Matin blogi

Maltti ja kärsivällisyys

Share |

Lauantai 21.2.2015 klo 10:00 - Matti Kuusela


Mitä enemmän Vuorisaarnan autuuslauseisiin syventyy, sitä merkittävämmiltä ne vaikuttavat. Viimeksi puhuimme kolmannesta lauseesta, joka lupaa: autuaita kärsivälliset: he perivät maan.

Tämä lause kertoo, miten ihmisen astraaliruumis eli sieluruumis kehittyy uudella ajalla, jolloin Kristus on läsnä vaikuttamassa: kärsivällisyys tai maltillisuus on minävoimaa, joka pitää ihmisen sielullisuuden kohdallaan niin, että hän kykenee täyttämään maan kehitystarkoituksen. Sillä tavoin ihminen perii maan, kulkemalla kehitystietään yhdessä sen kanssa.

Maltti tässä tarkoittaa myös sitä voimaa, jolla ihminen omassa itsessään toteuttaa ja elää sen henkisen tiedon mukaan, jota hän ensimmäisen lauseen mukaan voi itsessään saavuttaa. Ja se on samaa tietoa - ja enemmänkin - mitä aikaisemmin saavutettiin mysteereissä.

Kaikki tämä saa ihmettelemään, että Kristuksella on aikamoinen ohjelma.

Tuntosielu

Seuraavaksi siirrymme tuntosieluun. Se on ihmisen vanhin sielullinen olemus, se joka on vielä läheisessä yhteydessä luontoon, tähtitaivaaseen, henkisiin olentoihin. Se on sielullisuutta, jossa ihmisellä ei vielä ole varsinaista selvää ja kirkasta yksilöllistä minuutta, vaan hän elää sielullisten ja henkisten vaikutteiden aallokossa - ja toisinaan myös selkeydessä, kuten vanha egyptiläinen kulttuuri osoittaa.

Egypti oli aistimussielun aikaa. Silloin ihmisen sielullisuus ulottui tähtimaailmaan saakka niin eksaktisti, että vieläkin ihmetellään, mistä Khufun pyramidin mitat oikein tulivat. Ihminen havaitsi nämä jumalajatukset.

Autuaita ne, joilla on vanhurskauden nälkä ja jano, sillä heidät ravitaan. Sen voinemme ymmärtää niin, että että meidän ei tulekaan olla kaikilla sielunalueillamme pelkästään modernin fiksuja, vaan meidän on sallittava itsellämme uusimuotoisena tuo nälän ja janon kaltainen maailman henkisyyden kaipuu ja kokemus.

Kun löydämme oikean sisäisen suhteen tähtitaivaaseen tai meren aallokkoon, samoin kuin toisten ihmisten läheisyyteenkin, niin tuo yhteys ravitsee hyvin syvällä tavalla. Tähtitaivaalta ja luonnosta ja yhteisöllisyydestä virtaa meille täysin todellisia ravitsevia voimia, jotka eivät vaikuta pelkästään tähän elämään vaan myös seuraavaankin.

Ihmisen täytyy voida janota sielussaan samoin kuin fyysinen ruumis vaatii ruokaa ja juomaa, sanoo Rudolf Steiner. Se mitä ihminen hänessä asuvan Kristus-voiman ansiosta voi saavuttaa, on sitä, mitä ennen kutsuttiin laajemmassa mielessä vanhurskaudeksi.

Ajatelkaamme vaikkapa vanhaa Aabrahamia. Hän istuu Mamren tammikossa ja näkee kolmen enkelin lähestyvän tietä pitkin. Voimme hyvin kuvitella, että juuri tämä oli Aabrahamilla ajnakin osa sitä, mitä Raamatussa on kutsuttu vanhurskaudeksi. 

Mikä meillä on vastaavaa sisäistä sielunasennetta, jonka voimme saavuttaa kun Kristus asuu sielussamme?

Sekin on jotain sellaista, mitä on tunnusteltava ja etsittävä.

Älysielu

Älysielu tai tarkemmin sanottuna äly- ja tunnesielu on seuraava sielullisuuden taso, joka jo heräsi kreikkalaisessa ja roomalaisessa kulttuurissa. Siinä äly ja tunne eroavat toisistaan ja sen aiheuttama erillisyys antaa ihmiselle ensimmäistä kertaa mahdollisuuden kokea itsensä maailmassa todelliseksi, itsenäiseksi minäksi.

Silloin ihminen tulee myös ensimmäistä kertaa todella vastuulliseksi omista teoistaan, niin sisäisesti kuin ulkoisesti.

Aikaisemmissa vaiheissa ihmisen kehityshyveet olivat kuin lainassa jumalilta. Ihminen sai niitä käyttöönsä, mutta ne palasivat takaisin jumalille. Nyt älysielun aikaan ihmisen sisäinen suhde maailmaan kehittyy sellaiseksi, että hänen tekojensa vaikutukset palaavat maailmasta takaisin suoraan hänelle itselleen. Ja siitä, mitä ihminen nyt älysielussaan kehittää, siitä täytyy tulla erityisesti inhimillinen ominaisuus, lausuu Steiner.

Se merkitsee, että nyt ihminen ensimmäistä kertaa voi noudattaa hyveitä, joista hän ei pyydä palkkaa taivaalta, vaan hänen tekojensa palkka palaa hänelle itselleen.

Siksi voidaan sanoa, että autuaita ovat ne, jotka toisia armahtavat (tai tekevät jotain muuta hyveellistä), sillä heidät armahdetaan. Jotain virtaa ihmisestä ulos maailmaan, ja virtaa jälleen takaisin. Se on äly- ja tunnesielun kehitysperiaate.

Kolme sielunvoimaa

Seuraavaksi tulee tietoisuussielun vuoro, mutta siitä jatkamme ensi kerralla. Mikä on se sisäinen prosessi, joka Kristuksen myötä alkaa vaikuttaa meidän tietoisuussielussamme, siinä sielunosassa, jota me juuri nyt kehitämme?

Tuntosielussa meidän tuli kehittää vanhurskautta, mitä ikinä se tarkoittaakaan, jotain mikä pitää kosmisen sielunperustamme elävänä, sellaisena voi tuntea sielullista nälkää ja janoa. Sen kautta me voimme tulla sisäisesti ravituiksi. Mutta tosiasiassa tuo ravitsemus voi virrata aina fyysiseen kehoon saakka.

Älysielussa meidän on ymmärrettävä, että maailma vastaa nyt suoraan meille meidän teoistamme. On aika huumaavan suuri ajatus äkkiä oivaltaa, että me olemme tulleet täysi-ikäisiksi. 

Jumala ei olekaan enää se, joka ensisijaisesti palkitsee meitä hyvistä teoistamme, vaan nyt me saammekin palkkamme suoraan maailmalta. Se on aivan kuin siirtyminen kotoa omaan työpaikkaan.

Ja sitten tämä kolmas, nykyajan sielunvoima: autuaita ovat puhdassydämiset, sillä he saavat nähdä jumalan!

Mutta olen aika varma siitä, että nämä Vuorisaarnan ohjeet ovat koulutusjärjestälmä, jossa meidän on jokaisessa maallisessa inkarnaatiossa tarkistettava, että myös aikaisemmat vaiheet ovat kunnossa.

Avainsanat: Vuorisaarna


Kommentoi kirjoitusta


Nimi:*

Kotisivun osoite:

Sähköpostiosoite:

Lähetä tulevat kommentit sähköpostiini