Matin blogi

Myötätunnosta Krishnaan

Share |

Lauantai 24.12.2011 klo 11:13 - Matti Kuusela


Flensburgilaisten luonnonhenkikirjojen sarjassa  numero 16 katselin jälleen tänä aamuna myötuntoa. Myötätunnon henki on nimeltään Martta ja hän sanoo olevansa syntynyt pyhästä kolminaisuudesta, eli enkelihierarkioita korkeammalta tasolta.

Hän kertoo, ettei hän ole vielä tullut kokonaan tähänangels-song200.jpg maailmaan, sillä ihmiskunta ei ole vielä valmis ottamaan vastaan hänen koko voimaansa ja läsnäoloaan. Me emme yksinkertaisesti kestäisi täyttä myötätuntoa kaikkia elollisia olentoja kohtaan. - Toinen asia on se myötätunto, jota me jokainen yksilöllisesti voimme oppia kokemaan.

Kolminaisuus on maailmankaikkeuden Kristus-linjaa ja Kristus oli Martan mukaan ensimmäinen minä-ihminen, jolla oli täysi myötätunnon voima.

 

Idän vihityt

Myötätuntoa valmistelivat jo korkeat itäiset vihityt, mutta heille myötätunto ei ollut vielä niin henkilökohtainen asia vaan enemmänkin objektiivinen.

Kristus oli itse kokonaan sisällä myötätunnossa, mutta Martan mukaan suuret itäiset vihityt olivat myötätunnosta tietoisia, mutta he eivät varsinaisesti menneet siihen itse sisään, he paremminkin aavistivat sen. Heille myötätunto ei ollut vielä laskeutunut sydämen asiaksi, vaan he kokivat sen pääasiassa korkeammissa olemuspuolissaan.

Itse tahdon lisätä tähän, että jos ajattelemme Äiti Ammaa, niin hän on tässä mielessä puhtaasti Kristus-vihitty, sillä hänessä myötätunto on todella tullut henkilökohtaiseksi asiaksi, sydämen voimaksi ja lähtökohdaksi kaikkeen siihen mahtavaan sosiaaliseen työhön, jota hän tekee.

 

Bhagavad Gita

Tässä tulee mieleen myös suuri itäinen jumalallinen laulu, Bhagavad Gita, josta Taavi Kassila on tänä syksynä tehnyt uuden suomennoksen. Bhagavad Gita oli myös Rudolf Steinerin toisen Suomen vierailun aiheena vuonna 1913, jolloin tuosta jumalallisesti laulusta oli jo olemassa ensimmäinen suomennos.

Minulle on kautta vuosien ollut suuri arvoitus, mistä Steiner tuossa esitelmäsarjassa oikein puhuu. Ja vasta nyt kun olen alkanut tehdä itse meditatiivisia hartaus-harjoituksia, pääsin sisälle tuon esitelmäsarjan rytmiin.

Hän puhuu siis Krishnasta, joka opettaa vaunujenaja Arjunaa. Arjuna on ihmissielu tai henki, joka on juuri alkanut tulla tietoiseksi omasta tekemisestään - vaunujen, siis oman fyysisen kehonsa ajajana.

Ja jumala Krishna on sama suuri sielu, joka kaksituhatta vuotta sitten syntyi ensimmäisen kerran fyysiseen kehoon Luukkaan evankeliumin Jeesus-lapsena, tarjotakseen sitten tuon kehon Jordanin kasteessa Kristukselle hänen ihmiseksi tulemisen inkarnaatiotaan varten.

 

Krishna

Krishna opetti Arjunalle minä-ihmiseksi tulemista. Palestiinassa hän syntyi lapseksi, jota juuri paimenet enkelten kutsumana tulivat tervehtimään.

Tämä jouluaattoilta on erityisesti meidän paimen-sydänvoimiemme ilta ja yö. Sydänvoimat ja paimenet ovat myös vahvassa sisäisessä yhteydessä koko Maan ja maaäidin olemukseen.

Älykkyyttä meiltä ei puutu, mutta se tunne, joka auttaa ymmärtämään ja kokemaan joulun asioita, on hartaus. Vaikka se ei ole mitenkään muodikas tunne, niin se on ratkaisu meidän moniin suuriin ongelmiimme ja kysyksiimme.

Meillä on valtavasti henkistä tietoa, mutta usein se lepattaa kuin ihanana perhosparvena ilmassa, juurtumatta konkreettiseen todellisuus. Alan tajuta, miten tärkeää juuri tuo henkisen tiedon juurtuminen on, ja se näyttää tapahtuvan juuri hartaudentunteiden meditoimisen kautta. Se vahvistaa ja juurruttaa, ja alamme ymmärtää, mitä tiedämme.

Nyt tajuan syvemmin myös sen, mitä Steiner tarkoitti sanoessaan, että meditaatio on sen muuntamista hartaudeksi, mitä tietää. Se on erinomaista meditaatiota.

Avainsanat: Myötätunto, myötätunnon henki, Krishna, meditaatio, hartaus, Bhagavad Gita, Steiner, paimenet, Jeesus-lapsi


Kommentoi kirjoitusta


Nimi:*

Kotisivun osoite:

Sähköpostiosoite:

Lähetä tulevat kommentit sähköpostiini