Matin blogi

Medusat kuun soittimina

Share |

Torstai 6.6.2013 klo 1:08 - Matti Kuusela


 Olet varmaan joskus ihaillut meduusojen rytmikästä aaltoavaa liikettä vedessä. Vedenhenki Etschewit kertoo teoksessa Gespräche mit Tieren 3 eli Keskusteluja eläinten kanssa medusoista, että niiden kellomainen muoto johtuu tarpeesta luoda ääniä. Medusojen kellomuoto on hänen mukaansa juuri ihanteellinen äänten muodostamiseen. Medusat ovat hyvin musikaalisia olentoja.

Medusat ovat siis ääneksi tulleita kelloja, jotka uivat meressä. Suuret medusat ovat kokonaisia sävelmiä, pienet yksittäisiä ääniä. 

Medusojen erikoinen yhteys mereen ja ääniin johtuu siitä, että ne ovat vahvasti peräisin maan edellisestä inkarnaatiosta, joka oli vesiplaneetta. Sen tiivein olemus oli vettä ja sointia, joka saattoi tihentyä geelimäisyyteen saakka, mutta silti tuo vesi ei ollut samanlaista kuin nykyisen maamme hyvin aineellinen vesi. 

Tätä maan edellistä inkarnaatiota nimitetään Kuuksi tai vanhaksi kuuksi, koska sillä oli paljon ominaisuuksia, jotka ovat yhteydessä nykyiseen kuuhumme.

Maan kehitysvaiheet

Maan ensimmäinen inkarnaatio oli yksinkertaisesti ilmaistuna lämpöä, jonka olemuksen voimme aavistaa nykyisessä kivikunnassa. Maan toinen inkarnaatio oli valoa ja ilmaa, jonka voimme kauneimmillaan kokea edelleenkin kauniilla kukkaniityllä. Kolmas inkarnaatio tiivistyi jo veden olemukseen saakka, mutta se ei siis ollut vielä nykyistä aineellista vettä, vaan henkistä vettä, joka olisi nykyisille aisteille näkymätöntä.

Tuossa vanhan kuun henkisessä vedessä ääni, laulu tai sointi oli silloinen muotoava ja elävöittävä voima, ja medusat ovat sen ilmausta ja muistoa nykymerissä. Kuun suurten henkisten ikiopettajien laulu elää edelleen valaiden laulussa. Valaat säilyttävät ja laulavat näitä kuun opettajien kosmisia lauluja. Medusat ovat näitä lauluja.

Medusat ovat siis olemukseltaan uivia ääniä, sointeja ja melodioita. Ne ovat tihentynyttä sointia. Ja koska sointi ilmenee kauneimmillaan tai jopa jumallallisimmillaan juuri kellomuodossa - mistä syystä juuri kirkonkellot ovat syntyneet - ovat medusat säilyttäneet tämän kellomuodon. Ne ovat kuin uivia kirkonkelloja.

Kellon ja soinnin yhteys tulee esiin myös siinä, että ääni syntyy maailmankaikkeudessa samanaikaisesti sisätilan syntymisen kanssa. Kuuta edeltäväss maan inkarnaatiossa, joka nimitetään Auringoksi, kaikki oli oikeastaan samaa loistavaa, värillistä ulkotilaa, jonka sielunele on avoin ja lapsenomainen viattomuus. Seuraavassa kuuvaiheessa olennot alkavat muodostaa juuri vesieläimistä tuttuja kellomuotoja, joissa on jo alkeellinen sisätila. Sisätila merkitsee sitä, että olento voi alkaa muodostaa alkeellisia omia tuntojaan, ja näiden tuntojen myötä tulee ääni maailmaan.

Sillä tavoin voimme ymmärtää, miten kirkonkellot yhä edelleen soivat maan jumalallista ja luovaa alkuääntä, alkusointia. Se ei ole vielä puhetta, joka syntyy vasta nykyisen maan aikana, vaan sointia, joka  kuitenkin kykynee jo ilmaisemaan sisätilaa ja sielullisuuden alkua.

Medusoilla ei kuitenkaan ole aitoa sisätilaa eikä mitään paineentasoitustarvetta. Siksi ne voivat myös uida  hyvin syvälle mereen suuriin paineisiin.

Medusan liikettä seuraamalla saa hyvän kuvan siitä, miten maan edellisen vaiheen vesiolemuksen täytti henkisten olentojen siihen istuttama viisaus ja kauneus. Medusoissa nuo viisaus ja kauneus ovat vielä liikkeenä, vaikka muualla voimme nähdä miten ne ovat juurtuneet nykyiseen maahan liikkumattomaan aineelliseen tilaan saakka.

Musiikki ja medusat

Aikaisemmin medusat muotoutuivat jumalallisten äänien ja sointien mukaan, mutta nyt ne ilmaisevat myös ihmisten kulttuurin aikaansaamia ääniä. Medusat ovat rakenteeltaan niin herkkiä, että ne kykenevät muotoutumaan kaikkien ihmismusiikin lajien mukaan. Se merkitsee, että aina kun syntyy uutta musiikkia, syntyy sille myös oma meduusalajinsa.

Huh. Sehän voi kuulostaa uskomattomalta, mutta toisaalta myös aivan järkevältä. Tiedämme, tai ainakin monet meistä kokevat, että maa on elävä olento. Se mitä maan päällä soitetaan, ilmentyy jossain kohdin uudessa muodossa maan omana ilmauksena.

Tästä voi alkaa miettiä kansanmusiikin merkitystä. Ihmiset tanssivat ennen vanhaan kansanmusiikin melodioiden ja rytmien mukaan - ja silloin nousee esiin kysymys: millaista uutta elämää tuo musiikki synnytti, ja missä elämänmuodoissa maa itse ilmensi ihmisten tanssia?

Etschwitin mukaan siis kaikella musiikilla kansanmusiikista rockbändeihin on omat medusansa. Jos olet jo muistanut, miten on olemassa myös myrkyllisiä medusoja, niin se ei suinkaan ole medusojen itsensä vika. Etschwitin mukaan myrkylliset medusat syntyvät agressiivisesta teknomusiikista.

Hän kuitenkin lohduttaa, että samankaltaista mekaanisluontoista musiikkia on ihmiskunnassa ollut kaikkina aikoina, vaikkakin hieman eri muodoissa.

Ihmisen kannalta katsottuna pelkät äänet eivät vielä uusia medusoja, vaan niitä syntyy vasta kun nämä äänet kulkevat ihmisen kautta ja muuttuvat musiikiksi. Silloin kun tällaista uutta musiikkia tuotetaan paljon, voi syntyä myös suuria medusaepidemioita.

Toivon että pystyn jatkamaan tästä torstaina. Seuraavaksi Etschewit kertoo syvemmin kuun ja maan yhteistyöstä, viisaudesta ja rakkaudesta.

Avainsanat: Kuu, medusa, meduusa, musiikki, äänet, kuu,


Kommentoi kirjoitusta


Nimi:*

Kotisivun osoite:

Sähköpostiosoite:

Lähetä tulevat kommentit sähköpostiini