Matin blogi

Uskomisesta - kohti rakkautta ja toivoa

Share |

Torstai 17.7.2014 klo 13:30 - Matti Kuusela


Vanhoilla tunnetuilla sanonnoilla saattaa olla syvä todellispohja. Yksi tällainen paljon käytetty fraasi on usko, toivo ja rakkaus. Ihmeellistä kyllä, siinä on sanojen järjestys on Steinerin mukaan vaihtunut. Hän jopa hämmästelee sitä, miten meidän aikamme eli silloinen 1900-luvun alku voi olla niin materialistisoitunutta, että tuota väärää järjestystä ei ole huomattu.

Minusta tuota ei tarvitse paljon ihmetellä, sen verran ajatustyötä sanojen järjestys tuottaa, vaikka se selitetäänkin. Steinerin mukaan usko on sielullinen ominaisuus, joka liittyy meidän astraalikehoomme eli sielukehoon. Rakkaudessa taas puhutaan eetterikehon eli elämänvoimakehon tai sanoisiko elonkehon ominaisuuksista. Ja toivo kuuluu meidän fyysisen kehomme ja elämämme alueelle.

Uskoko ennen tietoa

Steiner on puhunut myös siitä, miten runsas tuhat vuotta sitten kirkon piirissä julistettiin uskon dogmi, mikä tarkoitti sitä, että kristinuskon perustotuuksia ei tarvinnut tietää, riitti että niihin uskoi. Sehän tarkoittaa käytännössä, että usko tulee ennen tietoa, ja todella, niin on monella alueella nykyisin: me uskomme jotain, ja suostumme tietämään vain sellaista, mikä on omien tai oman viiteryhmämme uskomusten mukaista.

Mutta Steiner julistaa vahvasti, että meidän on perustettava elämämme tietoon, paitsi luonnontieteelliseen tietoon, myös siihen sisäiseen tai filosofiseen tai henkiseen tietoon, jonka me voimme itse todentaa oikeaksi.

Nyt edessäni olevassa esitelmässä Nürnbergistä vuodelta 1911 Steiner lausuu, että olihan ennenvanhaan myös ihmisiä, jotka olivat paljon viisaampia kuin monet nykyaikaisten näkemysten edustajat. He eivät sanoneet, niinkuin usein luullaan, että uskon siihen, mitä en tiedä, vaan he sanoivat:

"...vasta siihen, minkä tiedän, minä todella uskon. Tieto on vain uskon perusta. Meidän pitää tietää, jotta voimme yhä enemmän kohota ihmissielun uskonvoimien piiriin. Sieluissamme on oltava jotain sellaista, mikä voi katsoa henkistä maailmaa, joka ohjaa ajatuksemme ja mielikuvamme henkisen maailman puoleen."

Jos meillä ei ole näitä voimia, lisää Steiner, joita sana usko kuvaa, jokin meissä autioituu. Lyhyesti sanottuna, hän jatkaa, vain uskon voimat voivat antaa meille sen elämän, jonka tulee raikkaana pulputa sieluissamme.

Minuus ja usko

Mehän saatamme sanoa lapselle, että usko nyt, kun minä sanon. En tiedä, onko se niin hyvää lapselle, mutta mehän - jotka tätä luemme - olemme aikuisia. Ei meitä enää tule opettaa kuin lapsia. Me olemme täällä maan päällä kehityksen koulussa, ja se mitä me varsinaisesti kehitämme, on meidän minuutemme.

Nykyisin puhutaan paljon siitä, miten ego on monen pahan lähde. Mutta itse asiassa tarkoittaa juuri minää, ja paha se ei ole sinällään, vaan pahaa on se, että tuo minuus ei ole riittävän vahva henkisesti, vaan se antaa vallan sielussa vaikuttaville alemmille ja itsekkäille voimille.

Nykyään saa mediasta usein kuulla, miten ahneus on aivan ok, koska vain pieni osa kansasta pystyy todella hyödyntämään omaa ahneuttaan. Totta kai se ilmaistaan hienostuneemmin, mutta tuohon suuntaan se menee. Egoismi on sitä, että minuus ei kasva henkisessä oikeudenmukaisuuden ja rakkauden voimassaan, vaan antautuu puolustamaan alempia voimia.

Kyllähän me tiedämme, että on monia tilanteita, joissa itsekkyys on aivan oikein ja luonnollista. Esimerkiksi riittävä ravinto ja uni on aivan luonnollista itsekkyyttä, kohtuulliseen kunnon elämään riittävä eläke on luonnollista itsekkyyttä myös. Minuuden tehtävä on sitten henkisenä voimana arvioida, missä luonnollisen itsekkyyden tarve vaihtuu henkisemmän oikeudenmukaisuuden ja totuudellisen alueelle.

Totuus ja terve minuus

Minuus on siitä outo voima ihmisessä, että meidän on itse pidettävä siitä huolta. Me voimme paljon tukea toisiamme, mutta pohjimmiltaan meidän on aina itse elävöitettävä tätä minäämme, joka lepää salaperäisessä sisäisyydessämme.

Ja tuota minuutta vahvistavaa voimaa Steiner juuri nimittää uskoksi. "Sitä ihmisen sisäistä aluetta, jossa uskonvoimat elävät, voimme nimittää uskonsieluksi, tai minun puolestani vaikka uskonkehoksi. Ja se on sama asia, jota tähän asti... olemme nimittäneet astraaliruumiiksi. Uskonvoimat ovat astraaliruumiin tärkeimmät voimat, ja termi uskonruumis on yhtä oikea kuin astraaliruumiskin.

Terve minuus siis uskoo, ja usko perustuu tietämiseen.

Koko henkisen tiedon idea perustuu siihen, että meillä todellakin on mahdollisuus tietää myös sellaista, mikä ei ole aistimaailman piirissä. Se voi olla monelle yllätys, mutta myös luonnontieteen ja nykyfilosofiankin alueella totuus on se, minkä tiedeyhteisö totuudeksi hyväksyy. Ja kun miettii, niin sama pätee kaikissa ihmisyhteisöissä. Yhteisölliset totuudet ovat riippuvaisia siitä, hyväksyvätkö ihmiset niitä vai ei.

Se tarkoittaa myös, että yksityinen ihminen voi tietää totuuksia, uskoa totuuksiin, joita muut eivät hyväksy. Ja siitä seuraakin mielenkiintoinen kysymys, miten minä voin ravita ja vahvistaa omaa totuudentuntoani, ja siihen liittyvää uskoa.

Suosittelen seuraavanlaista harjoitusta:

- Ota jokin lähellä oleva kirja käteesi. Tai ellei sellaista ole lähellä, ota käteesi jokin paperi tai mikä tahansa esine ja sovella harjoitus siihen.
- Katso ja tunnustele kirjaa hetken aikaa, ja lausu sitä omia havaintojasi, kuten "tämä on kirja" - "se sisältää sivuja" - "sivuilla on kirjoitusta, ainakin useimmille" - "sivut ovat hieman kellertäviä" - "tämän kirjan sivut eivät ole aivan valkoisia" ..

Tässä tuo harjoitus on aivan yksinkertaisessa muodossa, mutta kun teet sen, niin saatat huomata, että sielussasi tapahtuu jotain. Saatat huomata, millaisia voimia sinussa työskentelee silloin, kun lausut yksinkertaisia totuuksia, ja samalla tuumaat ovatko ne varmasti totta.

Tätä harjoitusta voit soveltaa sitten myös eläviin kohteisiin kuten kasveihin tai lemmikkieläimiin, mutta kannattaa lähteä aivan yksinkertaisista kohteista ja yksinkertaisista lauseista. Ja huomaan, että toden totta, totuuksien lausuminen elävöittää ja vahvistaa sieluani. Ja sillä on jotain tekemistä uskon kanssa!

Jatkamme sitten rakkaudesta ja toivosta, vaikka voi olla että tähän väliin tulee toinen aihe, joka nyt tahtoo vahvasti nousta esiin. Se koskee maallisella tasolla suurempia asioita.

Avainsanat: usko, toivo, rakkaus, Steiner, totuus, harjoitus


Kommentoi kirjoitusta


Nimi:*

Kotisivun osoite:

Sähköpostiosoite:

Lähetä tulevat kommentit sähköpostiini