Matin blogi

Elämä ja henkiset ihanteet

Share |

Keskiviikko 11.6.2014 klo 0:44 - Matti Kuusela


Kun uusi antroposofinen seura perustettiin vuodenvaihteessa 1923-24, Steiner piti näiden päivien aikana esitelmäsarjan, jossa on koetti saada ihmiset ymmärtämään syvemmin, mitä oikein maailmankehityksessä on menossa, ja millaista henkistä työtä tarvitaan ja miksi.

Tuon sarjan viimeisessä esitelmässä uudenvuodenpäivänä Steiner puhuu uskomattoman syvällisiä asioista. Hän selvästi avaa sydämensä ja pyrkii antamaan kaiken mahdollisen, mutta jotenkin näistä sanoista kokee, että asiaa on niin paljon, on niin paljon uudistettavaa, on niin paljon sanottavaa, että milloinkaan ei tule sellaista hetkeä, jolloin voisi kertoa kaiken.

Maailmanuni

Tuon esitelmän alussa Steiner huomauttaa, miten monet maailman johtohenkilöt elävät kuin materialistisessa maailmanunessa, heräämättä koskaan hengen todellisuudelle. Vähän myöhemmin hän jatkaa tästä teemasta, miten ihminen, jos hän sattuisi pääsemään henkisen maailman kokemiseen nykyajan, tai sen ajan, normaaleilla käsitteillä, hän lamaantuisi henkisesti niin, että palattuaan tietoisuudellaan takaisin fyysiseen maailmaan, hän joutuisi kokemaan ajatusten ja ideoiden tyhjyyttä.

Ja sen takia henkinen maailma ei myöskään voi päästää ihmisiä varsinaiseen henkiseen kokemukseen!

Me olemme siis tilanteessa, jossa meidän on kehitettävä sisäisiä voimiamme ymmärtämään henkisiä käsitteitä voidaksemme päästä henkisen maailman yhteyteen.

Ja miksi tuo henkinen yhteys on niin tärkeä? Siksi, että maailman ja ihmiskunnan kehitys on todellakin jatkuvaa - kehitystä. Aikaisemmin kehityksen ongelma ei ollut niin suuri, koska henkisestä maailmasta tuli ihmiskuntaan jatkuvasti uusia ideoita välittäjien kautta, mutta nyt kun vastuu henkisestä kehityksestä on yhä enemmän meillä tavallisilla ihmisillä, meillä jokaisella, me olemme niitä, joiden on löydettävä uusia ideoita, joita henkisestä maailmasta annetaan.

On tärkeää, että ihmiset voivat ottaa nuo hengen uudet virikkeet vastaan mahdollisimman aikaisin, siinä vaiheessa, jolloin me olemme vielä sisäisesti vapaita miettimään niitä ja toteuttamaan niitä.

Maailman henkinen rakenne näyttää olevan sellainen, että välttämättömät uudistukset tosin tapahtuvat, ainakin jossain määrin, mutta toivottaman myöhään. Ja silloin kun ne tapahtuvat ulkoisen välttämättömyyden pakosta, niiden siunauksellisuus ei ulotu lähellekään sille tasolle, mikä niillä voisi olla.

Ihanteet

Meidän aikanamme ihanteista puhuminen tuntuu oudolta, koska meillä ei oikeastaan ole ihanteita enää. Siis todellisia henkisiä, vapaita sisäisiä ihanteita, joiden kokemuksessa meidän sydänliekkimme leimuaa innostusta.

Steiner puhui dramaattisesti siitä, miten nykyajan abstrakteilla ja tunneköyhillä käsitteillä varustettuina ihmiset eivät kykene enää kuolemansa jälkeen saamaan henkisessä maailmassa uusia ihanteita maan päälle tuotavaksi, koska heillä ei ole selleisia käsitteitä ja ajatusmuotoja, joihin liittää nuo ihanteet.

Sen tähden meidän on tehtävä nyt kaikkemme luodaksemme sellaisia ajatuksia ja sellaista ihanteellisuutta, joka kykenee hedelmöittymään henkisen maailman anneilla, niin meditaatiossa ja yön aikana kuin kuoleman ja syntymän välisenä aikana.

Matti

steiner2_180.jpg

Rudolf Steiner

Avainsanat: Ihanteet, ihanteettomuus, ideat


Kommentoi kirjoitusta


Nimi:*

Kotisivun osoite:

Sähköpostiosoite:

Lähetä tulevat kommentit sähköpostiini