Matin blogi

Itsenäisyys, voima ja kohtalo

Share |

Perjantai 6.12.2013 klo 18:30 - Matti Kuusela


Hei ystävät, hyvää itsenäisyyspäivää! Minua jäi askarruttamaan, että eilinen karmakirjoitukseni taisi jäädä jossain määrin kömpelöksi ja monimutkaiseksi. Yritän vielä uudelleen hahmotella tätä suurta kysymystä karmasta ja kohtalosta. Sitä miettiessäni minulle viime yönä herätessäni tuli mielikuva karman kokonaisuudesta seuraavasti, jos sallitaan yksinkertainen vertauskuva:

Ihminen on kuin laiva, joka purjehtii merellä. Se millä merellä tai järvellä hän purjehtii, riippuu suurimmalta osin hänen karmastaan, mutta toisaalta myös se, mitä hän kokee sisimmässään, mitkä voimat ajavat häntä eteenpäin, ovat pääosin hänen karmaansa. Karmansa sisällä hän on toki täysin vapaa valitsemaan reittinsä ja tekemään omia valintojaan, mutta silti karma tai suuret henkiset olennot ovat jo asettaneet hänet aivan tietyllä ja huolellisesti suunnitellulla tavalla maailmaan - ja juuri sinne, missä häntä tarvitaan.

Usein kun ´puhutaan karmasta, ei kuitenkaan ajatella näitä elämän suuria linjoja, vaan paremminkin jotain pienpiirteitä, häiriötekijöitä, jotka mielellään pyyhkii sivuun. Ehkäpä niitä todellakin voi vapauttaa, mutta syvemmässä mielessä karma ja kohtalo ovat juuri elämän mielekkyyttä, jossa henkinen maailma asettaa meidät mahdollisimman hyvään kohtaan elämässämme, tekemään juuri sitä tai kehittymään juuri siinä, mikä parhaiten vastaa omia kykyjämme tai maailman tarpeita.

Karmalliset ryhmät

Esitelmissään Steiner on pitänyt suurena onnettamuutena sitä, että ihminen saattaa joutu oman karmansa tai karmallisen ryhmänsä ulkopuolelle. Silloin on hyvin vaikeaa saada mitään aikaiseksi, koska ihmisen tekeminen ei ole vain sitä mitä hän saa aikaan itsestään käsin, vaan se on hänen itsensä ja maailman välistä vuorovaikutusta.

Parhaimmillaan voimme kokea, miten maailma tulee meitä vastaan teoissamme. Se on juuri kohtaloa syvemmässä ja henkisessä mielessä. Steinerilla oli myös joku esimerkki ihmisestä, joka oli sattumoisin joutunut inkarnoitumaan oman karmallisen ryhmänsä ulkopuolelle: kun hän istui junanvaunussa, kukaan ei edes tuntunut näkevän häntä. Hän joutui elämään käytännössä näkymättömänä.

Tuo johtaa ajattelemaan, miten paljon karma sekä luo mahdollisuuksia että antaa sisältöä elämällemme. Mutta toisin kuin eläessämme päivästä toiseen, missä muistamme edellisen päivän tapahtumat ja jatkamme niistä, elämien välisessä karmassa unohtaminen anta meille mahdolllisuuden aloittaa aina puhtaalta pöydältä ainakin mitä tietoisuuteemme tulee. Karma kuitenkin asettaa meidät kuin valmiiksi katetun pöydän ääreen.

Innostus

Tuo karman valmiiksi kattama pöytä ei kuitenkaan merkitse mitään passiivisuutta, vaan Steinerilla tulee yhä uudelleen ja uudelleen esiin toive ihmisten aktiivisuudesta, sydäntulen ja innostuksen leimusta. Eilen lainaamamme esitelmäsarjan edellisessä esitelmässä Steiner valittaa ihmisten ajattelun laiskistumisesta ja automaattisuudesta:

"Nykyään niin monien ihmisten ajattelu on käynyt aivan automaattiseksi. Ja tunteeko ihminen nykyään (1924) tarvetta ajatella jokainen ajatuksensa ihmisyksilöllisyytensä koko voimalla? Voimme nykyään kuulla, miten joku kehii ajatuksen toisensa jälkeen kuin automaatti, ilman mitään henkistä tai sisäistä välttämättömyyttä.

Mutta niin kauan kuin ihminen elää, tulee hänen ajatella ajatuksensa koko persoonallisuutensa voimalla. Silloin niillä on toisenlainen tulevaisuus: ne levittäytyvät kosmokseen hänen kuoltuaan."

Siis sellainen, mikä lähtee juuri ihmisyksilöllisyyden innosta omia ihanteitaan kohtaan, sillä on kosmista vaikutusta.

Ja mikä sisäisyydestämme virtaa maailmaan, se palaa meille seuraavassa elämässä sen ulkoisena maisemana. Silloin kun elämme elämämme syvästi, sisäinen vaihtuu ulkoiseksi ja ulkoinen sisäiseksi elämiemme ketjussa. Mutta jos elämme vain puolittaisesti, tämä sisäisen ja ulkoisen muuntumisen vuorovaikutus voi jäädä suurelta osalta tapahtumatta, ja me palaamme seuraavassa elämässä takaisin samankaltaisiin olosuhteisiin kuin edellisessä elämässä.

Se merkitsee: henkisesti ajatelleen meidän on sallittua olla täysin läsnä, meidän on sallittua vaikuttaa tähän maailmaan innostuneesti, oman sisäisen ja ihanteellisen tulemme voimalla, jopa täydellä voimalla!

Rakkaudella
Matti Kuusela


Kommentit

7.12.2013 22:07  Taina

Tulienergiaa tuntuu nyt olevan liikkeellä, on tainnut sydänliekki syttyä loistamaan ja valaisemaan. Tuota jäin pohtimaan, sisäinen kun vaihtuu ulkoiseksi ja ulkoinen sisäiseksi elämiemme ketjussa. Minä hahmotan sen sillä tavalla, että energia virtaa sisään ja tekoina se virtaa ulos saaden aikaan jotain rakkaudellista, joka taas tuo minulle lisää energiaa sisään ja kierto tapahtuu jo tässä hetkessä olevassa inkarnaatiossa.

9.12.2013 18:02  Matti

Aivan, sisäisen ja ulkoisen vuorovaitusta tapahtuu lukemattomissa rytmeissä kaiken aikaa. Sisäinen muuttuu teoksi ja sen vaikutus jälleen sisäiseksi. Sitä tapahtuu päivien välillä ja maallisten elämien välillä ja vielä suuremmassa skaalassa esimerkiksi kun siirrymme maan seuraavaan inkarnaatioon.

Tavallaan sama prosessi esiintyy myös toisiaan täydentävinä rinnakkaisuuksina ystävien tai puolison kanssa, tai sitten laajimpa täydentävyytenä mitä tiedän, meidän oman galaksimme (Linnunradan) ja läheisen naapurigalaksimme Andromedan välillä.

Taiteellinen työprosessi on myös hyvä kuva siitä, miten teko ja havainto voivat muuntua yhdeksi katkeamattomaksi samanaikaiseksi kierroksi sisäisen ja ulkoisen välillä.


Kommentoi kirjoitusta


Nimi:*

Kotisivun osoite:

Sähköpostiosoite:

Lähetä tulevat kommentit sähköpostiini