Matin blogi

Henkisen kasvun tie - kohti syvempää näkemistä

Share |

Tiistai 5.2.2013 klo 1:58 - Matti Kuusela


Hei ystävät,

Pidin sunnunaina esitelmän Rudolf Steinerista Suomessa 1913. Ensinnäisellä matkallaan Suomeen Steiner puhui luonnosta ja korkeista henkisen maailman olennoista, aineen synnystä, taivaankappaleista ja muista mahtavista asioista, mutta seuraavana vuonna hän puhuikin Bhagavad Gitasta ja sen henkisestä taustasta.

Tämän toisen esitelmäsarjan luonne oli aivan toisenlainen kuin ensimmäisen. Se oli hiljaisempi, jotenkin vaatimattomampi, ja ihmettelin kauan, mikä sen tarkoitus oli. Sitten tajusin, miten tuo toinen esitelmäsarja, puhuu omalla tavallaan ihmisen henkisen tien alusta, aivan ensimmäisistä harjoituksista henkisellä tiellä.

 

Henkisen kasvun kukka

Nuorena helposti tahtoo paljon ja nopeasti. On totta, että on paljon harjoituksia ja koulutuksia, joiden avulla saa nopeasti henkisiä kokemuksia, mutta näin vähitellen alkaa tajuta, että sittenkin kannattaa lähteä lähteä liikkeille niiin perusteista kuin mahdollista.

Selvänäköisyyden kehitys on kuin kukka. Saatuaan ensimmäiset kokemukset niistä helposti innostuu, mutta joutuu samalla huomaamaan, miten on kuljettava syvemmälle, aivan kuin kohti kasvin lehtiä, jotka hengittävät elämää ja voimaa ja kosketusta.

Sitten tulee vaihe, jolloin tajuaa, miten kaikki tuo pysyy koossa vain kun laskeutuu vielä syvemmälle, alkaa huolehtia tuon kukan juurista ja maaperästä, johon se juurtuu.

Ja siinä vaiheessa viimeistään alkaa tajuta: ahaa, tämä on sitä, mistä Steiner Henkisen tiedon tie -kirjansa alussa puhui, niillä sivuilla, jotka kauan sitten hyppäsin yli liian helppoina. Hän puhuu hartaudesta ja moraalista, asioista, joita nuoruuden innossa ei osaa oikein arvostaa. Ei oikein edes ymmärrä, mitä ne ovat.

 

Hartauden perusta

Silloin ymmärtää, miten johdonmukainen henkisen kasvun tie ei lähdekään siitä kukasta, jonka itselleen voi poimia, vaan sisäisen maaperän muokkauksesta. Ensin voi tuntua aivan liian pitkälliseltä tehdä esimerkiksi hartauden ja kunnioituksen tunteen harjoituksia, mutta niillä on mielensä.

Jos lähtee suoraan kukan ja sen terälehtien kehittämisestä, eivät kasvin lehdet ja juuri ja sitä ympäröivä maaperä ole kehittyneet antaakseen tälle kukalle riittävästi ravintoa ja voimaa.

Henkisen kasvun ja selvänäköisyyden perustaa on juuri oikeiden tunteiden ja moraalin kehittäminen. Nykyään niitä ei juuri pidetä arvossa, mutta jos haluat ymmärtää, mitä moraali varsinaisessa mielessä merkitsee, se on yksi niitä perustavia maailmanlakeja, joiden avulla maailman elämänvoimat kasvattavat ja rakentavat.

Aistimaailman taustalla on moraalinen maailma. Ja jos me katsomme aistimaailmaa tai luontoa sellaisella asenteella, että me pääsemme sen pinnan taaksi, että aistimus katoaa ja tunne nousee esiin, silloin me kohtaamme niitä tunteita, jotka toimivat sisäisen kasvun ohjaajina niin ihmisessä kuin luonnossa. Luonnossa nuo voimat ilmentävät itseään siinä mitä me voimme nähdä ja kokea, mutta ihmissisäisyydessä nämä samat voimat kasvattavat meidän henkisen elimemme, chakrat, voimakkaiksi, terveiksi ja tasapainoiseksi, niin että sitten kun niiden kukat avautuvat henkisen maailman valolle, niiden rakenne on tasapainoinen ja pysyvä.

Tämä on yksi tapa katsoa selvänäköisyyden syntyä. Henkisen kasvun tie on matkaa kohti selvänäköisyyttä. Se ei välttämättä edellytä sitä, että haluaisi tulla selvävänäköiseksi, mutta se on sama sisäisen vahvistumisen ja sisäisen tasapainon ja terveyden tie, joka aikanaan joka tapauksessa tuottaa sen laajentuneen maailman kokemuksen, mitä me kutsumme selvänäöksi. Silloin selvänäköisyys asettuu luonnolliseksi osaksi ihmisen kasvua.

Rakkaudella

Matti

Avainsanat: Luonto, eetterivoimat, hartaus, henkisen kasvun, tie, kehitys, Steiner, selvänäköisyys


Kommentit

5.2.2013 19:34  Irmeli H

Kiitos valoittavasta kirjoituksesta. Itselle tuli voimakas tunne, että on tehtävä matkaa omaan itseensä ja kasvettava kivun kautta. Muulla tavoin ei ole mahdollista löytää elämän syvyytta ja hienopiirteisyyttä.

5.2.2013 20:10  Matti

Aivan, totta kai on monenlaisia kipuja, enkä aio ryhtyä kipulääkityksen vastustajaksi, mutta olen selvästi kulkemassa kohti näkemystä, että on joitakin kipeitä alueita, joihin on hyvä suhtautua ystävällisesti ja mennä niihin sisään (tai ympäröidä), jotta ne parantavat hyvällä tavalla.

5.2.2013 21:08  Irmeli H

Kyllä - rakkaudella ja kiitollisuudella itsekin -tosin vasta näin jälkikäteen tunnistan kasvukipuni <3.


Kommentoi kirjoitusta


Nimi:*

Kotisivun osoite:

Sähköpostiosoite:

Lähetä tulevat kommentit sähköpostiini