Matin blogi

Luomisen tie

Share |

Tiistai 31.12.2013 klo 1:53 - Matti Kuusela


Vuodenvaihteen lähestyessä olen jälleen ajatellut lämpimästi sitä, mitä Rudolf Steiner puhui maailman henkisestä uudistamisesta vuonna 1907, jolloin hän yhdessä tulevan puolisonsa Marie von Siversin kanssa järjesti suuren eurooppalaisen teosofisen kongressin. Hänen näkemyksensä oli, että henkisen työn tulee asettua ajan koko elämään. Lokakuussa hän lausui Berliinissä:

Teosofisen liikkeen on oltava liike, joka kykenee hedelmöittämään ihmiskuntaa uusilla henkisillä siemenillä...

Steinerilla tuo "teosofinen" merkitsee juuri ihmiskunnan keskeistä henkisyyttä. Aluksi hän pyrki tuomaan henkisen tutkimuksensa tuloksia esiin silloisessa kulttuurielämässä, mutta kun Teosofisessa seurassa sitten osoitettiin kiinnostusta, hän siirtyi sen piiriin. Ja kun taas 1910-luvun alkupuolella syntyi erimielisyyttä Kristuksen olemuksesta, Steiner perusti antroposofisen liikkeen ja sen vielä uudelleen 1920-luvulla. Hän korosti aina, että riippumatta siitä, minkä yhteisön piirissä hän toimi, hänen opetuksensa oli aina henkisesti samaa. Niinpä voimma oman aikamme tarpeisiin suomentaa tuon kappaleen:

Henkisen liikkeen on oltava sellainen, joka kykenee hedelmöittämään ihmiskuntaa uusilla henkisillä siemenillä. Ja niiden, jotka henkisyyttä ymmärtävät, on oltava selvillä siitä, että he eivät voi edistyä pelkästään sen pohjalta, mitä virtaa vanhasta Isä-kosmoksesta, vaan että ihmiskuntaan on kuin kaaoksesta käsin tultava myös uusia hengen versoja. Sillä tavoin ihmiskunta hedelmöittyy oikealla tavalla henkisesti.

Uudistumisen perusta

Merkittävä on tuo kohta "kaaoksesta", jolla tässä tarkoitetaan hyvää kaaosta, niin kuin aikoinaan kreikkalaiset näkivät kaaoksen järjestyneen universumin parina. Voisi sanoa, että vain kaaoksesta syntyy jotain todella uutta, sellaista mikä uudistaa meidän maailmaamme.

Meille ihmisille tuon kosmisen kaaoksen tavoittaminen ei kuitenkaan ole helppoa. Joskus me voimme vaikka keskellä liikuntaa rentoutua hetkeksi niin, että jokin uusi idea pääsee meidän tajuntaamme. Mutta voidaksemme todella ottaa vastaan ja kehittää jotakin aivan uutta, on meidän sisäinen maaperämme oltava siihen valmis. Mitä laajempi ja syvemoi idea, sitä laajemmin meidän on myös kyettävä ottamaan se vastaan olemuksessamme: elävässä ajattelussa, tunteissa, ja jopa tahtomisessa.

Olennaista tälle uudelle on, että se ei voi tulla jostain vanhasta, vaan jostain sellaisesta joka on luovana läsnä nyt. Luonto voi auttaa meitä pääsemään sopivaan mielentilaan, mutta se uusi henki, jonka on päästävä mukaan ihmiskunnan kehitykseen, ei ole vielä koskaan syntynyt luonnoksi. Se on läsnäoloa, joka vasta etsii ilmennystään meidän ihmisten kautta.

Voimme ajatella sen näin. Menneisyydessä jumaltyö loi sekä luonnon että ihmisen, mutta siinä vaihessa kun ihmiselle annettiin vapaa henki, hän irtaantui tietoisuudellaan luonnosta. Me olemme mukana tässä maailmassa, joka on menneisyyttä, mutta joka on samalla nykyhetkeä, jossa vallitsee aivan toinen henki kuin vanhassa, joka on jo tullut luomisen piiriin. Siinä on ihmisen aivan ihmeellinen mahdollisuus.

Näyttää vain siltä, että olemme vielä aivan liikaa sisäisesti kiinni vanhan luomisen energioissa. Meidän masennuksemme ja usein jopa selittämättömät sairautemme johtuvat paljolti siitä, että me emme löydä itsestämme riittävästi yhteyttä tuohon uuteen luomisen todellisuuteen. Siksi luomisvoimat voivat käyttäytyä meissä joskus ihmeellisillä tavoilla.

Kipu ja kärsimys

Sinä hetkenä kun henkinen maailma vapautti ihmiskunnan Isä-kosmoksen seuraamisen välttämättömyydestä, kuten Vanhan testamentin Paratiisista karkoittamisen kertomus kuvaa, ihmiskunnan elämään tuli mukaan myös kärsimys. Se oli aivan välttämätön seuraus siitä uskomattoman suuresta kosmisesta teosta, että meille annettiin jokaiselle henkilökohtainen vapaus. Tuo vapauttaminen tavallaan särki maailmankaikkeuden vanhan kosmisen kulun, ja siksi me koemme aika ajoin kipua.

Mutta vapaus antaa meille myös mahdollisuuden kuunnella henkeä, omaa sisäistä opastustamme, ja sen kautta me voimme voimme myös valita tien joka lievittää kipua. Syvä hyväksymisen tunne on yksi niistä sisäisistä voimista, joka palauttaa meidän kohdalleen.

Mutta koska me olemme täällä yhdessä me olemme aina osallisia myös toinen toistemme ja jopa kaikkien yhteisiin kohtaloihin. Siksi myös sairautemme eivät välttämättä ole yksilöllisiä. Olen vakuuttunut siitä, että monien nykyaikana kokemat selittämättömät vaivat saattavat olla hänen henkisellä tasolla itselleen valitsemia tehtäviä, meidän kaikkien puolesta.

Koska kuitenkin vain niin harvat kykenevät ottamaan vastaan henkisen maailman välttämättömiä kehitysvirikkeitä, on joiden tehtävä se syvemmin. Elämämme harmien kautta meille voi olla mahdollista purkaa vanhaa sisäistä järjestystämme tai rakennettamme niin, että meidän sisäinen peltomme voi päästä kaaostilaan, jossa uusiutuminen on mahdollista.

Silloin kun näemme toisen ihmisen kärsivän, voimme aina kysyä, kärsiikö hän myös minun puolestani.

Tai jos itse kärsin ja ihmettelen, miksi juuri minulle kävi näin, voi lohduttautua sillä, että syyt ovat hyvin moninaisia. Ne voivat olla henkilökohtaisia, mutta yhtä hyvin ne voivat olla ajan tai jonkin ryhmän välttämättömyyttä, ne voivat olla vapaaehtoisia - korkeammalla tasolla, ne voivat valmistaa tulevaisuutta tai ne voivat olla jotain sellaista, mitä kehitys juuri nyt tarvitsee. Koska me emme vielä tietoisesti osaa luoda kaikkea sitä, mitä kehitys välttämättä tarvitsee, osa kehityksestä tapahtuu edelleenkin sellaista luonnon tai kosmisesta välttämättömyydestä, joka voi ilmetä meissä juuri sairauksina tai kipuina.

Mutta mitä herkemmiksi me tulemme kuuntelemaan omassa vapaudessamme enkelten ääntä sydämissämme, mitä auliimmiksi me tulemme toteuttamaan sitä, mitä henkinen maailma meiltä odottaa, sitä vähemmän meidän tarvitsee kulkea eteenpäin joko omien tai muiden kärsimysten kautta. 

Ja rakkauden ja hyväksymisen tie muuntaa kaiken.

Rakkaudella

Matti

PS. Nyt me olemme tulossa suurenkeleiden eli ajanhenkien pyhään yöhön eli kysymys on siitä, miten kukin meistä asettuu ajan suurten tehtävien piiriin.

Avainsanat: rakkaus, luominen,


Kommentoi kirjoitusta


Nimi:*

Kotisivun osoite:

Sähköpostiosoite:

Lähetä tulevat kommentit sähköpostiini