Matin blogi

Suomen henki, Nato ja Venäjä

Share |

Perjantai 13.6.2014 klo 6:58 - Matti Kuusela


Tämä kirjoitus on ollut tulossa pitkään, eikä tässä muu auta kuin aloittaa. Nyt kun virallinen media pelottelee meitä jatkuvasti Venäjän uhalla aivan uskomattomalla kampanjalla - vaikka en tiedä, huomaavatko kaikki sitä - niin suurin huoli tulee siitä, että meidät yhtäkkiä kammetaan Natoon.

Minusta on aivan oikein, että jatkamme kumppanuutta Naton kanssa, ja onhan Venäjäkin Naton kumppanuusmaa, mutta miksi Naton jäsenyys on hyvin arveluttava asia. 

Suomi ja Venäjä

Suomessa vanha etäisyydenotto Venäjään on edelleenkin niin voimakasta, että täällä ei oikein tajuta, että Venäjä on tuossa vieressa ja sillä on omat tarpeensa. Ja kun se on meidän naapurimme, ja vieläpä iso, niin meidän on syytä vähän katsoa asioita myös sen kannalta.

Venäjän tilanne on vielä kaukana sellaisesta vakiintuneisuudesta, joka nyt vallitsee vanhassa Euroopassa, mutta täytyy muistaa, että keskieurooppalaiset lopettivat toisiaan vastaan sotimisen vasta puoli vuosisataa sitten. Venäjän rajoilla sen sijaan vallitsee edelleen jatkuva jännitys ja osin myllerryskin. Se joutuu katsomaan asioita aivan eri lailla kuin me Suomessa haluaisimme. 

Jos katsoo idästä päin Venäjän naapureita, niin siellä Beringin salmen takana on amerikkalainen Alaska, suhteellisen rauhallista ja kaukaista. Mutta sitten Japanin kanssa on jatkuvasti pientä rajariita saariomistuksista ja sitten tulee valtava, taloudellisesti nouseva Kiina, jonka kanssa on oltava koko ajan tarkkana. 

Sitten on Himalajan pohjoispuoliset ja Kaukasian valtiot. Pieniä maita, joissa kuohuu koko ajan, ja niiden takana Afganistan ja Iran ja Irak ja muuta, jotka ikäänkuin poreilevat lännen ja idän välillä. 

Sitten tulevat entiset Neuvostoliiton valtiot, joihin Nato yrittää saada otetta, ja lännen voimat ylipäätään. Suuret mutta poliittisesti selkiintymättömät Valko-Venäjä ja Ukraina vaativat jatkuvaa huolta. Venäjä ei varmaan ilahdu siitä, jos Baltian tapaan maa kerrallaan siirtyisi Natoon, mikä merkitsisi amerikkalaisten joukkojen tuloa yhä lähemmäksi.

Ja sitten Suomi. Meillä on Venäjän kanssa rauhallienen tuhannen kilometrin maaraja, jonka pohjoispuolella on taas Natoon kuuluvan Norjan lyhyt maaraja ja meripuolustus.

Venäjää ei varmaan ilahduttaisi, jos Suomi liittyisi tai vakavasti harkitsisi Natoon liittymistä. Sehän tarkoittaisi käytännössä yli tuhatta uutta kilometriä maarajaa natomaata vastaan. Se tietäisi Venäjälle isoa puolustuslaskun lisäämistä, ja vastaavasti Suomelle. Jos me olisimme natomaa, niin ei meidän uutta aseistusta kukaan muu tulisi maksamaan kuin me itse.

Ja kun tiedämme, miten heikkoja me olemme pitämään puoliamme EU:ssa taloudellisesti, niin ei tilanne Natossa olisi yhtään parempi.

Suomenlahden väylä

Maarajan lisäksi Venäjällä on toinenkin huoli. Pietarista laivasto pääsee Atlantille ainostaan käpeaa väylää, Suomenlahtea ja sitten tosi kapeita Tanskan salmia pitkin. Kun Viro on nyt Natossa, niin jos Suomi olisi myös siinä, niin silloin Venäjä joutuisi pujottelemaan laivoillaan kapeaa salmea kahden natomaan välistä. Luulen, että psykologisesti Venäjälle on aikamoinen helpotus, että kutakuinkin puolueeton Suomi on nyt siinä toisella puolella.

Suomenlahden kapea kansainvälinen väylä ei Venäjälle palvele ainoastaan laivastoa, vaan myös sotakoneita, haluamme me sitä tai emme.

Minusta nämä ovat kaikki niin merkittäviä asioita Pohjolan ja Venäjän voimatasapainolle, että on aivan luonnollista, että Venäjä tahtoo kertoa siitä. Naapureiden välillä on aivan luonnollista, että kumpikin kertoo tarpeistaan. Nyt viime kuukausina meidän tiedotusvälineemme ovat nostaneet valtaisan metakan joka kerran kun venäläiset ovat viestineet jotain.

Ehkä Suomen poliittinen johto sitten kokee uhaksi sen, että Venäjäkin on jotain mieltä. Se taas johtuu kai siitä, että meillä ei ole mitään julkista visiota siitä, miten Suomea halutaan kehittää. Aikanaan vaikeissa tilanteissa Kekkosella oli jatkuvasti uusia aloitteita, joista hän saattoi keskustella neuvostoliittolaisten kanssa, mutta nyt jotenkin tilanne on mennyt sellaiseksi, että Suomen johdon tavoitteista ei saa mitään selvää, muuten kuin arvailemalla ja päättelemällä pienistä merkeistä, mihin päin mennään. Mutta aina se jää sanomatta ääneen.

Keskustelua

Niin kauan kuin me olemme voimakkaita ja selkeitä omalla alueellamme, niin mielestäni me olemme turvassa. Meidän kannattaa ihan aidosti alkaa kiinnostua Venäjästä vähän enemmän, miettiä kauppaa ja keskustella siitä mihin maailma on menossa, ja keskustella ennen kaikkea uusista aloitteista. Hirmu ikävä sanoa, mutta sellainen kiukuttelu, jota meidän ministerimme osoittivat peruuttaessaan venäläisten kanssa sovittuja tapaamisia Ukrainen kriisin alussa, ei ole oikein hyvää asioiden hoitoa. Keskustelun idea on siinä, että on hyvä keskustella silloin, kun on jotain puhuttavaa, tai jotain hankaluutta ilmenee. 

Mutta keskusteluun tarvitaan myös jonkinlainen kansallinen visio. Sehän oli aikanaan presidentin uudenvuodenpuheen idea.

Ja miten tämä liittyy Enkelimaahan? Siten, että tuon vision ja henkis-käytännöllisen näkemyksen ylläpitäminen ja luominen on meidän jokaisen asia. Kaikkien ei tarvitse miettiä Suomenlahden väyliä, mutta jokainen voi ylläpitää henkisen tietoisuuden tasapainoa.

Henkisesti sellainen keskustelu, jossa asetutaan jonkun puolelle, on jo eilispäivän heiniä. Keskestelu henkisessä mielessä edellyttää, että ymmärtää asioita myös toisten kannalta.

Pielisen_valo

Pielisen valoa, kuva Matti Kuusela

Avainsanat: Suomi, Nato, Venäjä


Kommentit

16.6.2014 15:31  Anja Orbinski-Antell

Viisaita ajatuksia tämän päivän tilanteesta. Olisko meillä voimaa nähdä sellainen maailma, jossa kansat ymmärtävät toisiaan käyden kauppaa keskenään pyrkien säilyttämään maailmassamme se mitä vielä on säilytettävissä pelkäämättä toisiaan. onko tämä joanin päivänä mahdollista?

16.6.2014 16:07  Matti

Hei Anja, aivan varmasti se on mahdollista. Toki sitten tulee uusia haasteita, jotka tällä hetkellä ovat ylikansalliset yritykset. Nyt juuri esimerkiksi USA:ssa Monsanto on haastanut (tai haastamassa) pienen Vermontin osavaltion oikeuteen siitä, että valtio vaatii geenimuunnellun viljan merkitsemistä.

Olen ymmärtänyt, että valmisteltavana olevien uusien vapaakauppasopimusten idea on paljolti siinä, että monikansalliset yrityksen voivat ylittää kansallisen päätöksenteon. Siinä meillä on haastetta.

Rauhan ja tasapainon ylläpitäminen vaatii nyt sisäistä rauhan ja aktiivisuuden tai rauhan ja osallistumisen yhteyttä, mikä on yleiselle tietoisuudelle vielä uusi asia. Aktiivinen sisäisen rauhan ylläpitäminen pystyy vaikuttamaan rauhaan ja tasapainoon ja toisten huomioonottamiseen myös kansainvälisellä tasolla.


Kommentoi kirjoitusta


Nimi:*

Kotisivun osoite:

Sähköpostiosoite:

Lähetä tulevat kommentit sähköpostiini