Matin blogi

Kutsutaan perhoset takaisin!

Share |

Torstai 16.8.2012 klo 22:57 - Matti Kuusela


Eilen näin jo melko iäkkään suruvaipan pihakiveyksellämme. Se kiiltävän mustat siiven tuikkivat silti syvää valoa. Niin kuin jo monena kesänä on saanut kokea, tuntuu että perhosten määrä vähänee kesä kesältä.

Tältä kesältä muistan vielä kai jokaisen näkemäni perhosen. Eipä niitä juuri kymmentä enempää ole, mutta en tänä kesänä missään mökillä ole ollutkaan. Pari- kolmekymmentä sitten perhosia oli jo vähän, mutta kun niitä kevään voitettua alkoi tulla esiin, niitä saattoi kuitenkin samana päivänä nähdä kymmeniä. Ellei muita niin kaaliperhosia ja nokkosperhosia ainakin näki kesällä kyllikseen.

Sitä aikaisemmin nuorena saattoi nähdä kymmeniä ellei satoja perhosia samanaikaisesti yhden pientareen kukkien ympärillä. Upein perhosmuistoni on eräältä kesältä, jolloin olin yksin suunnistamassa kotiseudullani Hyvinkäällä Usmin metsässä. Siella kallioiden välissä oli niityksi jäänyt vanha pelto, jonka perhos- ja hyönteismäärä aurinkoisena päivänä oli huumaava.

Kaikenvärisiä pörriäisiä surisi ympärillä jo metrin säteen sisällä kymmenittäin. Ilma ja kukat olivat täynnään mitä erikoisempia hyönteisiä, joista monia en enää ole nähnyt missään vuosikymmeniin: kukkakärpäsäsiä, pieniä ja suuria perhosia, tummia kuoriaisia ja ihanan välkehtiviä jalokiven vihreältä loistavia kultakuoriaisia, pistiäisiä, mehiläisiä, kimalaisia.

 

Kunnioituksen kutsu

Kun tätä niin monien kauniiden hyönteislajien vähentymistä on ihmetellyt, kokee luonnollisesti menetystä ja surua. Vasta nyt olen oikein kokenut, miten meillä silti on aina mahdollisuus tehdä jotain. Me voimme kutsua näitä lajeja takaisin!

Henkiselle maailmalle ei mikään sinänsä ole mahdotonta, vaikka tilanne maan päällä näyttäisi kuinka onnettamalta. Lähettämällä myötunnon, rakkauden, ihailun ja kunnioituksen tunteita näille monille ihmeellisillä hyönteis- ja perhoslajeille, meillä on todella mahdollisuus kutsua heitä takaisin maan päälle.

Luonnollisesti on hyvä tehdä mitä fyysisellä tasolla, jättää perhosille lisääntymisalueita ja hankkia myös kasveja, joista perhoset pitävät. Ehkä kaikkein tärkeintä on työskennellä kasvimyrkkyjen poistamiseksi. Jos pellot myrkytetään pari kolme kertaa vuodessa, ei ole mikään ihme että hyönteiset katoavat ja vain kaikkein kestävimmät säilyvät. Nykyistä menoa, jolloin myös pelko luontoa ja luonnollisuutta kohtaan on joillakin alueilla lisääntymässä, esimerkiksi punkkien ja hirvikärpästen johdosta, tarvitaan sitä muuntamaan runsaasti myönteisiä voimia.

Yritetään siis kun näemme luonnossa jotain kaunista, erityisesti nyt hyönteisiä, muistaa lähettää heille hyviä energioita ja kutsua heitä takaisin. Sillä on merkitystä maan koko tulevaisuudelle, ei pelkästään maapallon tämän inkarnaation, vaan myös tulevien inkarnaatioiden elämälle.

Avainsanat: perhoset, kultakuoriaiset, hyönteiset, kutsuminen, takaisin


Kommentit

19.8.2012 1:11  Tuula Kristiina

Hei! Minäkin muistan kuinka lapsena kotipihalla lenteli nokkosperhosia ja sitruunaperhosia. Oli mukava pikkutyttönä katsella erilaisia kiiltäviä ja kauniita kovakuoriaisia. Tyttökaverin kanssa kerättiin purkkiin leppäkerttuja ja sitten päästettiin vapauteen. Niitä kertyi purkkiin kymmeniä. Myös kasveja oli hauska katsella. Ihan pienenä keräsin kukkia ja vein äidille kimpun. Hän oli aina niin mielissään kukkasista... Voi niitä lapsuuden kesiä!

19.8.2012 22:51  Mika-Matti

Välillä tuntuu myös siltä, että hyönteiset ovat aika urhoollisia meidän ihmisten myrkynkylvöämme kohtaan.

Eläinkunta siinä missä kasvikuntakin pyrkii aina sopeutumaan sekä hakeutumaan luonnolliseen ja nimenomaan luonnonmukaiseen tasapainoon suhteessaan siihen, mikä niitä yrittää väen väkisin manipuloida.

Miksi ihminen sitten on niin "myrkyttäväinen" olento; miksi ihminen pyrkii tuhoamalla luomaan harmoniaa?

Yksi vastaus lienee siinä, että ihminen ei vielä arvaa olevansa jokainen perhonen, jokainen nokkonen ja jokainen kivenmurikka tiellään kohti asfalttitodellisuutta, joka ei kestä.

Miksi asfalttitodellisuus ei sitten kestä? Siksi, koska se merkitsee irtautumista luonnollisuudesta ja luonnonmukaisuudesta.
Mitäpä muuta se on luomakuntaa kohtaan kuin esiintymistä Jumalan vastakohtana - hänen negaationaan, joka me kuitenkin yhdessä olemme.

Aika absurdia siis; suorastaan irtipäässeen vallatonta.

19.8.2012 22:55  Mika-Matti

Siis... Emme suinkaan ole mikään Jumalan/Elämän negaatio, mutta aika laillahan me siksi näytämme tekeytyvän.

Eikä vähiten siksi, että me palvelemme niitä, jotka sulkevat vapaudesta puhujat vankiloihin ja hallitsevat vankilaan kuuluvien apulaistensa turvin hyvinvointiyhteiskuntia, jotka tekevät pahaa elämälle itselleen.

20.8.2012 14:06  Matti

Ikävä puoli on se, että ne hyönteiset, joiden me tahtoisimme selviävät, eivät mitenkään välttämättä ole niitä vahvimpia selviäviä.

24.8.2012 23:19  Perhonen

Äitini antoi minulle hyvän neuvon, jätä pihalle jokin nurkka luonnontilaan jotta tulee perhosia, onko luonnontilassa olevia pihoja, vai onko pihat väksin tehty siirtonurmella ja kesäkukilla. Perhosia tosiaan on vähemmän, mitäs luonnonhenget kertovat aiheesta jos heiltä kysytään.

24.8.2012 23:32  Matti

Aivan, luonnonhenget tarvitsevat myös sitä samaa vapaata temmellystilaa. Koneellinen ruohonleikkuu on heille huono juttu, mutta paljon auttaa kun jättää jonkun alueen kasvamaan vapaana. Erityisesti perhosille on sitten olemassa kasveja, jotka ovat hyviä useammallekin lajille, mutta näitä kasvilajeja en muista enää tarkemmin.


Kommentoi kirjoitusta


Nimi:*

Kotisivun osoite:

Sähköpostiosoite:

Lähetä tulevat kommentit sähköpostiini