Matin blogi

Eläinten tietoisuudesta ja linnuista

Share |

Torstai 31.5.2012 klo 19:07 - Matti Kuusela


Eläinten tietoisuus on oikeastaan suuri mysteeri siksi, että käsityksemme siitä on muuttunut niin nopeasti. Vielä satakunta sitten eläimiä pidettiin "eläimellisinä" vastakohtana inhimillisyydelle, mutta nyt olemme joutuneet huomaamaan, että eläimet ovatkin usein paljon inhimillisempiä kuin me ihmiset.

Sata vuotta sitten henkisissä opetuksissa
kerrottiin myös, mitenfalco.jpg ihmisen ja eläimen
suuri tietoisuusero on siinä, että ihmisellä sekä fyysinen keho, eetterikeho, sielukeho että minuus ovat kaikki pakkautuneet tähän fyysiseen maailmaan. Eläimillä taas minuus eli henkisyys on astraalimaailmassa tai sielunmaailmassa - noin periaatteessa, sillä eri lajeilla on suuria eroja.

Kun ihminen on yksilöllisesti vastuullinen täällä fyysisessä maailmassaan, niin eläimillä on ryhmäsielu tai ryhmäminuus, joka ohjaa heidän tekemistään. Edellisen blogin mustarastashenki kertoo, miten "suuri mustarastas" kertoo heille kaiken, mitä heidän tarvitsee tietää esimerkiksi pesän tekemisestä, mutta mitkä olennot alunperin tuon pesän rakenteen ajattelevat, siitä hänellä ei ole mitään tietoa.

 

Ihmisminuus ja lemmikit

Eläimet heijastavat meille ihmisenä olemisen eri puolia ja näiden yhteyksien kautta me olemme sisäisessä yhteydessä kaikkiin eläinlajeihin.  Aina kun näemme jonkin elävän olennon, voimme tuumailla, mitä puolta se meissä edustaa.

Jotkut eläinsielut korostavat sitä, että kun ihminen oppii hyväksymään eläimet vertaisikseen, paljon muuttuu parempaan päin. Mutta samalla meidän on tärkeää ymmärtää, että juuri läsnäolevan minuutemme takia meillä ihmisillä on silti erikoistehtävä kaikkien eläinten suhteen: me kannamme nyt sitä läsnäolevaa henkisyyttä tai hengen kipinää, jota kaikki elävät lajit maan päällä enemmän tai vähemmän tarvitsevat, vaikka kaikki lajit eivät sitä ehkä välttämättä huomaa, koska emme me ihmisetkään ole siitä tehtävästämme paljoa luonnonolennoille viestittäneet.

Kotieläinten, lemmikkien ja muiden palveluseläinten kohdalla on niin, että ihmisminä korvaa jossakin määrin näiden eläinten ryhmäminuuden vaikutuksen. Ja koska eläimillä ei ole henkilökohtaista minuutta samalla lailla kuin ihmisillä, heidän sielullisuutensa on - usein - puhdas ja viaton, ja sen takia ihminen voi saada lemmikkiinsä niin syvän tunnesuhteen, koska ainakin pieneltä osalta silloin tästä eläimestä tulee hän itse.

Toki tässäkin on monia vivahteita. Arthur Myers kertoo koskettavassa kirjassaan Eläimet puhuvat ihmiselle monista ihmeellisistä eläinten ja ihmisten välisistä suhteista. Suosittelen lämpimästi tätä kirjaa kaikille, joita aihe vähääkään kiinnostaa. Se avaa aivan uusia ja hedelmällisiä näköaloja, ja sitä saattaa edelleen löytää vaikkapa kirjastoista, ja varmaan alkukielellä: Communicatin with Animals.

 

Lintujen aurinko-olemus

Ne jotka ovat lukeneet Enkelit kanssamme -kirjaani, muistavat että maapallolla on ollut useampia aikaisempia aineellistumia, jotka edelleen vaikuttavat täällä meidän kanssamme. Linnut muistuttavat meitä maan toisesta inkarnaatiosta, Aurinko-tilasta, jolloin koko maa muodostui valon ja ilman virtauksista ja sen korkein tietoisuus oli periaatteessa nykyisen kasvikunnan tasolla.

Mutta linnut kantavat itsessään ja tarkemmin vielä luustonsa sisällä muistoa maan ensimmäisestä inkarnaatiosta, jota nimitetään esimerkiksi vanhaksi Saturnukseksi. Se oli kokonaan lämpökosmos, ja tuo lämpö auttaa edelleen lintuja leijumaan ilmassa - toisin kuin esimerkisi perhosten kohdalla, joiden lento perustuu kokonaan valoeetteriin, ei niinkään lämpöön kuten linnuilla.

Lintujen aurinkomuistot kohoavat voimakkaimmin esiin juuri valkeissa korkealla ilmakehässä ja valossa liitävissä linnuissa, ja mitä mustempi jokin lintu on, sitä enemmän voimme ymmärtää sen sisäistäneet omaa sielullisuuttaan. Eläimillä valkeus merkitsee aina niiden avoimuutta kaikkialliselle henkisyydelle, ja mitä tummempi väri, sitä lähemmäksi ja 'alemmaksi' se on vajonnut, mikä ei välttämättä merkitse mitään huonoa, kuten muistamme edellisen blogin mustarastaan pappispuvusta.

 

Haukankatse

Kun jokainen eläin ja lintu edustaa jotain puolta ihmisyydestä, katsokaamme haukkaa, joka liitää korkealla ilmassa. Jo 1980-luvulla tehdyssä kirjalla Awakening to Animal Kingdom kerrotaan miten haukka vastaa sitä ihmisen puolta, joka näkee laajan kokonaisuuden, mutta havaitsee silti yksityiskohdat ja on valmis käyttämään luovuuttaan aina havaitessaan siihen mahdollisuuden - niin kuin haukka syöksyy epäröimättä saaliinsa kimppuun.

Kun me ihaillen seuraamme haukan lentoa, me vahvistamme samalla vastaavaa funktiota itsessämme. Luonnollisesti haukkojen vähenemisellä on biologisia syitä, mutta periaatteessa se kertoo siitä, miten meidän ajattelumme ei enää kiidä taivaan korkeauksissa vaan puuhailee pienempien arkisten asioiden parissa.

Jos ajattelisimme enemmän suuria elämän näköaloja ja katsoisimme maailmaa kirkkain ja näkevin silmin, näkisimme myös enemmän haukkoja maailmassamme.

 

Pöllö

Samassa kirjassa esiintyy myös toinen lintu, pöllö, joka on muodoltaan sulkeutuneempi ja ihmiselle usein hieman kiehtovan pelottava, sillä pöllö on henkinen opaslintu. Sen tehtävänä on opastaa ihmistä sisäisillä matkoillaan niin maanpäällisen elämän kuin kuoleman jälkeisenäkin aikana. Se pätee muutosaikoihin ja erityisesti vainajien ohjaamiseen.

Pöllöt ovat puhtaasti maan olentoja, jotka eivät ole niin kiinnostuneita kommunikaatiosta kuin ihmiset yleensä. He ovat yhteydessä toisiin olentoihin suoraan sisäisellä, sielullisella tasolla, suurine silmineen. He puhuvat sillä universaalilla alitajuisella kielellä, joka on yhteistä kaikille olennoille.

Siinä missä satakielet tai mustarastaat luovat laulullaan maanpäällisiä sointitiloja korkeammille olennoille, pöllöille riittää tuttu huu-huu, jonka he kokevat miellyttäväksi ja auttaa heitä orientoitumaan keskenään tässä fyysisessä maailmassa.

Mutta pöllöhenki lisää, että jos jollakulla on jokin viesti välitettävänä pöllöille, sen voi välittää monella tavalla: meditaatiossa, ohjatulla mielikuvamatkalla, katsomalla pöllöjen kuvia tai kuvittelemalla vaikka lentämistä heidän kanssaan.

Tässäpä hyvä mietinnän kohde. Milloin ihmisellä voisi olla aihetta välittää viestiä pöllöille. Pöllöjen itsensä mielestä ilmeisesti sellaista aihetta voi olla.

Niin, vielä yksi asia, jonka he haluavat tuosta kirjasta välittää: yksi pöllö pystyy olemaan oppaana noin 100 - 1500 sielulle, tilanteesta riippuen.

Avainsanat: eläimet, tietoisuus, linnut, haukka, pöllö. lemmikit


Kommentoi kirjoitusta


Nimi:*

Kotisivun osoite:

Sähköpostiosoite:

Lähetä tulevat kommentit sähköpostiini