Matin blogi

20-luvun joulu Hyvinkäällä

Share |

Sunnuntai 23.12.2012 klo 16:13 - Matti Kuusela


 Ensimmäinen adventti eli pikkujoulu oli äitini lapsuudessa odotettu juhla. Hän muistaa hyvin, miten hän kerran pääsi hakemaan pikkujoulukuusta.

Oli niin erikoista päästä isonveljen, Pentin, mukaan. Oli lumeton talvi. Isä seisoi saunan rappusilla ja oli laittamassa saunaa lämpiämään. Pentti sai kirveen mukaan ja lapset lähtivät nykyisen Erkylänkadun kohdalla kulkenutta ratastietä myöhemmän Konepaja-alueen suuntaan.

Oli jo pimeä kun he tulivat kuusen kanssa kotiin. Kuusi laitettiin keittiön pöydälle ja äiti sitoi siihen kynttilät narulla. Oli juhlallista, käytiin saunassa ja sianlihasta oli tehty paisti uuniin ja oli perunalaatikkoa, riisipuuroa ja luumusoppaa. Lapset saivat jonkun pienen lahjan. Se saattoi olla joku pieni makeinen, kynä, kumi tai lehtiö.

Adventtikirkko oli tavalliseen aikaan klo 11. Kuoro lauloi Hoosiannaa, ja se oli ainakin lasten mielestä hyvin juhlallista ja kaunista. Vanha kirkko oli niihin aikoihin aina täynnä. Myös käytävillä oli ihmisiä seisomassa.

Myös koulussa oli juhlalliset joulujuhlat. Oli joululauluja ja näytelmiä, tonttu- ja piirileikkejä, runoa ja yhteislaulua, johon vanhemmatkin saivat ottaa osaa. Koulun joulujuhlaan lapset saivat yleensä uudet vaatteet ja kengät.

Lastentarhassa ja kotonakin lapset tekivät itse koristeita. Liimaamalla ja leikkaamalla saatiin lippunauhoja ja muuta värillisestä paperista. Lasten mielestä ne olivat hyvin arvokkaita.

Täydelliset siivoukset tehtiin jo hyvissä ajoin ennen joulua. Komerot siivottiin ja kaikki vuodevaatteet vietiin ulos. Ikkunat pestiin sisäpuolelta ja vaihdettiin puhtaat verhot.

Havut oli aina portaiden edessä. Kynttilöitä ei ulkona käytetty, ellei ollut pehmeätä lunta, jolloin lapset pääsivät tekemään lumilyhtyjä. Haudoille ei viety kynttilöitä vielä niihin aikoihin. Joulukortteja jo lähetettiin, mutta ei nykyisessä laajuudessa.

Lapsia peloteltiin olemaan kilttejä. - Pukki ei tuo mitään jos ette ole kilttejä, ja tontut kurkkii ikkunasta.

Jouluksi saatiin aina hakea kuusi sukulaisten metsästä. Pappa saattoi tuoda sen sitten reellä tai isä lainasi papan hevosta ja toi sen sillä. Silloin hänellä oli potkukelkka mukana jolla hän pääsi kulkemaan matkat ilman hevosta. Isällä oli myös tuttu hevosajomies Salo, joka asui Keskikadun ja Viistokadun kulmauksessa. Häneltäkin isä sai lainata hevosta ja rekeä silloin kun ei itsellä ollut hevosta.

Jouluaattona tehtiin työtä eri työpaikoissa kahteen ja kolmeen. Kuusi tuotiin sisään ja koristeltiin viiden ja kuuden välillä illalla. Se oli viety jo edellisenä päivänä kuivamaan saunaan, jossa isä laittoi sen puiseen jalkaan. Yleensä lapset hoitivat koristelun,  mutta äiti kiinnitti kynttilät narulla ja isä laittoi tähden ja sitten oli sauna.

Sen jälkeen alkoi aattoateria ja jo jännitti koska joulupukki saattoi tulla ruokailun aikanakin. Ruoka aloitettiin sillisalaatilla, johon kuului paloiteltua porkkanaa, punajuurta, perunaa ja sipulia sekä pienennettyä silliä tai silakkaa sekä muutama kovaksi keitetty kananmunanviipale koristeeksi. Salaatin kanssa syötiin itse tehtyä piimäjuustoa.

Sitten tuli imellettyä perunalaatikkoa, lanttulaatikkoa ja tietysti siankinkkua, kun oli itse pidetty sikaa.

 Ruokajuomana oli maitoa ja kotona tehtyä kaljaa. Ellei jälkiruoaksi tehty riisipuuroa niin oli luumukiisseliä kermavaahdon kera.

Joku vieras yritettiin saada joulupukiksi, mutta usein se kai oli isä. Kerran äiti oli kutsunut Myllymäen tädin pukiksi  Ahdenkallionkadun varrelta. Edes isä ei tuntenut häntä kun oli pukeutunut mustiin, muuntanut äänensä ja peittänyt kasvona mustalla hunnulla.

Kyllä sitä pukkia sitten odoteltiin ja ikkunasta katseltiin että koska se mahtaa tulla. Kadulla näkyi joskus muiden pukkeja lapset ihmettelivät kun joulupukilla ei ollut minkäänlaista säkkiä vaikka se siellä kadulla käveli.

Sitten kuului kovat koputukset ovelta ja kuului matalalla äänellä kysymys: Onkos täällä kilttejä lapsia? Siihen piti vastata ja joulupukille piti myös laulaa. Joskus mentiin pukin kanssa piirileikkiäkin. Joulupukilla oli keppi kädessä, turkislakki nurinpäin päässä, harmaa verkapomppa päällä, pumpuliparta ja isot vilttitossut.

Paketit oli yleensä paketoitu kaupasta ostetulla valkoisella pakettipaperilla.

Kivoin lahja oli nuken kehto, johon oli tehty kaikki vuodevaatteet ja kauniit pitsisomisteiset lakanat. Toinen muistuva lahja oli pieni peukalonpään kokoinen nukke. Pehmeät paketit olivat aina mieleisiä, koska niissä saattoi olla joku kaunis villamyssy tai kauniit lapaset.

Kiiltokuvat olivat aina tytöille mieluisia. Pojat saivat hevosia ja rattaita ja puuautoja. Myös kirjoja saatiin, vaikka niitä ei kovin paljon ostettu koska kirjasto oli kovasti käytössä.

 Sitten oli aikuisille kahvit ja lapsille mehua. Radiota ei vielä ollut, elävät kynttilät paloivat, äidin kanssa laulettiin joululauluja ja isä luki joitain kohtia raamatusta. Ja lapset leikkivät lahjoillaan.

Kun kirkonmenot alkoivat klo 6 aamulla, piti joulukirkkoon lähteä kävelemään joulupäivänä jo viisitoista yli viisi aamulla, jotta kirkkoon mahtui sisälle. Maalta tultiin hevosilla ja hevosten kellot soivat. Kotiin tultiin jonkun hevosen reen talloilla seisten, vanhemmatkin, ellei mahtunut rekeen istumaan. Talloille sai mennä kenen kyytiin vaan, ei tarvinnut mitään kysyä.

Joulupäivänä oli sitten useampi hevonen pihassa kun maalta tulleita sukulaisia tuli kirkkokahveille. Heillä oli aina jotain tuliaisia, iso limppu, hiivaleipä, kermaa, maitoa, juustoa... Sen ajan joulut oli juhlallisempia kuin nykyään.

Joulupäivänä syötiin riisipuuroa ja luumukeittoa tai sekahedelmäkeittoa.

Jos oli jäät, sai joulupäivänä käydä luistelemassa. Urheilukentällä oli silloin luistinrata. Kun kaunoluistimia ei vielä ollut, kansakoululaisena sai jo hokkarit ettei tarvinnut enää nurmeksilla luistella.

Tapaninpäivänä saatiin joltain tutulta naapurilta hevonen ja reki ja lähdettiin sukulaisiin maaseudulle ja vietiin joitakin lahjoja.  Mummon ja vaarin luona Ylentolassa Terholassa, sedän, isän veljen luona Untolassa. Voimakkaasti jäi mieleen suru, kun äiti oli ostanut oikein kauniin vahasta tehdyn onton joulupukin, ja joku oli reessä istunut sen päälle.

- Matti Kuusela

 

Enkelimaasivu täydentyy vielä jouluaattonakin ja todennäköisesti täydennän Astrosofista sivua päivittäin jouluajan pyhistä öistä kertovalla tiedolla.  - Matti

Avainsanat: vanha, joulu, 20-luku, Hyvinkää, joulukuusen haku, havut, joulukortit, joulujuhla, adventti, kirkko, aattoateria, joulupukki


Kommentit

25.12.2012 15:46  Tuula Kuusela

Kiitos Matti. Olipa mukava lukea äitimme lapsuuden joulusta. Tuosta peukalonpään kokoisesta nuketa minäkin olen äidiltä kuullut. Äiti oli tyttösenä nähnyt kaupan ikkunassa tämän nuken ja pyytänyt saada sen joululahjaksi. Mummu oli jo äidille sanonut, että tänä vuonna ei ole varaa joululahjaan. Sitäkin suurempi ilo oli sitten tämä nukke! Äiti teki nukelle itse vaatteita, kun oli omalta äidiltään niin hyvin ompelemaan oppinut.
Minäkin muistan omasta lapsuudestani, että isän kanssa haettiin sähkölinjojen alta pikkujoulukuusi. Koristeltiin sitten kotona. Elävästi on myös jäänyt mieleen äidin kanssa aattoaamuna tehdyt retket torille ostamaan joulukukkaa.


Kommentoi kirjoitusta


Nimi:*

Kotisivun osoite:

Sähköpostiosoite:

Lähetä tulevat kommentit sähköpostiini