Matin blogi

Hartaus ja myötätunto ajattelun ravintona

Share |

Maanantai 26.12.2011 klo 19:52 - Matti Kuusela


Koko vuoden kierto on kuin pienoiskoossa vuoden kolmentoista pyhän aikana. Jouluaaton yhteys kivikuntaan ja sen sisäisyyteen on melkoisin helposti aistittavissa, myös siitä, että tonttukansa on silloin näkyvästi liikkeellä, usein ainakin lasten havaittavana.

Joulupäivän yhteys kasvikuntaan on hankalammin havaittavissa, koska kasvien viaton valoisuus on niin huomaamatonta sielunelämässämme.

Toisen joulupäivän eläinkunnan yhteys sen sijaan nousee esiin jouluajan hiljaisuudesta. Vanhat kunnon rekiajelut ja yhä edelleen ainakin puheissa elävät tapanintanssit muistuttavasti tästä lapsenomaisen riemun ja liikkeen päivästä. Tänä jouluna myös tuuli oli mahtavasti mukana toisen joulupäivän teemassa ja näytti mahtiaan, aivan kuin muistuttaen meitä jostain ... välttämättömästä ... mutta mistä?

Joka tapauksessa on hyvä muistaa, että niinkuin joskus on ollut aika, jolloin puunlatvat ovat puhuneet meille kalevalaisia lausehia, tulee jälleen aika, jolloin me tunteittamme kautta opimme kuulemaan luonnon puhetta. Jo nyt meillä on mahdollisuus kokea, miten jokainen tuuli puhuu aivan omaa kieltään, kertoo aivan omasta tehtävästään.

Ensimmäinen arki, ihmiskunnan päivä, onkin jälleen arvoituksellisempi. Siinä luultavasti kaikki olemme hieman ymmällämme. Vasta viattomain lasten enkelivoimien päivänä, tällä viikolla tiistaina, voimma jälleen alkaa selvemmin kokea jotain, minkä saatammae tuntea sisimmässämme.

 

Kosminen myötätunto

Martta, myötätunnon astraalis-henkinen olento, kertoo flensburgilaisissa kirjoissa edelleen, miten hän ei ole myötätunto ainoastaan meidän maailmallemme, vaan koko kosmokselle, vaikka hän vielä ei olekaan täysin läsnä. Hän ei sitä itse sano, mutta on selvää, että hänen lähestymisensä on vahvasti kiinni meistä ihmisistä, meidän myötätunnostamme, meidän kyvystämme ylipäätään tuntea, ja kokea tunteita.

Joulu on hyvä esimerkkki siitä, miten lapset ovat valmiit ottamaan vastaan koko sen tunteen, mitä maailma eli luonnonhenget ja enkelit antavat, mutta meidän aikuisten on harjoitettava tunteitamme voidaksemme tuntea.

Ja tunteminen ei todellakaan ole mitään vanhanaikaista. Se vain oli aikaisemmin luonnonvoimaista. Nyt ihmiskunnan on opittava tuntemaan, sillä kuten varmaan olemme kaikki huomanneet, meidän ajattelumme käy yhä elämättömämmäksi, yhä tunteettomammaksi, yhä teknisemmäksi. Vain tunteet voivat pelastaa ajattelumme elävyyden, ja samalla ihmikunnan tulevaisuuden.

Iloinen uutinen on se vanha henkinen tieto, että samalla tavoin kuin ihmiskunta on aikoinaan onnistunut kehittämään ajattelun objektiivisuuden, on tunteiden kokeminen tulossa samalla tavalla objektiiviseksi. Suuri ero vain on siinä, että tunteet ulottuvat maailmankaikkeuden yhtä suurta porrasta syvemmälle tasolle kuin ajattelu.

Henkisellä kielellä ilmaistuna ajattelu kantaa astraalimaailmaan saakka, mutta tunteet aina alempaan henkiseen maailmaan eli alempaan devakaaniin saakka.

Aivan subjektiivisesti rakkauden, hartauden ja myötätunnon tunteet auttavat ajatusvoimiamme juurtumaan tähän todellisuuteen niin, että sen parantavat ja vahvistavat voimat elpyvät myös omissa kehoissamme.

Toinen suuri hartauden ja vastaavien tunteiden lahja on, että meidän normaali ajattelumme on tullut niin elämättömäksi, että sen kyky kertoa meille maailman salaisuuksista on heikentynyt. Miten usein monet saavatkaan hienoja ajatuksia, mutta nuo ajatukset jäävät niin ohuiksi, että ihmiselle jää usein jäljelle vain toistuvat kysymys, mitä se merkitsee? Mitä tämä tai tuo merkitsee?

Kun syvä ja esteettinen tunne liittyy ajatteluun, silloin ajatukset saavat itselleen syvyyttä, painoa, ulottuvuutta ja elävyyttä, niin ajatukset alkavat jälleen puhua meille sellaista kieltä, joka ravitsee meidän sieluamme, ja kertoo itse omasta merkityksestään.

 

Avainsanat: tuulten puhe, tunteet, ajattelu, tunteiden harjoitus, hartaus


Kommentoi kirjoitusta


Nimi:*

Kotisivun osoite:

Sähköpostiosoite:

Lähetä tulevat kommentit sähköpostiini