Matin blogi

Vastuu

Share |

Torstai 11.4.2013 klo 19:12 - Matti Kuusela


Suomen hallitus sai huokaista helpotuksesta, kun opettajakohu nousi peittämään sen veropoliittisia virheitä. Huomaan että minulle jäi edelleenkin epäselväksi, korjattiinko hallituksen päätöksen kaikkein suurin vääryys: pörssiin listaamattomien yritysten osinkojen verottomuus, vai miten se nyt meni. Siis ei mitään veroja, vaikka osinkoja olisi 150 000 euroa vuodessa.

Ihmiset jotka saavat suuria ja selvästi ylisuuria palkkioita esimerkiksi valtionyrityksiltä tai suoraan hallitukselta, eivät useinkaan oikein ymmärrä, mistä heidän rahansa tulevat. Usein he korostavat, että he ovat itse ansainneet sen vaikka 200 000 euroa.

Mutta jos katsoo, miten maailma toimii, niin se on mahdotonta. Joku voi saada 200 000  euroa ainoastaan pystymällä kanavoimaan itselleen toisten luomaa varallisuutta. Onko se silloin "ansaitsemista" on hieman tulkinnanvaraista, mutta missään tapauksessa sitä ei ole ansaittu "itse", vaan lukemattomien toisten ihmisten ja - jos katsomme asioita vielä laajemmin - luonnonhenkien avulla, siis olentojen jotka tekevät työtä meidän puolestamme yhä enemmän ja enemmän.

Vastuu

Varojen keskittyminen yhdelle ihmiselle asettaa hänelle henkisessä mielessä myös suuren vastuun. Hänelle tulee karmallista vastuuta myös niistä ihmisistä, joiden varoja hän itselleen kokoaa. Menneisyydestä tunnemme esimerkiksi sellaisia tehtaiden perustajia, jotka omasta ylelliseltä näyttävästä elämästään huolimatta todella huolehtivat työntekijöistään ja heidän perheistään.

Nykyään tällainen vastuu on ihmeellisesti kadonnut, Varmaan se on suuren murrosvaiheen merkki, mutta Alppilan koulukiistassa esimerkiksi siihen osallistuneet ensimmäinen ja toinen rehtori eivät selvästikään kantaneet omaa vastuutaan. He toimivat kyllä yleisen mielipiteen mukaan, joka ei uskalla selvittää oman pesän asioita itse, vaan siirtää vastuun suoraan poliisille ja syyttäjälle. Opettajakin erotettiin ymmärtääkseni niin nopeasti kuin se suinkin oli mahdollista, eli heti. Sillä tavoin kuviteltiin tietenkin, että saadaan vastuu pois omilta harteilta - mutta entä omasta karmasta?

Suuri hämmästys tämän nopean erottamisen lisäksi oli se, että myös erotetun opettajan palkanmaksu oli mahdollista lopettaa virkasuhteen katkaisemisella. Se on minusta jo aivan uskomatonta.

Ja myös Helsingin opetusvirasto ainakin iltapäivälehden mukaan oli iloisesti tämän erottamisen kannalla. Se on minusta uskomatonta piittaamattomuutta.

Pahan portit

Kirjoitin juuri äsken Astrosofisen kalenterin tekstiä perjantaita varten. Siinä kerrotaan, miten Pietari tunnistaa henkisesti Kristuksen jumalallisen olemuksen, ja miten Jeesus sitten antaa hänelle avaimet, joilla voidaan sekä avata että sulkea. Avata tie taivaaseen, sulkea tie aliseen pahan maailmaan.

Tämä paha näyttää olevan kovasti nyt esillä. Minun kokemuksesi mukaan on tietysti edelleen perinteellisiä pahoja asioita, mutta jotenkin koen kaikkein pahimpana Suomen läsnäolevasta pahasta tuon vastuuttomuuden: annetaan varakkaille etuja, jotka kustannetaan keräämällä veroja vähempituloisilta. Erotetaan kiireen vilkkaa opettaja, joka ainakin minun ymmärrykseni mukaan on toiminut juuri perusopetuslain mukaisesti. Toimitaan abstraktien muodissa olevien periaatteiden mukaan sen sijaan että katsottaisiin, mitä todellisuudessa tapahtuu tai tapahtui.

Suuri osa kaikista näistä väärinkäytöksistä tapahtuu kokouksissa aivan tavallisten jäsenien hyväksynnällä. Jos he eivät uskalla puolustaa sitä, minkä he kokevat henkilökohtaisesti oikeaksi ja kohtuulliseksi, ei vastuu päätöksistä ole tietenkään kokonaan niiden, jotka niitä omalla vallallaan ajavat läpi, muiden istuessa hiljaa ja hyväksyessä. Se hiljaa istuminen ja hyväksyminen on myös aikamoista vallankäyttöä, ja vallanantamista. 

Usko ja puhtaus

Usko ja puhtaus ovat niiden kahden Pietarin avaimen ominaisuuksia. Kuten jo astrosofisessa tarkastelussani kirjoitin, usko ei ole tiedon vastakohta. Uskomalla sellaiseen, mitä itse ei ole tavalla tai toisella todentanut joko ulkoisessa maailmassa tai omassa sisäisyydessään, vie aina harhaan.

Nykymaailmassa henki toimii niin, että se tukee vain yksilöllisiä totuuksia. Vain yksilö voi tietää totuuden, ja sehän on Kristuksen toimintaa meissä. On tärkeää muistaa, että hallitusten päätökset eivät ole totuuksia. Joskus ne voivat kohota kirkkaina yli kaiken sen, mihin yksityinen ihminen pystyy, mutta jos joku jättää noudattamatta omaa totuuttaan ja omaatuntoaan, silloin hän jättää tilaa juuri sille, mistä Pietarin avainten pitäisi meitä suojella.

Onhan toki niinkin, että yksityien ihminen voi olla väärässä, kuten usein on, mutta se ei riitä perusteluksi välinpitämättömyyden synnille. Jos teemme parhaamme, mihin kykenemme, se antaa monta virhettä anteeksi.

Tässä kirjoittaessani olen nähnyt koko ajan silmissäni kuvan vastuuta kantavasta ihmisestä sellaisena, joka seisoo jalat lujasti maan kamaralla ja lujana mutta samalla valppaan joustavana etsii omaa totuuttaan, joka välttämättä ei ole etukäteen valmis, vaan joka muotoutuu uudelleen aina silloin kun sitä tarvitaan.

Avainsanat: vastuu, hallitus, totuus


Kommentit

12.4.2013 19:33  Aurinkokaamos/Marianne Envall

Pidin kirjoituksestasi. Olen erityisen iloinen siitä, että kohtaan tässä henkisen ihmisen, joka ottaa kantaa maanpäällisiin asioihin. Olen liian kanssa kohdannut henkisiä ihmisiä, jotka liitelevät tuolla jossakin ja olettavat että enkelit ja maailman-kaikkeus hoitaa heidän elämänsä. Olen kanssasi samaa mieltä että hallitus karttaa vastuuta ja siellä on osaamatonta porukkaa. Koko yhteiskunta on räikeä esimerkki, kuinka tavallisilla ihmisillä ei ole arvoa. En ole koskaan ymmärtänyt että joku yksittäinen ihminen on muita niin paljon arvokkaampi, että voi saada palkkaa kymmeniä tuhansia kuukaudessa. Ajattelisin että se joka saa tuon karmallisen vastuun, ei edes ymmärrä sitä. Ajattelen että ihmiset kahmivat omaisuutta luoden maanpäällistä turvaa itselleen. Jostakin syystä meidän päättäjät ovat vieraantuneet arjesta ja eivät tiedä oikeasti, miten kansa voi.
Lapset ovat turvattomia ja heille ei ole rajoja, joita pitäisi luoda pienestä paaperosta vanhempien toimesta kotona. Vanhemmuus on hukassa ja sen osoittaa tämä Alppilan koulun tapaus. Aikuiset eivät uskalla ottaa vastuuta ja lapsen puolelle on helppo mennä, ihmiset kuvittelee että se on hyväksytympää ja helpompaa. Minusta tämä tapaus oli hyvä osoitus siitä, miten me arvostamme koulua ja järjestystä ja kuinka osa lapsista saa terrorisoida järjestelmää. Opettajat ovat aivan hukassa ja heillä ei enää ole keinoja lasten hyvinvoinnin ylläpitämiseen koulussa. Sitten minua ihmetyttää kosketuksen pelko. Jos kosket toiseen ihmiseen, se käsitetään seksuaalisesti, uhkaavasti tai koskemattomuuden loukkauksena. Mihin meillä on hävinnyt läheisyys toiseen ihmiseen. Koskemattomuuden suoja on niin suuri että siitä on jo vahinkoa ihmisille. Olen aina ihmetellyt tätä maailmaa, onko maailma meitä varten vai me maailmaa varten.

12.4.2013 20:15  Matti

Hei, kiitos Marianne. Kovasti tosiaan samaa mieltä ja viedään asioita eteenpäin!

16.4.2013 20:48  Mirjami

Olen Matti kanssasi samaa mieltä ja myös Mariannen kommentista Vastuusta.


Kommentoi kirjoitusta


Nimi:*

Kotisivun osoite:

Sähköpostiosoite:

Lähetä tulevat kommentit sähköpostiini