Matin blogi

Suomen kolme juurta

Share |

Lauantai 31.1.2015 klo 11:46 - Matti Kuusela


Runsaat kymmenen vuotta sitten Teresia Weiss puhui Suomen maantieteellisistä tai voimajuurista. Yksi niistä kulkee suunnilleen Helsingin kautta suoraan etelään ja kaksi muuta haarautuu Lahden seudun lähdealueilta kohti Pietaria ja Ahvenanmaata.

Näitä kolmea juurta olen itsekin käsitellyt muutamassa meditaatiossa ja ne tuntuvat hyvin todellisilta. Lounainen juuri kertoo yhteydestä läntiseen maailmaan ja kaakkoinen juuri yhteyestä slaavilaisuuteen, joka tällä hetkellä on hieman piilossa, mutta joka vahvana kuitenkin elää pohjavireenä esimerkiksi kirjallisuudessa, maalaustaiteessa ja monissa lauluissa.

Itseäni kiehtova karttavastaavuus näiden kahden juuren välillä on se, miten lounaista juurta luonnehtii saari, Ahvenanmaa. Saari puhuu siitä, miten merisestä alitajunnasta nousee jotain tietoisesti esiin.

Vastakkaisella puolella taas on merenomainen Laatokka. Suuren järven kohdalla maatietoisuus laskeutuu uneen ja mystiikkaan, aivan kuin Valamon luostareiden hieman unenomaisessa kuvassa, ainakin Suomesta katsottuna.

Eteläinen tie

Eteläistä juurta luonnehtii Teresian mukaan Suomenlinna. Sen voikin kokea maan ja veden hyvin luovaksi yhteistoiminnaksi. Ja siellä taiteilijat mielellään asuvat ja siellä myös historia nousee omalaatuisesti esiin.

Suomenlinnassa kietoutuvat yhteen ruotsinvalta ja Venäjä. Ruotsin kuninkaan toimesta se rakennettiin, ja venäläisille se antautui Suomen sodan alussa ilman minkäänlaista taistelua. Ranskalaiset sen rahoittivat ja sen asemakaavan taustalla on utopistinen Atlantis-kuva.

Mutta sitten tie etelään katkeaa ihmeellisesti. Tallinnaan tosin vielä pääsee kätevästi, mutta siitä etelään ollaan kuin kerrostalossa ilman portaikkoa. Kuka edes tuntee tuon eteläisen tien maat: Viro, Latvia, Liettua, Valkovenäjä, Ukraina, Romania, Bulgaria, Kreikka. Mennään keskeltä Kreetaa 25. pituuspiiriä pitkin, sivutaan kuljetaan Egyptin ja Saharan rajalta, jatketaan läpi valtavan Sudanin ja Kongon viidakoiden. Etelämmässä ylitetään Viktorian putoukset ja Kimberleyn timanttikaivokset. Ja sitten tullaan aivan Afrikan eteläsimmälle rannikolle, kunnes myrskyisän meren yli päästään Etelämäntereelle, sinne missä pingviinnit korvaavat tietoisuuden kantajina pohjoiset karhut.

Ihmeellisesti siis eteläinen tie on energeettisesti sulkeutunut, ei mikään reitti, vaan kerros kerrokselta hyvin erilaisia kokemusmaailmoja. Pohjoiseen Suomen näkymä sen sijaan avautuu vapaana ja laajana, Jäämerelle ja Pohjolan valoon ja revontuliin.

Atlantin reitti

Lounaaseen siis kulkee Suomesta vesireitti suureen maailmaan ja kohti läntistä sivistystä. Steiner kuvaa tätä reittiä vuoden 1914 Kalevala-esitelmissään Atlantin kannalta.

Atlantti on henkisesti katsottuna valtava meriolento, joka ulottaa kuin tuntosarvensa kohti Suomea Pohjanmeren ja Itämeren kautta. Suomelle nämä meret edustavat yhtenäissielua ja Atlantti niiden taustalla valtavaa kosmista tietoisuutta, jota Atlantin valtameri kehittää.

Kun tuo Atlantin tuntosarvi haarautuu Pohjanlahdeksi, Suomenlahdeksi ja vähemmän näkyväksi Riianlahdeksi, kertoo Steiner näiden lähtien edustavan maan eteriteetissä niitä virtauksia, jotka suomaisten tietoisuudessa inspiroivat suomalaisten - ja samalla koko ihmiskunnan - kolmea sielunlaatua:

Ensimmäisenä vanha kosminen ja luonnonvoimainen tuntosielu, jonka kehitysvoimia Kalevalassa edustaa Väinämöinen.

Toisena jo sisäisempi ja enemmän ihmispersoonallisuutta korostava äly- ja tunnesielu, jonka taontaa eetteriruumissa kuvaa Kalevalassamme seppo Ilmarinen.

Ja kolmantena voimana Lemminkäinen, joka inspiroituu omasta yksilöllisestä tulivoimastaan. Lemminkäinen edustaa tässä tietoisuussielua. Se on sana, jota täydentämään voi hyvin käyttää myös sanaa kokonaissielu. Aistimussielu on elämää suuressa luonnonkokonaisuudessa, mutta tietoisuussielu sitä, että ihmisminä, henki ihmisessä tajuaa itse kaiken sen missä on mukana.

Vastavirrat

Kaikki tämä jää helposti melko teoreettiseksi, ellei saa siitä tunteillaan kiinni. Voimme ajatella, miten jokien latvoilta vesi virtaa fyysisesti alemmas ulottuakseen lopulta johonkin näistä kolmesta lahdesta. Niistä tuon veden fyysinen informaatio kulkeutuu edelleen kohti Atlanttia tuoden siihen oman sävytyksensä.

Mutta veden fyysistä liikettä täydentää eteerisellä tasolla toinen virta, joka kulkee fyysistä virtaa vastaan. Tuo inspiroivat vaikutus nousee meriä ja sitten jokia pitkin ylöspäin, aina vedenjakajaseuduille saakka. Vedenjakajat ovatkin merkittäviä seutuja, usein hengelle avoimia ylönköjä, joissa kahden vesireitin henkiset inspiraatiot kohtaavat toisensa ja luovat jotain aivan uutta.

Avainsanat: Suomi, juuret, Ahvenanmaa, Laatokka, Suomenlinna


Kommentoi kirjoitusta


Nimi:*

Kotisivun osoite:

Sähköpostiosoite:

Lähetä tulevat kommentit sähköpostiini