Matin blogi

Vauhti kiihtyy - pysymmekö mukana

Share |

Keskiviikko 24.9.2014 klo 19:14 - Matti Kuusela


Ulkopolitiikka ja kauppapolitiikka ovat suurta peliä, jota suurvallat käyvät usealla eri tasolla samanaikaisesti. Nämä eri tasot eivät välttämättä kosketa toisiaan lainkaan. Kuvittele, miten maan päällä tuuli voi puhaltaa puihin yhdeltä suunnalta, mutta pilvet voivat purjehtia aivan toiseen suuntaan. Ja jos pääsee katsomaan pilvien välistä, saattaa huomata, että korkeimmalla olevat pilvet kulkevat vielä aivan omaan suuntaansa.

Usean kerroksen samanaikaisuus antaa mahdollisuuden ohjata yleistä mielipidettä haluttuun suuntaan. Valitaan sopivan suuntainen trendi ja korostetaan sitä, ja tehdään varsinaiset operaatiot aivan muualla. Se on sama tekniikka, jota taikurit käyttävät. Yleisän mielenkiinto ohjataan voimakkaasti suggestiivisilla liikkeillä tiettyyn kohtaan, ja kuten kaikki taikuriesityksiä nähneet tietävät, se onnistuu loistavasti, usein lähes maagisesti.

Kuka ohjaa

Mika Waltari kuvaa jossain romaanissaan loisteliaasti, miten keskiajan Unkarista huijattiin pois kaikki kultarahat. Samanlaisia operaatioita tehdään jatkuvasti, vaikka nyt nettiaikana samaa operaatiota hoitavat tuhannet meklarit, jolloin tilanne tasoittuu. Ja siitä huolimatta on aina korkeampi taso, jolla on suunnitelma ja joka noudattaa sitä kärsivällisesti. Jos Waltari aikoinaan pystyi näkemään, miten suurrahoittajat toimivat, ja niinkuin Ilkka Remes meidän aikoinamme on hyvin perillä asioiden kulusta, aivan romaanikirjailijana, niin aivan varmasti on olemassa ihmisiä, jotka suunnittelevat näitä operaatiota. Ja se toiminta on kansainvälistä, tai paremmink sanoen, kansojen yläpuolella. Se on täydellisesti kansojen päätösvallan yläpuolella.

Tässä ei sinällään ole mitään ihmeellistä. Kaikesta tästä julkaistaan tietoa jatkuvasti. Se vain tuppaa unohtumaan, koska ihmisen mielenkiinto on sellainen, että kiintyy mieluummin human interest -uutisiin kuin sellaisiin, missä kerrotaan korkeamman tason asioista. Kukapa ei heti kiinnostuisi artikkelista, joka kertoo, miten palokunta pelasti oravan puusta. Ihmismieli vain on sellainen.

Palokunta, pelastaa, orava ja puu ovat kaikki sanoja, jotka jokainen tuntee ja jotka ovat tuttuja ja sympaattisia. Kun ne laitetaan peräkkäin, niin helposti jää lukematta uutinen, jossa Hillary Clinton USA:n ulkoministeriönä kertoi, miten ihanaa ulkoministerin työ nykyään on. Ei tarvitse miettiä itse mitään. Menee vain siihen ja siihen instituuttiin - jonka nimeä en nyt muista - ja siellä kerrotaan kaikki mitä pitää tehdä ja sanoa.

Voihan olla, että tämä uutinen oli jossakin naistenlehdessä, muotilehdessä tai vastaavassa. Ulkoministerikin voi hieman rentoutua ja avautua sellaisen haastattelijalle.

Käytännössä tuo tarkoittaa, että on jokin korkeampi taho, joka ohjaa USA:n politiikkaa, ja ikävä kyllä, USA johtaa hyvin pitkälle EU:n politiikka ja meidänkin politiikkaamme.

Suomen tilanne 

Meillä oli Suomessa pitkään aika ihanteellinen tilanne. Neuvostoliiton ies painoi koko ajan hartioilla ja puolueet kilpailivat enemmän tai vähemmän salaisesti sen suosiosta. Neuvostoliitolta sai vaalirahaa ja joskus muutakin apua. Ja samalla suomalainen sotilastiedustelu toimi salaa tai "salaa" yhteistyössä Yhdysvaltojen kanssa. 

Kun Neuvostoliitto hajosi, suomalaiselle eliitille avautui EU:n kautta uusi väylä. Hassua kyllä, heilastelu Neuvostoliiton lähetystön kanssa lienee ollut Suomella loppujen lopuksi aika vaaratonta. EU avasi aivan uusia mahdollisuuksia. EU perustettiin, ei niinkään eurooppalaisten vaan käsittääkseni juuri amerikkalais-eurooppalaisten rahapiirien toimesta. Ja se lähti komeasti liikkeelle tarjoamalla sen piiriin tulleille edustajille niin loisteliaat edut, että lähes kaikilla lojaalisuus alkoi hieman kääntyä näiden isojen poikien suuntaan - tietenkin sukupuolesta riippumatta.

Nyt Ukraina liittyy ja on liittymättä tähän niin, että tällä suurpääomalla on kaksi tavoitetta, joiden hyväksi on tehty töitä vuosikymmeniä. Nato halutaan tuoda Neuvostoliitolta vapautuneille alueille, ja vielä kiireellisempi ja suurempi tavoite on Euroopan sitominen samaksi kauppa-alueeksi USA:n kanssa. Se on USA:lle aivan välttämätön tavoite.

Taistelu kauppasopimuksesta

Nythän tiedämme, että USA:n ja EU:n välillä on jo pitkään ollut neuvotteluja uudesta kauppasopimuksesta, salaisesti. Sen sisällöstä ei ole juuri hiiskuttu, mutta tässäkin on taas useita päällekkäisiä linjoja. Otan esimerkiksi yhden.

Aivan järkyttävä suuntaus, joka on jo totta Amerikassa ja josta meidän lehdistömme ei ole kertonut juuri mitään, on se, että suuryhtiöt voivat siellä haastaa osavaltioita oikeuteen kaupan esteiden aiheuttamisesta. Aivan, siellä ei haluta että osavaltiot puuttuvat esimerkiksi siihen, miten elintarvikkeita merkitään tai mitkä ovat ympäristömyrkkyjen suojarajat.

Pari esimerkkiä muistan suurin piirtein. Pieni ja idyllinen Vermontin osavaltio Uudessa Englannissa on aivan helisemässä, kun sillä ei ole riittävästi rahaa käydä oikeutta jotain suurfirmaa vastaan. Kysymys on kai geenimuunnellun viljan merkitsemistä.

Uudempi uutinen on ollut, että jopa yksi maailman rikkaimpia talousalueita, Kalifornia, on joutunut vastaavaan tilanteeseen. Sekin on haastettu oikeuteen jostain vastaavasta ja muistaakseni elävän luonnon kannalta aivan oleellisen tärkeästä säädöksestä.

Tajusin tämän trendin merkityksen oikein vahvasti, kun joku aika sitten luin, miten joku ympäristömyrkky-yhtiö haluaa korottaa jonkun myrkkytuotteensa pitoisuusrajaa, oliko se nyt 4000% tai 40000%.

Miten kaikki tämä liittyy meihin? Se liittyy siten, että samaan aikaan kun me olemme vanhaan hyväuskoiseen tapaan suunnanneet katsemme Venäjän päämieheen, EU on mahdollisesti jo hyväksynyt tai hyväksymässä uudet kauppasopimukset, jotka eivät anna kansallisvaltioille enää minkäänlaista sananvaltaa siihen, mitä tuotteita saa myydä tai mitä niissä pitää ilmoittaa.

Tässä on vielä se hullu puoli, että EU joko tahtoen tai tahtomattaan kiinnittää huomiomme sähkölamppuihin, kurkkujen käyryyteen, omenien kokoon ja pölynimureitten tehoon - ja samanaikaisesti se lobbareittensa - ja samanaikaisesti se voi ylätasolla tehdä aivan vastakkaiseen tilanteeseen johtavia päätöksiä.

Se on hurja skenario, ja täysin mahdollinen, ehkä jo toteutunut. Sitä on vaikea sanoa, koska EU:n isoista linjoista kerrotaan meillä virallisessa mediassa niin vähän.

Uusi ajattelu - uusi tietoisuus

Nämä asiat ovat niin laajoja, että kun tällaisesta laajemmasta asiasta alkaa kirjoittaa, niin tuntuu että siihen tarvittaisiin kokonainen kirja.

Mutta mitä me voimme oppia tästä tietoisuuden kehityksen kannalta. Aivan samoin kuin meillä nyt on puhelimissa eri kanavia ja laajakaistaisia nettiyhteyksiä, niin aivan vastaavasti meidän on opittava ajattelemaan useilla eri tasoilla samanaikaisesti - ja vielä suuttumatta. Sillä heti kun suuttuu, niin pystyy näkemään vain yhden linjan.

Vain ajattelemalla rennosti pystyy havaitsemaan useamman samanaikaisen trendin samalla kertaa. Joku voi olla hyvä, joku voi olla huono, ja se merkitsee tunteille, että meidän on opittava tuntemaan paljon syvemmin kuin nyt, tehdäksemme hyviä ja oikeita ja rehtejä päätöksiä.

Mutta yhtä tärkeää meidän pystyä käyttämään tunteitamme apuna silloin kun katsomme, että ahaa, tuolla tapahtuu noin, se merkitsee sitä, ja tuolla tapahtuu noin, se merkitsee taas sitä.

Ja vielä yksi henkisen tien kulkijan ajatussääntö: esoteerikko eli henkisesti ajatteleva ajattelee jokaisen asian myös vastakkaiseen suuntaan, tai toiselta puolelta, ainakin lyhyesti.

benjamin_franklin.jpg

Benjamin Franklinilta on peräisin monia suuria keksintöjä niin luonnontieteelliseltä kuin kunnalliseltakin alalta. Henkisen kehityksen piirissä hän harrasti järjestelmällistä itsekasvatusta. Hän loi sanan amerikkalainen tarkoittamaan kaikkia Amerikan mantereen asukkaita. Sitä ennen tällaista yhteissanaa ei ollut olemassa.


Kommentit

25.9.2014 16:02  Tytti Tapaninen

miten viisasata ja syvää... Ja kuitenkin perimmiltään kaikki on aina oikein. Mutta se ei kuitenkaan mielestäni tarkoita, etteikö meidän pitäisi olla valppaita ja seurata MITÄ TODELLA TAPAHTUU. Kiitos Matti että teet sitä ja Kiitos Matti taas bogistasi! Tuulia Tytti Tapaninen


Kommentoi kirjoitusta


Nimi:*

Kotisivun osoite:

Sähköpostiosoite:

Lähetä tulevat kommentit sähköpostiini