan meidän tulisi aina harjoitella etenkin uusien asioiden tuntemista, sillä tunteminen on sisäistä toimintaa, joka ulottuu paljon syvemmälle maailmankaikkeuteen kuin ajattelu.

Nykyään ajattelu tarjoaa meille totuuksia - joistakin asioista - mutta tunteet tuntuvat jotenkin vanhanaikaisilta ja entisiltä. Tosiasiassa on käsittääkseni niin, että nykytietoisuudelle tunne on meille vielä pikkuinen lapsi, kehittymätön. Mutta kasvaaksemme meidän on kehitettävä juuri tunteitamme ja tuntemisen kykyämme.

Vaalimalla ja harjoittelemalla tunteitamme me kehitämme itsessämme uutta henkistä voimaa, joka tulevaisuudessa tulee kertomaan meille maailmankaikkeuden ja elämän salaisuuksista paljon enemmän ja paljon syvemmin kuin ajattelu nyt.

 

Uusiutuva ajattelu

Nykymuodossaan ajattelu alkaa olla käyttänyt voimansa loppuun. On ollut suurenmoisia aikoja, jollon ajattelu on ollut tuore ja mahtava voima, joka kertonut ihmiselle maailmankehityksen salaisuuksia.

Nyt ajattelu on laskeutunut henkisistä korkeuksistaan maan päälle ja se tuottaa meille tietokoneita ja kännyköitä, jotka tosin ovat entisten suurenmoisten maailmanajatusten aineellisia heijastuksia ja sellaisenaan hyvinkin käyttökelpoisia, mutta ihmissielulle ne eivät tarjoa enää uutta syvällisyyttä, uusia lapsenvoimia. 

Kristus puhui maanpäällien fyysisen elämänsä aikana niin selvästi siitä, että ihminen voi päästä taivasten valtakuntaan tai Minun luokse vain "lapsena". Lapsella ajattelun, tunteen ja tahtomisen voimat ovat pehmeitä ja alkuvoimaisia.

Nyt me voimme parantaa elämäämme, luoda uutta elämää ja terveyttä nimenomaan harjoittelemalla lapsenomaisten tunteiden aitoutta. Ne antavat sitä sisäisten energioiden ylimäärää, kasvuvoimaa ja herkkyyttä, joka voi johtaa uuden maailmankaikkeuden syntymiseen meissä itsessämme, siis sekä havaintomaailmassamme galakseineen että sisäisessä maailmassa omine syvine mysteereineen.

 

Uudistuvat mysteerit

Vanhat mysteerit olivat suuntautuneita menneisyyteen ja sen selaisuuksiin. Uudet mysteerit avaavat meille tulevaisuuden voimia.

Toisaalta ne yhtyvät. Kun katsomme avaruudessa riittävät kauas, sieltä avautuu myös kosmisia lapsuusvoimia, toisia valtavia ajan syvyyksiä, ja kaikki tuo on kovin hämmentävää, kun sen ajatuksille ja tunteille antautuu. Ja toisaalta se on lapsenomaista.

Tavalliset arkiajatuksemme eivät meille enää paljoa henkisyyttä kykene tuomaan. Voidaksemme tavoittaa jotain sellaista, mitä voisi kuvata eläväksi hengeksi, meidän on uskallettava antautuva sellaisilla ajatuksille ja tunteille, jotka voivat aluksi olla hämmentäviä ... ja sitten toisaalta niin turvallisia, kun niissä suostuu elämään.

Tunteet ja tunteiden uusiutuminen ovat sitä sisäistä kasvuvoimaa, joka johtaa meidän tietoisuutemme uusiutumiseen ja samalla uuden Minuuden kehittymiseen. Todellinen ja aito minä ei meissä juuri kasva eikä kehity vanhoilla ajatuksilla eikä vanhoilla tunteilla. Korkeampi minä tarvitsee jatkuvan uusiutumisen, hartauden, rakkauden ja jopa pyhyyden tunteita kasvaakseen.

Joulu on se aika, jolloin itse maailmankaikkeus tarjoaa meille mahdollisuuden näiden korkeamman ja aidon minän kehitysvoimien uudistamiseen. Meidän on vain hieman käytettävä myös omia sisäisiä voimiamme voidaksemme ottaa vastaan tämän maailmankaikkeuden lahjan.

Rakkaudella
Matti

Avainsanat: ajattelu, tunne, minä, korkeampi minä, lapsen kaltaisuus, uusiutuminen, joulu


Kommentoi kirjoitusta


Nimi:*

Kotisivun osoite:

Sähköpostiosoite:

Lähetä tulevat kommentit sähköpostiini