Matin blogi

Optiot ja kehitys

Share |

Maanantai 9.9.2013 klo 20:21 - Matti Kuusela


Viime päivien kertomukset Nokiasta kertovat selvästi sen, mitä olen jo vuosia pitänyt aivan selvänä: optiot ovat hyvätuloisten ja hyvätuloisten piiriin haluavien rahanjakoa toisilleen, mutta yhtiön kehityksen kanssa niillä ei ole mitään tekemistä. Päinvastoin, suuret optiot eivät sitoutua johtavia työntekijöitä, vaan vievät viimeisenkin työilon. Kuka tahtoo enää tehdä oikeaa työtä, kun miljoonia tulee työtä tekemättäkin.

Mielenkiintoista kyllä, ammattiurheilussa suuren palkkiot eivät näytä näytä alentavan työintoa. Ero lienee siinä, että urheilu tapahtuu täysin yleisön silmien alla ja selkein säännöin. Urheilijan kilpailuhalua senkun kasvaa kun rahaa alkaa karttua tilille. 

Töissä taas suuria rahoja ei kilise kassaan pitkaikaisella suunnittelulla vaan lyhytaikaisella kikkailulla. Ne, joilla on siihen mahdollisuus, järjestävät kirjanpitoa siihen kuntoon, että optioita kertyy kunhan jotakin pysytään sallituissa rajoissa,

Työmoraali

Suuret optiot osoittavat myös selvästi, että vaikka juhlapuheissa puhutaan työntekijöistä yrityksen suurimpana voimavarana, rahan kanssa sillä ei ole tekemistä. Monissa vanhojen nokialaisten kertomuksissa ilmenee, että samassa tilassa saattoi työskennellä samoissa tehtävissä sekä miljoonaoptioita saavia että ilman jääviä. Ilman jääviä ei varmasti naurata.

Niillä, jotka ovat optiojärjestelyissä mukana, on ollut tapana viitata kateuteen, mutta eniten ainakin minua vaivaa se, että jokin jårjestelmä on niin selvästi väärin. Ja myös kateus on aivan oikeutettua silloin, kun palkkioiden jako on epäsuhdassa. Paljon parempia järjestelmä on kaikkien työntekijöiden palkitseminen oikeudenmukaisesti. Mikä se oikeudenmukaisuus sitten on, olen varma että se on hyvin helppo selvittää, jos tahtoa on.

Palkan oikeudenmukainen määritelmä on: se mahdollistaa ihmisen työnteon. Mitä siitä jää yli, sille rahalle löytyy yllin kyllin käyttöä sekä kulttuurin että sosiaalisen elämän puolella. Optiojärjestelmät ovat pääasiassa puhdasta ahneutta, joka perustuu vallankäytölle. Ylisuuria palkkioita saavat perustelevat sitä usein sillä, etteivät he itse päätä palkkaansa.

Mutta jos on vähänkään saanut nähdä kokousjärjestelyjä edes pienissä piireissä ja pienillä rahoilla, on varmaan saanut huomata, miten järjestelmä toimii: jos haluat pitää paikkasi tai kokouspalkkiosi, on paras olla täsmälleen samaa mieltä kuin ne, jotka suurpalkkioita ehdottavat. Heikosti käy, jos asettuu vastahankaan.

Hupaisaa - ellei se moraalisesti olisi niin karmivaa - on ollut huomata, miten korkeammissa palkkaryhmissä halutaan kaiken mahdollisen korvaamista erikseen varsinaisen palkan lisäksi. Silloin kun johtajille täytyy erikseen maksaa siitä, että he tulevat töihinsä, tekevät siellä työtään ja saavat vielä tuloksia aikaan, ollaan huonolla tolalla. 

Kun tämä liitetään nykyisen hallituksemme työskentelyyn, on hupaisaa huomata, miten lähes aina kaikkiin taloudellisiin päätöksiin liittyy hyvätyloisten suosiminen: jos rahaa tarvitaan valtion kassaan lisää ja vähätuloisten rahoja vähennetään, hyvätuloisille vähennätään jotain veroja. Tai kaavailtu liikennevero alentaisi eniten kalleimpien autojen hintoja.

Hallinto on ihmeellisesti saanut ihmiset uskomaan, että yhteiset asiat ja niistä päättäminen eivät lainkaan kuulu heille, ainoastaan päättäjille, joille on annettava "työrauha". Uskaltakaa ajatella, mikä on oikein. Mikä on sinun mielestäni oikein, jokaisen kannalta.

Talouden ja ihmissuhdetaitojen koulutus

Mielenkiintoinen kysymys on: jos Suomeen kasvaa uudelleen maailmanluokan yritys, löytyykö meiltä henkistä voimaa sen ylläpitämiseen. Esimerkiksi valtionyhtiöt eivät kaadu optioiden epämoraaliseen ja rappeuttavaan vaikutukseen, koska esimerkiksi energiaa tarvitaan aina, ei tarvitse juuri muuta kuin pitää verkkoa yllä ja koota maksuja. Ja jos rahat loppuvat, veronmaksajat korvaavat menetykset. Mutta todella suuri yritys, joka toimii vahvasti kilpaillulla alalla, tarvitsee selkeää ohjausta. Se voi olla parempi tai huonompi, mutta siinä on kuitenkin selvät rajat, joita rikkomalla yhtiön sisäinen rakenne hajoaa.

Insinööritaitoa Suomessa riittää, mutta taloudellista ja ihmissuhdekoulutusta on aivan liian vähän. Myös hyvin koulutettujen piirissä on taloudellinen ja kommunikaatiotietämys on aivan liian kapeaa. Jos me haluamme uusia mutta kestäviä Nokioita, meidän on opeteltava sellaisia taitoja, joiden avulla työelämässä yhä laajemmat piirit ovat selvillä yritystaloudesta ja etenkin siitä, millä tavoin itse toimia parhaitten näkemystensä edistämiseksi. Niin kauan kuin taloudellinen ja sosiaalinen valta kerääntyy lähinnä vain niille, jotka ovat niiden alueella luonnostaan lahjakkaita, ei nykyaikana voi syntyä kestävää kehitystä.

Avainsanat: Nokia, työmoraali, koulutus, kehitys


Kommentoi kirjoitusta


Nimi:*

Kotisivun osoite:

Sähköpostiosoite:

Lähetä tulevat kommentit sähköpostiini