Matin blogi

Johanneksen evankeliumi

Share |

Sunnuntai 18.1.2015 klo 19:00 - Matti Kuusela


Maailmassa on niin paljon ihmeellistä. Nyt juuri taas mietiskelin sitä, miten kirkko valitsi Uuteen testamenttiin nuo neljä evankeliumia, jotka muodostavat syvän kokonaisuuden ihmisolemuksen kanssa: Matteus puhuu fyysiseltä ja inhimilliseltä kannalta, Markus enemmän eetterikehon kannalta, kuten Rudolf Steiner sen täsmentää. Luukkaalla tulee esiin sielullisuus ja astraaliruumiin näkäkulma ja Johanneksen kanssa me olemme tekemisissä suoraan hengen kanssa. Ja hengen kipinää ihmisessä edustaa minuus, minä.

Jokin ihmeellinen johdatus siis huolehtii kaikesta inhimillisestä puutteellisuudesta huolimatta siitä, että jotkut asiat menevät oikein.

Johanneksen sanoma

Kun alkaa ensin oivaltaa tämän nelijäsennyksen mielessään, sen huomaa helposti myös evankeliumeissa itsessään: neljä erilaista näkökulmaa ovat kuin talon neljä seinää, jotka kantavat sisällään sitä elämää ja kehitystä, jota mikään evankeliumi yksin ei voi kokonaisuudessaan tavoittaa.

Siksi voi sanoa, että evenkeliumit ovat tehtävä, jopa eräänlainen ihmisyyden harjoitusteos.

Ja jos evankeliumit ovat totta, ne ovat totta kaikille ihmisille, uskonnosta riippumatta. Mutta mennään siihen, mikä nyt Steinerin esittämänä tuntuu niin voimakkaalta. Seuraava lainaus on jälleen eräästä vuoden 1907 esitelmästä:

"Ne, jotka elävät Johanneksen evankeliumin kanssa, herättävät itsessään näkemisen kyvyn. Johanneksen evankeliumi on näkemisen teos, joka on kirjoitettu harjoittamaan meitä selvänäköisyyteen."

Steiner puhuu siis henkisestä näkemisestä ja on hyvä muistaa, että hänelle selvänäköisyys ei ole sitä, että nähdään jotain erillisiä asioita, vaan se sisäisen puhdistumisen tila, jossa ihminen kohoaa aistimaailman aiheuttamasta erillisyydestä sille sisäiselle tasolle, jossa maailmanvoimat alkavat puhua hänelle. Alkavat kertoa maailman luomisesta ja tulevaisuudesta, asioiden yhteydestä.

"Ne jotka kokevat sen lause lauseelta, tulevat saavuttamaan voimakkaan henkisen yhteyden Kristuksen kanssa."

Tämä tarkoittaa sitä, että Johanneksen evankeliumia on luettava lause lauseelta, niin että kokee jokaisen sisäisesti. Sen voisi sanoa niinkin, että kun eläytyy jokaiseen lukemaansa lauseeseen, niin aivankuin sisäisen kokemusmaailman eri tasot alkaisivat asettuaa kohdalleen. Ja silloin voi tapahtua, että korkeampi voima pääsee loistamaan kaikkien näiden tasojen läpi.

Mutta koska evankeliumi on myös harjoituskirja, kysymys ei ole vain passiivisesta asettumista ottamaan vastaan, vaan ihmisen on käytettävä ja harjoitettava omia sisäisiä voimiaan. Silloin ihmisvoimat ja jumalalliset voimat voivat kohdata toisensa ja silloin syntyy jotain uutta, siinä mielessä kuin myös jokaisen aidon henkisen näkemisen on oltava jotain uutta ollakseen totta ja ajanmukaista.

Johanneksen tie

Sitten Steiner huomauttaa siitä, että ennenkuin me tiedämme, että Kristus on todellisuutta, on vaikeaa vakuuttua siitä, että meidän on työskenneltävä itsemme kanssa. Kysymys on oikeastaan sama asia kuin se, mistä olemme puhuneet niin usein enkelten yhteydessä: emme vain vastaanota enkelten apua aivan kuin tyhjään kattilaan, vaan silloin kun me lähdemme valmistamaan jotain siinä kattilassa, silloin enkelit voivat tulla avuksemme.

Samoin toimivassa yhteydessä henkiseen maailmaan, niin enkeleihin kuin Kristukseenkin, meidän on lähdettävä yhteistyöstä, ja siinäkin meidän itsemme aloitteellisuudesta. Maankehitys on jo kääntymässä tai kohoamassa loppuaan kohden. Se merkitsee, että vaikka kehityksen ensimmäisellä puoliskolla aloite oli aina henkisellä maailmalla, nyt on meidän vuoromme näyttää, millaisia olentoja meistä ihmisistä on tullut. Onko meistä vastaamaan siihen, mitä jumalluominen on saanut maailmassa aikaan tähän saakka!

Steiner jatkaa:

"Johanneksen evankeliumi on tie Kristuksen luo. Sen kirjoittaja antaa lukijalle kaikki mahdollisuudet ymmärtää. Ne jotka puhdistavat astraalikehonsa ja kehittävät itsessään henki-itseään, lähestyvät itsessään henkisesti sitä viisautta, joka antaa heille mahdollisuuden ymmärtää, mitä Kristus on.

Sitten Steiner tulee tuohon todella vaativaan evankeliumin kohtaan, jossa Kristus sanoo Johannekselle, evankeliumin tulevalle kirjoittajalle, että tämä on äitisi. Kristus nimittää Johannesta pojaksi ja äitiään, niin äidiksi.

"Jeesuksen henkistynyt äiti on evankeliumi itse. Hän on viisaus, joka johtaa ihmiskuntaa korkeintä näkemystä kohden. Opetuslapsi antoi meille Äiti Sofian, mikä tarkoittaa, että hän antoi jokaiselle evankeliumin tutkijalle mahdollisuuden oppia tuntemaan Kristus, joka on tämän suuren liikkeen lähde ja päämäärä."

On ihmeellistä, miten paljon Steiner saattaa kahdessa tällaisessa lauseessa sanoa. Etenkin siitä tulee ilmi, miten tavattoman läheinen suhde hänellä on Kristukseen, Johannekseen, Mariaan, Sofiaan.

Kun lukee tuon edellisen Steiner-lainauksen uudelleen, huomaa että siinä Steiner on täydellisessä sopusoinnussa ja sisäisessä yhteydessä näiden ihmiskunnan suurten opettajien, mutta ei vain opettajien vaan ihmiskunnan suurten ja ikuisten toimijoiden kanssa.

Ja kun katsoo sanojen taakse, voi siis huomata, että Johanneksen evankeliumin taustalla oleva viisaus on Sofia, maailmanviisaus itse, hän joka tuli Mariassa niin lähelle ihmisyyttä.

Avainsanat: Johannes, evankeliumi, Rudolf Steiner


Kommentoi kirjoitusta


Nimi:*

Kotisivun osoite:

Sähköpostiosoite:

Lähetä tulevat kommentit sähköpostiini