Matin blogi

Hyvinkäällä

Share |

Lauantai 26.5.2012 klo 15:39 - Matti Kuusela


Kuulin juuri autoradiosta Hyvinkään
tapahtumista. Kun olenvalkoruusu.jpg syntynyt ja
kasvanyt Hyvinkäällä, on aina tuntunut oudolta kuulla sieltä jälkeenpäin ikäviä uutisïa. Tämä viimeinen ampumistapaus aivan Hyvinkään keskustassa tuo esille kaikki jo aivan pahimmatkin visiot.

Mutta se tuo esiin myös sen, miten unohduksissa on ollut ollut kristinuskon ydin. Kun Suomikin niin monella tavalla on vahvasti kristillinen maa ja kirkolla on valtavat taloudelliset ja henkilöresurssit käytettävissään, niin on jo viimeistään nyt aika alkaa puhua ja toteuttaa sitä, minkä Kristus antoi viimeiseksi ja ainoaksi käskykseen. Siis ehtoollisillan lopulla:

"Olen puhunut teille tämän, jotta teillä olisi minun iloni sydämessänne ja teidän ilonne tulisi täydelliseksi. Minun käskyni on tämä: rakastakaa toisianne, niin kuin minä olen rakastanut teitä."

Tuo oli Johanneksen evankeliumista 15, 11-12. Se on niin selkeää puhetta. Tietysti minä ymmärrän, että rakkaudesta - kaikkine tasoineen - puhuminen ei ole helppoa, mutta minulla ei myöskään ole tietoa mistään muusta voimasta, joka voi parantaa kaiken, kuin rakkaus.

 

Pelko ja rakkaus

Silloin kun pahoja asioita tapahtuu, on aivan sallittua kokea pelkoa ja järkytystä, ja on tärkeääkin tuntea niitä, jos ne kerran nousevat esiin. Tai jos vihaa ja suuttumusta nousee esiin, niitä saa tuntea ja sillä tavoin vapauttaa ne, mutta samalla on tärkeää muistaa, että meillä on myös korkeampi minä. On viisas enkeliminä ja rakasta Kristus-minä. Ne auttavat meitä ymmärtämään, miten voin työskennellä kokemaani surua, epäilystä, vihaa, järkytystä ja muita kielteisiä tunteita niin, että ne vapautuvat ja muuntuvat, eivätkä aiheuta enää lisää pahaa.

Monasti on niin, se mikä yksityisellä ihmisellä tai yhteisössä kärsii rakkaudettomuudesta, ei pääse parantamaan ennen kuin se jollain tavoin pääsee esiin. Hyvinkään ampumistapauksessa voi kokea selvästi sen, miten jossain on niin suuria kielteisten energioiden rakkaudettomia koostumia, että ne vain jossain tulevat esiin.

Tällaisissa tapauksissa on tärkeää ymmärtää, että vaikka jokaisella ihmisellä on oma henkilökohtainen vastuunsa, niin meillä kaikilla on myös yhteinen vastuu. Ja kaikkein keskeisin tapa sen vastuun kantamiseksi on jatkuva oman itsensä kasvattaminen yhä rakastavammaksi olennoksi.

Mitä enemmän jokainen meistä oman enkelinsä kanssa oppii olemaan rakkaus, sisästämään rakkautta ja säteilemään ja loistamaan rakkautta ja hyväksymistä, sitä pienemmäksi käyvät väistämättä ne nimettömät kielteisten voimien koostumat, joita myös väistämättä kehittyy siellä, missä ihmisillä on vapauden mahdollisuus. Sillä vapauteen kuuluu myös vapaus tehdä erehdyksiä, niin onnettamalta kuin se kuulostaakin.

 

Rakkauden filosofia

Filosofisesti rakkauden ymmärtäminen ja etenkin ymmärtää rakkauden suhdetta hyvään ja pahaan, on kovasti vaativaa. Olen aikaisemminkin kirjoittanut siitä, miten hämmentynyt olin kuullessani ensimmäisen kerran, että myös pahaa tulee rakastaa.

Sittemmin vuosien kuluessa se on tullut täysin selväksi: Ainoa voima, joka maan päällä voi muuntaa pahan hyväksi ja vapauttaa sen voimastaan, on rakkaus. Se että rakastan kaikkia ihmisyyden ilmentymiä ei aiheuta sitä, että paha kasvaisi ja vahvistuisi, vaan sitä, että kaikki paikoiltaan pois suistuneet hyvät voimat alkavat jälleen palata oikealle paikalleen.

Nykyään me vielä yleisesti ajattelemme niin, että minä ja pahuus olemme vastakkain. Silloin aivan luonnollisesti nousee esiin ajatus taistelusta pahaa vastaan.

Mutta Jeesus puhui ja näytti toisen tien, joka on keskellä olemisen tie. Hän itse oli ristillä kahden ryövärin välissä, ei heitä kumpaakaan vastaan.

Kun itse uskallan siinä rakkaudessa, joka minulle on mahdollista, asettua oman universumini keskukseen ja olla siinä rakkaus niin itselleni kuin kaikille muille, alan tajuta, että minun ei rakkaudessani tarvitse erotella hyviä ja pahoja. Kun olen keskellä itsessäni (mikä on oikeastaan Vuorisaarnan tarkoittaman rakkauden tila), voin rauhassa loistaa rakkautta tai asettua rakkaudelliseen vuorovaikutukseen kaiken kanssa ympärilläni.

Niin Jeesuskin teki ristillä. Hän jutteli niiden toisten ristillä olevien kavereiden kanssa, ja heti ainakin toinen tuli uusiin ajatuksiin.

Niinhän meillä kaikilla on ristimme, mutta rakkaus antaa meille silti mahdollisuuden olla rakentavassa yhteydessä ympäristöömme. Mitä useammin me toteutamme tuota Kristuksen yhtä ja ainoaa käskyä rakastaa toisiamme, sitä enemmän meille ja jokaiselle meistä tulee myös mahdollisuus kokea sitä iloa, josta Kristus puhui. Sillä eiköhän kaikkien näiden lisääntyvien dramaattisten tapahtumien suurin syy ole siinä, on ihminen kokee jäävänsä yksin, ilman että häntä rakastetaan ja tuetaan.

Nyt saa odottaa ja jopa vaatia, että kirkot ja muut henkiset yhteisöt alkavat tosissaan miettiä ja edistää rakkauden opetusta. Sillä rakkauden oppi on myös se, joka lopulta antaa meille voiman itse sitä hyvää, mitä me kuitenkin syvällä itsessämme tahdomme tai tahtoisimme olla.

Syvä myötätuntoni kaikille Hyvinkää tragedian kokeneille!

Rakkaudella
Matti

Avainsanat: Hyvinkää, tragedia, rakkaus, hyvä, paha, Johanneksen evankeliumi, Kristus


Kommentit

26.5.2012 21:46  Sirpa

Kiitos näistä ajatuksista ja heleää helluntaita kaikesta huolimatta tai juuri tämän takia. Meillä on nyt vastuu, ryhtykäämme töihin, niin kuin meille kullekin on mahdollista, kuten kirjoitit.


Kommentoi kirjoitusta


Nimi:*

Kotisivun osoite:

Sähköpostiosoite:

Lähetä tulevat kommentit sähköpostiini