Matin blogi

Euroopan talous

Share |

Maanantai 4.6.2012 klo 22:40 - Matti Kuusela


Vuodesta toiseen olen seurannut
suomalaista ja eurooppalaistanukarinkoulu_200.jpg
taloudenpitoa yhä hämmentyneempänä. Tottahan se on, että kun menee kadulle, niin autot kulkevat ja ihmiset kävelevät edelleen, mutta kummallista tämä meno silti on. Yhä suuremmaksi ihmeeksi minulle käy se, miksi kansanedustajat ja poliitikot puhuvat niin pinnallisesti ja osittaisesti meneillään olevista talouskysymyksistä. Tulee sellainen vaikutelma, että muutaman kuukauden kerrallaan on valittu joku joku todellisuutta vahvasti sivuava aihe, josta kaikki saavat puhua, mutta syvemmälle ei koskaan pidä mennä.

Ajatellaan nyt tätä Kreikan menoa. Laitan nämä luvut ulkomuistista, koska tämä blogi jäisi tänäänkin kirjoittamatta, jos etsisin lähteitä. Kreikan ulkomaanvelka oli jotain 120 miljardia euroa niihin aikoihin kun se sai ensimmäisen tukipaketin. Nyt se on saanut jo toisenkin tukipaketin ja jotain muuta, niin että avustusten yhteissumma on jotain sanotaan 260 miljardia.

Avustuksilla olisi siis maksettu Kreikan ulkomaanvelka pois kaksinkertaisena, mutta mitä on tapahtunut. Kreikan velka on nyt jotain 250 miljardia. Eli jonkin ihmeellisen matematiikan mukaan Kreikan ulkomaanvelka kasvaa tasan samassa tahdissa kuin se saa tukea ulkomailta.

 

Asekaupat

Kun omat rahat on loppu, niin pitäisi tietenkin säästää. Pari kolme vuotta sitten, silloin kun Kreikan ensimmäistä avustuspakettia sorvattiin, niin ihmettelin kun Kreikka osti Saksasta aseita kai sadoilla miljoonilla, tai mikä se suuruusluokka euroissa sitten olikin. Se oli suuri kauppa joka tapauksessa, suurempi kuin mihin Suomella olisi ikinä varaa.

Kun kreikkalaisilta siitä kysyttiin, he vastasiva että se kauppa on lainan saannin ehtona.

Seuraavana vuonna, olikohan siis vuosi sitten keväällä, Kreikka talouskriisissään osti jälleen kalliita aseita ja suuria määriä. Nyt USA:sta. En tiedä, minkä ehtona se kauppa oli, mutta ei siitä meidän suomalaiset poliitikot mitään maininneet, vaikka kovasti puhuttiin. Aloin ymmärtää, että julkinnen poliittinen puhuminen on taitolaji, jossa yhteisestä tai jonkin sanelemasta sopimuksesta tulee määritellyksi, mistä saa puhua ja mistä ei.

Eivät nämä Kreikan suuret aseostot muiden eurooppalaisten maiden lainarahalla mitään varsinaisia salaisuuksia olleet. Kaiken tällaisen löytää jo iltapäivälehtien pikku-uutisista, kun lukee sieltä sivujen reunoilta.

 

Espanja ja pankit

Kaikkien järkevien kriteerien mukaan Kreikan olisi pitänyt mennä konkurssiin ja irrota Eurosta, mutta nyt näyttää siltä, että Kreikkaan aiotaan antaa jälleen lisää rahaa, tällä kertaa huomattavasti enemmän kuin aikaisemmin. En minä osaa sanoa, millä perusteella niin näyttää, mutta kun seuraa mistä ministerit puhuvat ja mistä ei, mitä mitä he puhuvat ja mitä ei, niin minusta se on aivan selvää.

Ja nyt Espanjaa uitetaan mukaan samaan pussiin. Tuo passiivi "uitetaan" on tietenkin tyhmä verbimuoto, kun oikeastaan pitäisi sanoa, että kuka uittaa, mutta siitä on vain aavistuksia, joihin palaan kohta.

Luulen että aika suuri osa suomalaisista elää vielä sisäisesti sitä mennyttä aikaa, jollon pankin keräsivät ihmisiltä säästöjä ja sitten korkoa vastaan lainasivat sitä niille, jotka sitä tarvitsivat. Silloin lainarahalla oli vielä todellista katetta.

Näinhän ei ole enää pitkään aikaan ollut. Oliko se presidentti Koiviston aikana, kun jostain tuli käsky - tai kaino toivomus - että pankin saavat antaa lainaa niin paljon kuin niitä huvittaa, riippumatta siitä onko niillä itsellään siihen rahaa vai ei.

Tätä eteenpäin lainaamaansa rahaa pankin itse lainasivat sieltä, missä sitä on eli eurooppalaisilta keskuspankeilta tai mitä ne ikinä ovatkin, joka tapauksessa ilmeisesti niiltä samoilta ylikansallisilta tahoilta, jotka rahoittavat valtioitakin - ja varmaan myös kasvavilta talousmahdeilta kuten Kiinalta.

Tässä pelissä kun käy niin, että on annettu rahaa liikaa lainaksi, tuo puuttuvat osa peritään veronmaksajilta. Niin kävi Suomen edellisessä pankkikriisissä.

Nyt kun antaa fantasian lentää, niin huomaa, että tällainen kansallinen näpertely ei enää riitä. Nyt tehdään niin, että valitaan sopivia maita, kuten nyt Kreikka ja Espanja. Tyhjennetään niiden pankit ja tällä kertaa maksajana ei enää olekaan maan oman veronmaksajat, vaan kaikki Eurooapan maat, tai siis EU-maat yhdessä.

Sinällään tässä ei ole mitään uutta. Jo Mika Waltari kertoo romaaneissaan yksityiskohtaisesti, miten joku saksalainen rahanlainaaja kokosi Unkarista kaiken liikkeellä olevan kultarahan. Se on aivan vanhaa tekniikkaa, joka ainakin keskiajalla osattiin.

Nyt siis Espanjassa pari pankkia on tyhjentänyt kassansa, ja EU on jo antamassa sinne muutaman miljardin. Poliitikot saattavat sanoa, että Kreikan ja Espanjan tukirahat menevät näiden maiden kansoille, mutta eihän se niin ole. Jos kerran pankit ovat velkaa, nämä eurooppalaiset tukirahat menevät suoraan suurille keskieurooppalaisille pankeille, ehkä saksalaisille, ehkä sveitsiläisille. Ja sitten niillä rahoilla annetaan taas lisää ja lisää velkaa eri maille, jotta ne voivat vielä enemmän tukea näitä velkaantuneita maita.

No, en minä näistä asioista ymmärrä. Muistan joskus nuorempana ajatelleeni, että kansantalous on ainakin niin monimutkaista, että sitä en ainakaan lähde yrittämäänkään opiskella, mutta helppoahan tuo tuntuu olevan, jos vaikka näin menee, mistä en siis tiedä.

 

Henkinen näkökulma

Mutta näistä asioista on tärkeää puhua ja niitä on tärkeää miettiä, vaikkei heti mitään ymmärtäisikään. Pienempien enkeleiden lisäksi on nimittääin suurempia enkeleita, ja vielä suurempia. On myös enkeleitä, joiden tietoisuus toimii talouden alueella. Mutta koska nykyään maailmanmeno on yksittäisten ihmisten rakkauden ja vapauden ja mietinnän varassa, nämä suuret enkelit eivät voi toimia kuin hyvin rajoitetusti, elleivät ihmiset ajattele näitä asioita. Ihmisten on tehtävä aloite.

Tosirikkaat yrittävät estää toisia ajattelemasta näitä asioita nimittämällä epäoikeudenmukaisuuden ja epätotuuden kokemusta kateudeksi. Mutta kysymys ei ole kateudesta, vaan ainoastaan totuudesta. Vain yksityisten ihmisten tietoisuuden kautta voivat asiat aivan oikeasti kehittyä eteenpäin.

Siinä Kristuksen opetus on keskeisellä sijalla. Voidaksemme miettiä Euroopan taloudellisia kysymyksiä niin, että enkeliystävämme ja suuret talousenkelit ja kansalliset enkelit ja Euroopan enkelit voivat tulla oikealla tavalla mukaan, meidän on kyettävä ajattelemaan näitä vaikeita asioita vastustamatta ja vihaamatta, eli oman vapauden, hyväksymisen ja rakkauden pohjalta.

Se hyväksyminen siis tarkoittaa, että hyväksyn tässä ja nyt, että näin on. Sitten mietin miten siinä asiat oikein ovat ja mitä voisi tehdä.

 

- Valokuvassa Nukarin koulumuseo. Kuva tänä keväältä, MK.

 

 

Avainsanat: EU, talous, Eurooppa, pankit, asekaupat, lainat


Kommentit

5.6.2012 0:39  leif paulin

Kiitos ajatuksenkulusta, matti! Taidat olla oikeilla jäljillä. Olen haiskahtanut samaa mutten tietänyt tosiseikat. Panit asianpalikat oikeisiin koloihin. Joku ohjaa ja talousasiat kerrotaan vasta kun tosiasia on tapahtunut. Missään ei mainita todelliset mahtitahot talouden takana. Jos media tietää niin ei ainakaan kerro.
Joudumme miettimään itse. Onneksi en ole enää työelämässä mukana. Eläkeläisenä on helpompi avata suunsa ja kertoa tosiasioita.


Kommentoi kirjoitusta


Nimi:*

Kotisivun osoite:

Sähköpostiosoite:

Lähetä tulevat kommentit sähköpostiini