Matin blogi

Ilman (oikeaa) presidenttiä

Share |

Maanantai 11.6.2012 klo 19:18 - Matti Kuusela


Kovasti kaipaa sitä vanhaa aikaa, jolloin Suomella oli vielä oikea presidentti. Kekkosen aikaan ei olisi voinut syntyä nykyistä tilannetta, jossa pääministeri ja valtiovarainministeri saavat kaikessa rauhassa antaa suomalaisia miljardeja milloin millekin maalle, ja käydä välillä saamassa ohjeita Bilderberg-kokouksista.

Toki voi sanoa, että on hyvä tietää, mitä siellä ajatellaan. Mutta yhtä varmaa on, että se keiden kokouksissa käydään, myös vaikuttaa vahvasti ihmisiin ja päätöksiin. Mutta koska Bilderbergin kokouksissa käydään valtion varoilla, mutta epävirallisesti, ei muistiinpanoja tarvitse jakaa kenellekään.

Jo vuosia olen - surrut on varmaan lopultakin oikea sana - sitä että poliitikot ovat niin innokkaasti vähentäneet presidentin valtaa. Se on selvästi tapahtunut suurten voimien myötäväituksella, niin hanakkaasti lehdistö on sitä tukenut. Perusteena on käytetty parlamentalismin lisääntymistä, mutta nykyajan poliittisessä kielessä se on vain sana, jonka saa kuulostamaan hyvältä, kun kukaan ei oikein tiedä, mitä se käytännössä tarkoittaa.

No, se tarkoittaa parlamentin valtaa. Suomessa taas eduskunnan jäseniä hallitsee puoluekuri, mikä tarkoittaa sitä, että puolueet ovat todelllinen vallan lähde. Ja kuka puoluejohdossa sitten määrää, vaikea sanoa.

 

Pankkitoiminnan rappio

Tämän päivän Iltalehdessä Kalle Isokallio selostaa hienosti, miten nykyiseen onnettomaan rahatilanteeseen on tultu sen myötä, että kiinalaiset ovat ryhtyneet tekemään käytännössä kaikki länsimaiden tarvikkeet, minkä seurauksena pankin ovat rahoittaneet tuottavien sijoitusten sijaan asuntotuotantoa.

Se tarkoittaa rakenteellista virhettä, jolle Etelä-Euroopan maat ovat erityisen alttiita. Jostain täysin käsittämättömästä syystä meidän poliittisen johtomme edustajat eivät näytä ymmärtävän tai haluavan ymmärtää tai kertoa sitä, minkä yhä useammat talousasiantuntijat jo uskaltavat julkisesti kertoa: rahan antaminen Etelä-Euroopan pankeille ei paranna tilannetta. Kansanlaisten toimeentuloa heikentävät leikkaukset eivät ainakaan paranna talouden kulkua, eikä talouselämää auta yhtään se, että sairaalle pohjalle perustuvaa pankkitoimintaa tuetaan keinotekoisesti. Sehän tarkoittaa ainoastaan sitä, että rahaa katoaa miljardeittain johonkin kansalaisille tuntemattomaan paikkaan, mutta kansan talous ei sillä parane lainkaan.

Nyt tilanne on käytännössä se, että pankkivajeet kasvavat yhä laajemmalle. Mitä useammalle maalle pienestä Suomesta annetaan kaikki liikenävä raha, sitä useammalle maalle sitä on myös annettava, sillä tukiraha vain vääristää talouden kokonaistilannetta.

Tietty EU rakennettiin alunperin sille pohjalle, että kaikille sen kanssa tekemisiin joutuville annettiin niin kaiken järjen ylittävät palkkiot, että kenellekään ei juuri tule mieleen vastustaa yhtään mitään, mitä sen piirissä päätetään viedä eteenpäin - vain vähän liioitellusti sanottuna.

Jostai pankkilaitoksesta siis annettiin Espanjalle jo viisi miljardia ja viime viikolla kerrottiin, että pankeille sopisi saada 20 tai 40 miljardia lisää. Luvattiin saman tien 100 miljardia.

Jos Suomen osuus näistä on noin 2 prosenttia, niin 100 miljardia vastaa noin 400 euroa jokaista suomalaista kohti. Mutta kun otetaan huomioon, että rahantarve koko ajan laajenee, niin lisäksi Italian, Belgian, Unkarin ja muiden vastaavien tukeminen vaatii sen noin 20-kertaisena. Lisäksi tietystä Suomen suhteellinen osuus tulee koko ajan suuremmaksi ja sopimuksissa on varmasti salapykäliä, jotka edellyttävät isompia maksuja. Äkkiä arvioiden tällä menolla parin vuoden kuluttua Suomen vastuut ovat vähintään 40 000 euroa jokaista suomalaista kohden.

 

Talouden kehitys

Niinkuin Isokallio sanoo, ongelma ei ole siinä, ettei rahaa olisi. Kysymys on vain siitä, kukaan jolla sitä ylimääräistä rahaa on kahmalokaupalla, vaikka nyt muutama sata tai muutama tuhat miljardia, ei viitsi antaa sitä Kreikalla, Espanjalle tai Italialle, koska siitä ei tule mitään tulosta. Sen takia jostain käsittämättömästä syystä Suomi eli Suomen veronmaksajat rahoittavat siis miljarditolkulla ulkomaisia pankkeja tavalla, joka ei edistä taloutta millään lailla, joka ei siis tuota yhtään mitään.

Ja jos katsoo vielä vähän kauemmaksi, niin rahathan eivät jää noihin tuettaviin maihin, vaan ne menevät sinne, missä sitä rahaa alunperinkin on ollut paljon.

Koetin kirjoittaa tämän niin yksinkertaisesti ja rauhallisesti kuin osasin. Nämä ovat asioita, joita ei missään tapauksessa saa jättää pelkästään poliitikkojen asiaksi. Jos minä olisin vanhanaikainen presidentti nyt, hajoittaisin hallituksen ja kutsuisin nimittäisin pääministeriksi Kepun, ei kun Keskustapuolueen uuden puheenjohtajan. Hänellä saattaisi olla kanttia ajatella asioita itse, ja mahdollisesti rakentaa jotain uutta.

Vitsihän on siinä, että jostain syystä pankkien, jotka vielä 50-luvulla olivat pyhiä rahan vartijoita, on annettu kasvaa - tai ne on kasvatettu - laitoksiksi, jotka vuoronperään antavat ulos liikaa rahaa ja sitten pyytävät hallituksilta sen mitä jää puuttumaan.

Tämä asiahan on ensiksi rakennettava uusiksi.

 

Henkinen näkökulma

Henkisen ihmisen kannalta ongelma on se, että me olemme oppineet, ettei saa suuttua, ja näitä asioita taas ei voi ensin suuttumatta ajatella. Meidän on siis sallittavat itsemme ensin vain rauhassa ajatella ja suuttua.

Sitten se suuttumus on käsiteltävä ja sitten meditoitava tai rukoiltava kokonaisuutta uudelleen, juuri siltä näkökannalta, joka jokaiselle on ominta ja luontevinta.

Muuta tapaa en juuri keksi. Voimme tietenkin odotella jumalallista väliintuloa, mutta sekin tapahtuu sitä rauhanomaisemmin ja vähimmin vahingoin, mitä useampi näitä asioita miettii ja mietistelee niin, että myös enkelit pääsevät siihen mukaan.

Rakkaudella

Matti

 

 

 

Avainsanat: presidentin valta, tukipaketit, puoluekuri


Kommentit

11.6.2012 19:49  Kati

Mutta sitten toisaalta, mitä köyhyysajattelusta seuraa. Mitä seuraa, jos kaikissa EU-valtioissa ajatellaan,että raha ei millään riitä, eikä ketään pidä lähteä tukemaan. Kyllä tässä aika neuvotonna on,mikä on oikein, mikä väärin - myös eettisesti ja moraalisesti.

11.6.2012 19:58  Kati Roosa Sironen

Kiitos Matti. Hyvin samanlaisia ajatuksia pyörii päässäni ja tunnen suoranaista hätää etenkin niiden ihmisten puolesta joilla jo ennestäänkin menee huonosti. On aivan käsittämätöntä että nykyinen hallitus saa jatkaa toimiaan. Jotain kyllä pitäisi tehdä ja pian.
Kekkosen aikana oli vielä käytäntönä se että kansanedustajan tuli olla taustoiltaan puhdas, kun nyky eduskunnassa on rattijuoppoja, perheväkivaltaan syyllistyneitä ja lahjuksen vastaanottajia ym.
Sen sijaan jos joku uskaltaa ääneen asiallisesti ja asiasta arvostella ja pysyä vielä sanojensa takana, ollaan häntä häätämässä ja syytetään vääristä valoista ja niin edelleen.
Poliittista vastuuta ei enää tunneta eikä sitä osata kantaa. Ikävä kyllä.
Liitytään yhteen piiriin ja meditoidaan, sillä saadaan yhdessä enemmän aikaan.
terv. Kati

11.6.2012 20:09  Matti

Hei Kati, luulen ettei ole ollenkaan huono asia uskaltaa olla hetki neuvotonna. Jos sitten saa yhdenkin omasta mielestään hyvän tai oikean idean voi sitä lähtetä meditoimaan eteenpäin.

Meidän ei tarvitse heti tietää lopullisesti oikeaa ratkaisua. Kunhan tunnustaa sen minkä kokee tosiaasioiksi ja lähtee liikkeelle, niin enkelitkin auttavat eteenpäin.

11.6.2012 21:03  Sirpa

Hirmuinen pelko pitää olla heillä jotka niitä miljardeja tarvitsevat uskaltaakseen elää eteenpäin. Lähetetään rakastavia ajatuksia heille.


Kommentoi kirjoitusta


Nimi:*

Kotisivun osoite:

Sähköpostiosoite:

Lähetä tulevat kommentit sähköpostiini