Matin blogi

Sisäisen Marian juhla

Share |

Lauantai 18.5.2013 klo 19:34 - Matti Kuusela


Lapsuuden helluntaipäivistä tulee voimakkaasti mieleen valkoisina kukkivat tuomet ja niiden tuoksu ja vierailut jonkun sukulaisperheen luona. Toiseksi vahvimpana kohoaa muistiin Aleksis Kiven runo Keinu... heilahda korkeelle keinu..

Edelleenkin koen helluntaissa vahvasti lapsuuden tunnun. Ja eräällä tapaa helluntai liittyykin vahvasti ihmisolemuksen lapsuuteen, minuuden syntymään. Tosin ihmisminuutta eli varsinaisesti henkistä puolta maallisen ihmisen sisäisyydessä on valmisteltu jo pitkään, mutta silti ihminen on ollut minuudessaan vahvasti siduttuna perinteeseen ja sukuun: Minä ja Isä Aabraham olemme yhtä.

Sitten kosminen minä-olento Kristus saapuu maan päälle ja julistaa vahvasti sitä, mitä kaikkea minä on: ylösnousemus ja elämä, maailman valo, hyvä paimen, elämän leipä ... minuus on niin paljon. Kaikki ihmiskehitys maan päällä oikeastaan huipentuu siihen, miten me omasta henkisestä läsnäolostamme, minuudestamme käsin opimme katsomaan kaikkea mitä teemme, Minuuden neulansilmä on se, jonka läpi kaikki kulkee ja missä me yhä enemmän koemme jokaisen tekomme henkisen merkityksen. Jopa kaikkien tekojemme merkitys tulevaisuudelle alkaa meille avautua.

Helluntaiminä

Tämä suuri muutos tapahtuu Golgatan mysteerissä, jossa kaikki henkisyys menee niin uusiksi, että jopa taivas ja maa järkkyvät, niin kuin kerrotaan. Mutta sitten viisikymmentä päivää myöhemmin tapahtuu jotain hyvin ihmeellistä ja salaperäistä.

Jeesus on noussut maan aistimaailman piiristä "taivaaseen", maan elämänvoimien näkymättömään piiriin helatorstaina. Nyt kahdentoista opetuslapsen piirin keskuksena maan päällä ei olekaan Kristus itse, vaan hänen äitinsä, Neitsyt Maria.

Merkittävää Neitsyt Mariassa on, että hänen koko olemuksensa, nimenomaan sielullinen olemus, astraalikeho on täysin puhdas ja tahraton. Miten se on ollut mahdollista, ja miten hänestä nyt on tullut korostetusti "neitsyt" tai armoitettu, johtuu ihmeellisistä henkisistä asioista. Hänessä yhtyy monta suurta maailmankaikkeudeen salaisuutta, mutta yksi niistä on se, että hän samalla kertaa on sekä ikivanhan naisellisen viisauden ja puhtaudenharjoituksen että luonnollisen ja viattoman puhtauden täyttämä.

Maria on sielullisesti niin puhdas, että se pyhän hengen voima, joka alkuhelluntaina lasketaan opetuslasten piiriin, saa heissä aikaan aivan ennenkokemattoman muutoksen. Aikaisemminkin hengen jumalallinen voima oon laskeutunut ihmisten piiriin ja tehnyt heistä merkittäviä opettajia, kuten profeetat juutalaisuuden piirissä. Mutta profeetat opettivat ja julistivat sitä, mitä jumalallinen ilmestys heille antoi välitettäväksi.

Nyt tapahtuu jotain aivan muuta. Kuten Uusi testamentti kertoo, Pyhän hengen virta kulkee jumalallisen tulen muutosvoimana Marian kautta opetuslapsille niin, että se synnyttää ja herättää heissä muutoksen, sellaisen minävoiman, joka antaa heille mahdollisuuden julistaa henkisiä totuuksia oman ymmärryksensä pohjalta.

Nyt ensimmäistä kertaa tapahtuu se, mikä on ominaista juuri apostoleille: he osaavat opettaa sitä, mikä on totuus, vaikka he jokainen tekevät sen täysin yksilöllisesti, oman kokemuksensa pohjalta.

Yhteinen ja yksilöllinen totuus

Se että meillä nyt on mahdollista tavoittaa totuus, että voimme jokainen tavoittaa totuuden oman yksilöllisyytemme kautta, on mahdollista juuri Kristuksen ansiosta. Se on mahdollista siksi, että Kristus on koko ajan läsnä kaiken maallisen tapahtumisen taustalla. Hän on myös se, jonka ansiosta esimerkiksi Buddha ja Krishna ovat mukana samassa totuudessa.

Voi kokea, että jos vaikka kristitty ja buddhalainen tai muu henkisen tien kulkija menevät yksiöllisen olemuksensa ytimeen, sieltä tulee vastaan yhteinen totuus, se Kristus-totuus, josta Kristus sanoi, että rikkaan on vaikeaa tai jopa mahdotonta kulkea neulansilmän läpi. Neulansilmä on tässä se minuuden sisäinen polttopiste, joka asettaa jokaisen ihmisen oman yksilöllisyyden oman maailmankaikkeutensa keskukseen niin, että sen totuus avautuu hänelle.

Tuo mahdollisuus on perustuu juuri Kristuksen kosmisen tai makrokosmisen minän läsnäoloon ja yhdistymiseen ihmisminuuksien kanssa.

Se että tämän Kristuksen jumalallisen makrokosmisen minuuden ja ihmisten mikrokosmisen minuuden yhdistyminen saattoi tapahtua, vaati sen että Kristuksen oli kuljettava kuoleman läpi. Se oli se makrokosmisen minän äärimmäinen yksilöllistyminen, joka ikään kuin sisäkautta liitti Kristusminän yhteyteen jokaisen ihmisminän kanssa. Ja samalla teki hänestä yhdeltä osaltaan ihmisten veljen.

Mutta siihen, että muutama ihminen kykeni ottamaan tämän yksilöllisyyden henkisyyden lahjan vastaan, tarvittiin siis vielä helluntain juhla. Mielenkiintoista siinä on, että sen vastaanottamiseksi, minkä Kristus ihmiskunnalle antoi, tarvittiin juuri naisellisen olemuksen välittämä täydennys, Pyhän hengen tai enkelten läsnäolon välitys ensin näille kahdelletoista Marian kautta.

Voimmeko ymmärtää sen niin, että ottaaksemme todella sisäisesti ja sielullisesta vastaan Kristuksen antamat lahjat, meidän on vahvistettava itsessämme sisäistä yhteyttä Mariaan? Käytännössä se merkitsee ennen kaikkea sitä, että pelkkä äly, ajattelu tai pohdinta ei riitä, vaan me tarvitsemme tunteiden harjoittamista, tunteiden elpymistä.

Meidän on harjoitettava tunteitamme yhdessä sisäisen Marian kanssa!

 

Avainsanat: Kristus, helluntai, Neitsyt, Maria, apostolit


Kommentoi kirjoitusta


Nimi:*

Kotisivun osoite:

Sähköpostiosoite:

Lähetä tulevat kommentit sähköpostiini