Matin blogi

Henkinen opetus

Share |

Perjantai 2.5.2014 klo 17:56 - Matti Kuusela


Hei ystävät,

Pienien sateiden ja kolean ilmankin vallitessa olen tänään elänyt kovasti kosmisissa tunnelmissa. Enkelikurssilla olemme lähestymässä valon syntymää ja sen monia muotoja. Aurinkokuntamme piirissä olen jälleen kerran ihmetellyt, miten meidän planeettamme on ainoa aurinkokunnassamme kyennyt säilyttämään elävän luonnon fyysisellä tasolla. Se on jotain suunnattoman arvokasta.

Nykyaikainen tutkimus on monin tavoin jo osoittanut, että elämää ja elämän edellytyksiä, esimerkiksi vettä on ollut muillakin planeetoilla. Ainoa järkeenkäypä selitys elämän jatkumiselle maassa on se, että Kristuksen kosmisesti elävöittävä vaikutus on kohdistunut juuri maahan. Ja siitä seuraa luontevasti se, että ihmiskunnan tehtäväksi jää... ei vaan tulee, maan ja aurinkokuntamme henkistäminen tulevaisuutta varten. Meidän tehtävänämme on läpäistä maa henkisyydellä, ja vielä tarkemmin ilmaistuna rakkaudella, niin että maan seuraavassa inkarnaatiossa rakkaus loistaa kaikkialla.

Rudolf Steiner

Ja samassa yhteydessä mietin jälleen Rudolf Steineria. Kun hän lausuu, miten maa, tai ihminen tai maailmankaikkeus on minätahtoinen hengensana, niin siinä kaikuu todellakin suurempi kosmos, suurempi elämänkokonaisuus mukana. 

Noihin muutamiin sanoihin liittyy niin tavattoman paljon, ja osa niistä viittaa jo 24. päivän minuuden henkisyys -seminaariin. Merkittävää ja sykähdyttävää on ajatus, että maailmankaikkeus ei ainoastaan jollain ihmeellisellä tavalla ole olemassa, vaan että siihen sisältyy minätahtoisuus, joka minä, paljon paljon korkeampi kuin ihmisen, ja lisäksi tahto. Se osoittaa lausetta "Minä tahdon..."

Nyt meissä minän tahto ei vielä luo maailmankaikkeuksia, vaan päinvastoin meidän tahtova minämme harjoittelee paljon pienemmillä kohteilla. Tuntuu jopa lapsenomaiselta sanoa minä tahdon ... ja silti voimme ajatella, että joskus tulevaisuudessa kehityksemme on kohonnut sellaiseen maailmanyhteyteen, rakkauteen, myötätuntoon, että voimme aidosti sanoa "minä tahdon..." ja luoda sillä jotain, ja vielä maailmankehityksen suuren suunnitelman mukaisesti.

Tuosta yhdestä lauseesta voi Steinerille olla todella kiitollinen.

Puuttuvat renkaat

Ja samalla ajattelee, miten vaativan tien ihmiskunta on itselleen henkisesti valinnut. Sadan vuoden takainen tilanne - joidenkin lukemieni kirjojen mukaan - näyttää osoittavan, että silloin olisi Steinerin ohella ollut määrä tulla maan päälle useita henkisiä uudistajia, jotka yhdessä olisivat saaneet aikaan laajemman kulttuurimuutoksen, tieteen, taiteen, uskonnollisuuden henkistymisen.

Ainoastaan Steiner onnistui - ja hänen harteilleen jäi sitten tavattoman paljon. Hän joutui suorittamaan usean ihmisen työn. Ja lisäksi hänen esitelmiään tutkiessaan ei voi välttyä vaikutelmalta, että hänellä olisi ollut vielä valtavan paljon enemmän sanottavaa, mutta ihmiset eivät kyenneet, halunneet tai jaksaneet ottaa sitä vastaan.

Ottakaamme tähän vielä yksi suuri kosminen ajatus: me ajattelemme hengen normaalisti sijaitsevat ylhäällä, mutta se on vain osa-ajatus. Ihmistä lähin henkisyyden alue on koettavissa juuri ylöspäin, taivaassa, kuten ajattelemme. Mutta kun menemme syvemmäksi tai korkeammalle, niin silloin henki meidän kannaltamme katsottuna elääkin vaakatasossa ympärillämme: pyhä henki ylhäällä, Kristus vaakatasossa, ja kun menemmä vielä eteenpäin, suurin tai syvin henkisyys heijastuukin meille alhaalta, syyvyyden voimista.

Ja mitä se merkitsee? Se merkitsee, että vaikka meidän henkisyyden etsimisemme yleensä alkaakin kohoamisen kokemuksella, niin jatkuessaan tuo henki laskeutuu meidän sydämeemme, ja alkaa valaista sen jälkeen tietä alaspäin, kohti syyvyyden maailmaa, maan keskipistettä ja kaiken olevaisen alkuperää.

Ja se merkitsee, että jokainen ihminen on oman todellisuutensa, oman maailmankaikkeutensa keskus, keskipiste. Mikä vastuu! Mutta myös ihana vastuu.

Ja ottakaamme tähän myös yksi lainaus Steinerilta. Näissä lauseissa hän puhuu antroposofiasta, mutta me tiedämme, että hän tarkoitti koko ihmiskuntaa koskevaa henkistä opetusta, joten korvaan tuon sanan henkisellä opetuksella tai henkisellä tiedolla:

Antakaa totuuden ihmisen suuresta valtavasta alkuperästä, hänen valtavasta päämäärästään säteillä silmistänne, kun tahdotte suorittaa rakkauden töitä, ja sillä tavalla te kaikkein parhaiten edustatte henkistä tietoa. Sen opetus oppi ilmenee teoissa, tuottaen onnea ihmisen ympäristöön, tehden oman henkisyytemme, oman sielumme, oman ruumiimme onnelliseksi, iloiseksi, virkistäen, tervehdyttäen. Ottaessamme vastaan aidon henkisen opetuksen meistä pitää tulla parempia, terveempiä, voimakkaampia ihmisiä.

Rakkaudella
Matti

Avainsanat: Rudolf Steiner,


Kommentoi kirjoitusta


Nimi:*

Kotisivun osoite:

Sähköpostiosoite:

Lähetä tulevat kommentit sähköpostiini