Matin blogi

Kuninkaita ja kuninkaantyttäriä Suomessa

Share |

Perjantai 12.12.2014 klo 10:48 - Matti Kuusela


Seuratessamme Johannes Messeniuksen kirjoittamaa Suomen riimikronikkaa olemme päässeet aikaan, jolloin hunni Attilan joukot vyöryivät kohti länttä. Silloin monet Euroopan ylhäiset pakenivat kronikan mukaan yli aavan meren ja hietikkojen.

Myrsky ja puhuri ajoivat heidät vendien maahan eli Pohjolaan. He saivat yliotteen ja heistä tuli hallitsijoita. Ja heistä ovat polveutuneet kuninkaat, ruhtinaat ja aatelismiehet. Heitä jäi Liettuaan, Livo-niminen otti haltuunsa Viron, mutta Suomeen jääneen suvun ruotsalaiset surmasivat sukupuuttoon.

Näin suomalaiset säilyttivät omalaatuisuutensa. Erikseen kerrotaan, että kronikan kahdeksas kuningas, Suomen ylväs kuningas Gusi ei ollut tästä eteläisestä suvusta syntyisin. Sen tähden samanniminen Ruotsin kuningas Gusi suhtautui suopeasti Norjan tai tarkemmin sanottuna Haalogalandin kuninkaan Helgen haluun saada Suomen Gusin tytär Thora puolisokseen. Niin suomalainen prinsessa Thora sai Norjan kuninkaan miehekseen.

Suomalainen urheilukansa

Olet saattanut nähdä vanhoja karttoja, joissa Suomessa hiihdetään. Tämä hiihtämisen erikoisuus tulee kronikassakin vahvasti esillä. Käsittelemässämme kohdassa Starkad, jonka henkilöllisyydestä en saa aivan selvää, opetti suomalaisia hiihtämään. Sen takia häntä pidetään täällä kunniassa, vaikka hän muuten sotikin usein suomalaisten kanssa, mistä mainitaan erityisesti Kyrön suuri taistelu.

Kirjan liitteissä taas kerrotaan, miten finnit asuivat Ruijan äärimmäisillä rajoilla, lainatakseni Samuli Paulaharjun kirjan otsikkoa. Kirja kertoo heistä näin:

Finnit ovat Pohjolan äärialueen asukkaita. Viljelmineen ja majoineen he ovat täyttäneet maankolkan, joka on asumiseen lähes kelpaamaton. He käyttävät tehokkaasti heittoaseitaan. Millään toisella kansalla ei ole suurempaa valmiutta ja taitoa kehäitten heittämisessä. Taistellessaan he käyttävät suuria ja leveitä nuolia. He harrastavat loitsintaa ja ovat eteviä metsästäjiä. Pysyvää kotia heillä ei ole, vaan he viettävät vaeltavaa elämää asettuen sinne, mistä kulloinkin löytävät riistaa. Liikkuen kaarevilla laudoilla he kiitävät pitkin lumipeitteisiä vuorenharjanteita.

Suomalaisten maine hiihtäjinä ja keihäänheittäjinä on siis peräisin jo tuhannen vuoden takaa, ja kauempaakin. Jopa paavi on kirjoittanut vanhoista hiihtosuomalaisista.

suomi_814.jpg

Suomi ja Ruotsi

Sitten kronikassa seuraa monenlaista draamaa Suomen ja Ruotsin välillä. Voi olla, että olisi oikeampaa sanoa Kainuun ja Sveanmaan välillä, mutta nyt pyrimme vain osoittamaan, että tällaisista tapahtumista on tietoa, ja että vuorovaikutus Suomen, Ruotsin, Norjan ja Tanskan välillä on ollut läheistä ja dramaattista. Sen lisäksi käytiin jatkuvia taisteluita venäläisten kanssa.

Noituudesta, loitsimisesta ja unien selittämisestä mainitaan kronikassa usein, mutta muistettakoon, että noituudella saatettiin tarkoittaa myös syvää yhteyttä luonnonvoimien ja luonnonolentojen kanssa. Ehkä vasta kristillinen kirkko alkoi selittää tuota elävää luonnonyhteyttä noituudeksi nykyaikaisessa mielessä.

Toisin tuo "noituus" lienee ollut pelottavaa monille muille kansoille, jotka olivat menettäneet selvänäköisen luonnonyhteytensä jo aikaisemmin.

Tämän jälkeen Messenius siirtyy kuvaamaan Karjalaa ja Venäjää siellläpäin käytyjä suuria sotia, joissa olivat myös Baltian maat mukana.

Kuningaskunnat

Mutta pysytään vielä hetki kuningaskunnissa. Suomessa tiedetään merkittäviksi kuninkaskunniksi ainakin suuri Kainuu, jonka vaikutus ulottui aina Brittein saarille ja Ranskaan saakka. Tavastia ja Varsinais-Suomi ovat olleet merkittäviä myös, samoin pohjoisessa Bjarmia. Ja miten paljon pienempiä kuningaskuntia on ollut, sitä voi vain arvailla.

Jos jonkun mielestä nämä ovat liian pieniä kuningaskunniksi, niin muistettakoon, että esinerkiksi 1000-luvun alkupuolella alkoi vähitellen tuntemaksemme Ruotsiksi muodostua kolme kuningaskuntaa, Länsi-Jöötanmaa, Itä-Jöötanmaa ja Sveanmaa, jotka kaikki kolme mahtuivat rinnakkain suunnilleen nykyisen Gööteborgin ja Tukholman väliselle alueelle. Näitä kolme kuningaskuntaa tarkoittavat Ruotsin kolme kruunua. Niiden pohjoispuolella olivat suomalaiset ja maan eteläkärjessä tanskalaiset.

Ja joskun ensimmäisen tuhatluvun lopulla esimerkiksi jo Britannin etelärannikolla oli myös useampi kuningaskunta. Aivan läntiisin niemi, Cornwall, oli kelttien hallussa, mutta sitten mereen rajoittuvinä kuningaskuntina vaihtelivat voimasuhteista riippuen Essex, Wessex ja Kent, ja saattoi niitä olla joskus muitakin.

Seuraavassa blogissa suuntaamme katseemme enemmän idän ja slaavien suuntaan.

Tästä jatkoa

Avainsanat: Suomi, kuninkaat, Johannes. Messenius, kronikka, hiihto, keihäänheitto, urheilukansa, Ruotsi, historia


Kommentoi kirjoitusta


Nimi:*

Kotisivun osoite:

Sähköpostiosoite:

Lähetä tulevat kommentit sähköpostiini