Matin blogi

Jeesus - ja Kristus

Share |

Tiistai 12.11.2013 klo 0:37 - Matti Kuusela


Uudesta testamentista tuntemamme Jeesus on monin tavoin erityinen ja monin eri tavoin ymmärretty ihminen. Ensi lauantain kurssilla me selvitämme hänen olemustaan niin pitkälle kuin yhtänä päivänä on mahdollista, mutta paljon voi sanoa jo nyt.

Jo Jeesuksen syntymä tarjotaa monia arvoituksia. Yksi niistä on hänen isänsä Joosef. Emme tässä mene lainkaan neitseelliseen syntymään tai muihin todella vaativiin näkökohtiin, vaan katsomme vain asetelmaa niin Luukkaan kuin Matteuksen evankeliumeissa. Kummassakin Jeesuksen isä Joosef on lapsensa syntymän aikaan oudosti sivuasemassa. Mitä se merkitsee? Joosef vartioi, kun hänen poikansa, jonka fyysistä perimää on hoivattu huolellisesti aina Aabrahamista saakka. Sitten runsaan kolmenkymmenen vuoden kuluttua kaksitoista opetuslasta saa henkisen vuodatuksen, jonka seurauksena heistä tulee aposteleja, ihmisiä, jotka kykenevät opettamaan omasta itsestään, omasta kokemuksestaan, omista minuuksistaan lähtien,

Me tiedämme, miten Jeesuksen ollessa kolmikymmenvuotias hän saa Jordanin virralla kasteen, jonka seurauksena häneen liittyy kiinteästi kosminen Kristus, ja hänestä tulee olento, jota me nimitämme Kristus Jeesukseksi tai Jeesus Kristukseksi, kumpaa puolta me sitten tahdommekin painottaa.

Kosminen Kristus

Jos nyt sivuutamme Kristuksen kaikkein tärkeimmän teon, sen mitä tapahtui Golgatalla, niin voimme kysyä, mitä tapahtui tuon kolmen vuoden aikana Jordanin virralta Golgatan kukkulalle. Kristus toi maan päälle, ihmiskunnalle, kosmisen tai makrokosmisen minän. Ihmisellähän oli jo maanpäällinen minuus, jonka hän oli saanut jumalten lahjana paljon aikaisemmin, mutta se oli minuus, joka eli voimakkaasti perintövirrassa. Erikoisesti niin tapahtui juutalaisten keskuudessa, jossa kokemus siitä, miten "minä" ja Aabraham olemme yhtä. 

Silloin minä ei oikeastaan vielä "ollut" ihimisessä, vaan se oli yhtä isä Aabrahamin minän kanssa. Aabraham toi minän voimakkaasti fyysisen ihmisen ihmisyyden piiriin, mutta tuo minä jäi vielä Aabrahamin yhteyteen. 

Nyt tulee Kristus, joka lahjoittaa ihmiskunnalle aivan uuden kosmisen minuuden voiman. Se on minä, joka on. Se on vapaa ja yksityinen ja itsenäinen minä, jonka voimasta kertovat Kristuksen seitsemän Minä olen lausetta. Näissä Johanneksen evankeliumin toistamissa lauseissa tulee ilmi ihmisten saaman uuden minuuden valtava tulevaisuuden voima, jonka haltuunottamista meillä on aikaa harjoitella koko tämän maan inkarnaation loppuun saakka.

Katsokaamme vielä, mitkä ovat nämä seitsemän henkistä minä olen -siementä, jotka Kristus antaa ihmiskunnan käyttöön:

1. Minä olen ylösnousemus ja elämä.

2. Minä olen maailman valo.

3. Minä olen hyvä paimen.

4. Minä olen elämän leipä.

5. Minä olen portti.

6. Minä olen tie, totuus ja elämä.

7. Minä olen hyvä viinipuu.

Jos nyt yrittää olla miettimättä, mitä nämä seitsemä lausetta "merkitsevät", vaan aivan yksinkertaisesti katsoo niitä, niin huomaa, miten valtavista asioista on kysymys. Kun Kristus Uudessa testamentissa sanoo "minä", niin se merkitsee, että hänen kauttaan virtaa tuon makrokosmisen minuuden voima jokaiselle ihmiselle, mahdollisuutena jonka hän voi ottaa vastaan.

Ja kun näin katsoo, niin huomaa miten jokainen näistä seitsemästä lauseesta on valtava kosmis-sisäinen voima, joka on jo annettu ihmiskunnalle. Toki meillä on vielä pitkä matka näiden voimien omaksumiseen, mutta ne ovat jo olemassa.

Jos katsomme henkisesti, niin jokainen näistä seitsemästä voimasta vastaa myös yhtä planeettavoimaa, mikä taas merkitsee, että henkisesti nämä seitsemän lausetta eivät soi ainoastaan maan, vaan koko aurinkokuntamme piirissä. Koko aurinkokuntamme on se voiman ja läsnäolon piiri, josta Kristus puhuu.

Jeesuksen olemus

Mutta mikä on Jeesuksen osuus tässä kaikessa. Jeesus on se ihminen, jonka kehoon kosminen tai makrokosminen Kristus-henki asettuu. Kun sitä ajattelee, tulee ainakin minulle väistämättä mieleen, että tuo Jeesus ei ollut suinkaan yksinkertainen puusepän poika, vaan todella korkea olento, korkeinta mitä ihmiskunta saattoi valmistaa Kristuksen maan päälle tulemista varten.

Ja jotta se taas oli mahdollista, ei Jeesus voinut kehittyä yksin, vaan hänen kanssaan toimi useita hyvin korkeita henkiä. Jeesuksen elämä oli kuin suuri henkis-fyysinen linssi, johon kokoontui useita suuria henkisiä kehityslinjoja, jotka taas tuon linssin läpi kuljettuaan jatkoivat kehitystään ja opetustaan ihmiskunnan keskuudessa.

Jotta ihmisten olisi helpompi ymmärtää, on Jeesuksesta usein esitty hyvin yksinkertainen kuva, ja jotta sekään ei olisi liian vaikeaa, on sanottu, että edesä häntä tarvitse ymmärtää. Pelkkä uskominen riittää. Ja se on totta, hyvin pitkälle. Silti kahdentuhannen vuoden aikana me olemme jo kasvaneet ihmisinä niin, että meidän ajattelumme ja ymmärtämisemme voi jälleen alkaa kohota ymmärtämään todellisia henkisiä tapahtumia, tapahtumia, joissa henki ei toimi ainoastaan aineettomalla tasolla, vaan ulottuu aina fyysiselle tasolle saakka. Näistä me puhumme ensi lauantain kurssilla Maria-akatemiassa, tai ulotumme tähän saakka, kun varsinainen kohde lauantaina on kuitenkin ymmärtää Jeesusta henkisenä ihmisenä, joka ei ollut lainkaan yksinkertainen, eikä mitenkään voimaton, vaan hyvin merkittävä ihmisolento. 

Tämä uusi ymmärrys Jeesuksen voimasta, eli siitä ihmisestä jonka kehoon Kristus laskeutui, auttaa myös meitä jokaista voimaantumaan omalla tiellämme kohti Kristuksen - vapaaehtoista - ymmärtämistä. Ja vastaanottamista.

Rakkaudella
Matti 

steiner_panoraama_suurempi.jpg

Avainsanat: Jeesus, kosminen, Kristus, minuus, minä olen,


Kommentit

12.11.2013 9:44  Joel

Hyvä teksti..tästä aiheesta Steiner puhui jossain luennossaan...elämän valtavuus on ihmisen tajunnalle vielä äärimmäinen haaste..
tulisin paikalle mieleläni..jos voisin..kiitos ja hyvää Jeesus-Kristus tapahtumaa teille

12.11.2013 18:27  Taina

Kiitos hyvästä kirjoituksesta!
Kaiken suuruus taas saa kummastelemaan meidän ihmisten osaa, niin pieniä ja kuitenkin niin suurta voi saada aikaan yksikin, asialleen omistautunut henkilö.

12.11.2013 21:08  antroposofi

pieni täsmennys vielä, kirjoitin: "Eli Jordanin kasteessa lähtien Jeesus nimisessä miehessä eli Kristus olento." Jos ollaan oikein tarkkoja niin: Kristus minä eli miehessä joka Tunnettiin nimellä Jeesus Nasaretilainen.

12.11.2013 22:56  Matti

Kiitos Joel, toivottavasti pääset joskus mukaan!

12.11.2013 23:02  Matti

Viidennessä evenkeliumissa Steiner kertoo, miten Jeesus Jordaninen kastetta edeltävänä iltana keskustelee äitinsä Marian kanssa. Jeesus on äärimmäisen järkyttynyt ihmiskunnan henkisestä tilasta, niin järkyttynyt, että hänen minänsä poistuu kehosta.

Seuraavana aamuna hän "minättömänä" lähtee ystävänsä Lasaruksen kanssa Jordanille, jossa kaste tapahtuu.

Henkisesti siis Jeesus tekee itsessään tilaa tälle suuremmalle kosmiselle minälle. Ja tämä ihminen tai minuus jatkaa elämäänsä. Keski-Euroopassa hänet on tunnettu kai vuosisatoja nimellä Mestari Jeesus, mutta hän elää nyt ulkoisesti hyvin vaatimatonta elämää.

13.11.2013 10:25  Taina

Voisiko joku selitää suomeksi, mitä tarkoittaa minuudesta luopuminen?!

13.11.2013 16:22  Taina

No mikäs minuus sillä Daavidin suvun Jeesus-lapsella oli ennenkuin Zarahustan minuus siirtyi hänelle?

13.11.2013 17:27  antroposofi

Steinerin Luukkaan evankeliumissa on kerrottu molemmista Jeesus lapsista valaisevaa tietoa. Sivu 38 luku IV esitelmä (Basel 18.syyskuta 1909.) Ja myös muissa luvuissa on näistä asioista valaisevaa tietoa. Tässä esitelmässä on kerrottu Jeesus lapsista.

Myös esimerkiksi Sergei o. Prokofjevin teoksessa Vuoden kiertokulku Kristuksen kokemiseen johtavana vihkimystienä on runsaasti tietoa Kristuksen elämästä. Prokofjev pinoo yhteen Steinerin valtavaa esitelmä materiaalia tässä teoksessa.

Mutta tiivistettynä. Jeesus lapsissa vaikuttivat ainakin buddha, zarahustra ja nataninen täydellisen puhdas ja hyvä sielu, joka oli säästetty taivaallisessa kodissa suurta tehtäväänsä varten.

13.11.2013 17:29  antroposofi

http://www.enkelimaa.fi/astrosofinenkalenteri/75

tässä linkki Matin kirjoitukseen toisesta jeesus lapsesta.

13.11.2013 23:23  Taina

KIITOS!

14.11.2013 2:10  Matti

Onpa täällä runsaasti uutta. Nimimerkki antroposofin kirjoituksissa on aivan oikeaakin tietoja, mutta runsaasti vakavia väärinkäsityksiä Steinerin opetuksen suhteen. Tulee mieleen vanha kasku, jossa joku kuolinvuoteelaan sanoo: Vain yksi ihminen on minua ymmärtänyt - ja hänkin väärin.

No, mutta yritystä antroposofilla ainakin on. Katsotaan joitakin kohtia. Steinerin opetuksen pohjalta on tosiaankin niin, että Matteuksen evankeliuminen Jeesus-lapsi on jälleensyntynyt Zaratustra. Tuolla nimellä me hänet useimmin tunnemme, mutta kun hän syntyy Beetlehemin Joosefin ja Marian lapseksi, hän saa nimen Jeesus. Hän siis on Jeesus tässä elämässä, vaikka hänellä aikaisemmissa elämissään onkin ollut muita nimiä.

Syntyy myös toinen lapsi, joka myös saa nimekseen Jeesus, ja hänen vanhempansa ovat Nasaretin Joosef ja nuori Maria. Tämä lapsi syntyy Beetlehemin luolassa ja hän on se lapsi, jonka syntymässä on mukana monia korkeita olentoja, Krishna, Buddha, eräs arkkienkeli... ja voimme puhua myös ihmiskunnan sisar/velisielusta. Krishna on se olento, joka varsinaisesti on tämä lapsi, mutta kun Krishna ei koskaan aikaisemmin ollut elänyt fyysisessä ruumiissa, hänelle ei myöskään ollut kehittynyt lujaa fyysistä minää. Siksi Steinerin mukaan tätä lasta voi nimittää lähes minättömäksi. Se merkitsee samalla, ettei hänellä ollut myöskään maallista karmaa, vaan hän oli suurenmoisen puhdas sielu, siinä missä toinen Jeesus-lapsi taas oli henkisesti äärimmäisen kehittynyt ja kerännyt valtavasti maallista kokemusta.

Kun nämä lapset kohtaavat ajallisesti sopivalla hetkellä Jerusalemin temppelissä, Zarathustra-Jeesuksen kehittynyt minuus siirtyy Krishna-Jeesuksen puhtaaseen ja viattomaan olemukseen, ja tästä se varsinaisesti se olento, jonka sitten Jordanin kasteeseen saakka tunnemme Jeesuksena.

Kristuksen Jeesus hänestä tulee, kun Jordanin kasteen yhteydessä häneen liittyy kosminen Kristus, kosmisen minä-kehityksen kantaja.

Merkittävää on, että kumpikin, sekä Luukkaan evankeliumin että Matteuksen evankeliumin Jeesus-lapset ovat Daavidin poikia, toinen Salomonin, toinen Naatanin kautta, joka myös on Daavidin lapsi.

Kun Jeesus, hyvin korkealla kehittynyt ihminen, Jordanin kastetta edeltävänä iltana kokee syvän järkyttymisen ihmiskunnan tilasta, että hänen henkinen puolensa irtoaa maallisista verhoistaan, niin hän antaa tilaa Kristuksen kosmiselle minuudelle kehossaan.

Steiner on puhunut useissa yhteyksissä tästä hengestä, joka Jordanin jälkeen läheltä seuraa Kristus-Jeesuksen kulkua ja joka sen jälkeen jatkaa enemmän normaaleja ruumiistuksia maan päällä.

Nämä ovat niin valtavan suuria tapahtumia, että niistä on puhuttava huolellisesti ja muistettava, että asiat liukuvat monilla tavoilla yhteen.

Ylösnousemus tapahtuu sitten Kristus Jeesukselle. Runsaan kolmen vuoden aikana Kristuksen kosminen minä liittyy Jeesus-ruumiiseen yhä voimakkaammin ja voimakkaammin, kunnes viimeisten ristin sanojen "Se on täytetty" hetkellä Kristus ja Jeesus ovat täydellisesti yhtä: jumala on tullut ihmiseksi.

14.11.2013 11:50  Taina

Miksei muka lahjakas yksilö voisi elää ulkoisesti vaatimatonta elämää?
Sisäisen rikkautensa voi jakaa niin monella tavalla eteenpäin, yksi moniista tavoista on ankkuroida vastaanottamansa informaatio maapalloon, josta se on käytettävissä kaikille niille, jotka ovat virittäytyneet samalle taajuudelle.

14.11.2013 13:00  antroposofi

taina
haluan vielä täsmentää sanomaani:
Olet siis aivan oikeassa siinä että voi elää ulkoisesti yksinkertaista elämää vaikka olisin pitkälle päässyt. olet oikeassa.


Kommentoi kirjoitusta


Nimi:*

Kotisivun osoite:

Sähköpostiosoite:

Lähetä tulevat kommentit sähköpostiini