Matin blogi

Puhdassydämisyys

Share |

Sunnuntai 22.2.2015 klo 10:23 - Matti Kuusela


Minulla on kauan ollut Jehovan todistajien interlineaarinen Uusi testamentti, jossa on teksti alkukielellä kreikaksi, sitten sana sanalta käännös englanniksi ja vielä varsinainen käännös. Siinä Vuorisaarnan ensimmäinen lause on suomennettuna "Onnellisia ovat ne, jotka ovat tietoisia henkisestä tarpeestaan, sillä taivaitten valtakunta kuuluu heille."

Mutta jos katsoo sana sanalta käännöstä, niin silloin loppu kuuluu paremminkin "...sillä heistä on taivaitten valtakunta".

Kun nyt jälleen katsomme Vuorisaarnan kokonaistilannetta Matteuksen evankeliumin mukaan, niin asiathan ovat edenneet seuraavasti. Jeesus on jo Jordanin kasteen jälkeen kokenut kiusaukset, mikä merkitsee, että hänen Kristus-olemuksensa on kohdannut maan viettelevät ja harhaanjohtavat voimat, mutta hän on kulkenut voittajana niiden läpi.

Kun hän kuuli, että Johannes Kastaja oli vangittu, hän ei jäänyt enää vanhaan kotikyläänsä Nasaretiin, vaan siirtyi Kapernaumiin Genetsaretin järven rannalle, elämän veden äärelle, voimme sanoa. Ja hyvin yksinkertaisesti kerrotaan, että hän alkoi julistaa "Kääntykää, sillä taivasten valtakunta on tullut lähelle."

Suomenkielisessä käännöksessä on hyvä tuo kääntykää-sana, sillä siinä on käytetty myös katukaa-ilmaisua. Kreikaksi sana on metanoia, joka ymmärtääkseni merkitsee mielenmuutosta. Siis aivan ensimmäinen Jeesuksen opetuslause, se mistä kaikki muu Uudessa testamentissa lähtee liikkeelle, on kehotus suureen ja kokonaisvaltaiseen tietoisuuden muutokseen.

Ja miksi tietoisuuden muutosta tarvitaan? Siksi että taivasten valtakunta eli henkinen maailma on nyt hänen kauttaan tullut ihmisiä lähemmäksi. Jeesus tietää mistä opettaa, koska hän itse on se muutos.

Kaikessa mitä Jeesus opettaa ja puhuu, on juuri tuo elementti: hän tietää, mitä opettaa, koska tuo muutos, josta hän puhuu, on hän itse. Siksi keskeistä Jeesuksen toiminnassa on se, mitä hän tekee. Opetus on sitä, että hän kertoo mitä tekee. Se ei siis ole varsinaisesti mitään oppia, vaan syvimmiltään kuvausta siitä, mitä on tapahtumassa.

Rannalta vuorelle

Sitten Jeesus vaeltaa Galileanmeren rannalla, toisin sanoen maan ja veden raja-alueella. Siellä hän kutsuu ensimmäiset opetuslapsensa ja kulkee sitten joka puolella Galileaa. Nyt kerrotaan, miten hän opetti seudun synagogissa, julisti ilosanomaa eli evankeliumia ja paransi kaikki ihmisten taudit ja vaivat.

Evankeliumi siis tarkoittaa ilosanomaa, ja samasta lähteestä, josta tuo iloinen sanoma virtasi, virtasivat myös parantavat voimat ihmisille niin, että kaikki taudit ja vaivat paranivat.

Paraneminen oli täysin konkreettista ja samalla viesti koko ihmiskunnan tulevaisuudesta. 

Ja on hyvä muistaa tuo ilon sanoma, sillä me otamme henkiset asiat sielullisesti hieman liian vakavasti. Suuria ja tärkeitä ja keskeisiä ne ovat, mutta jos Jeesus puhuu niistä ilosanomana, niin kelvatkoon se niin meillekin.

Mutta iloon liittyy myös toinen puoli. Kun tuon jälkeen suuret kansanjoukot kokoontuivat ja seurasivat Jeesusta vuorelle, niin kuulemme siis jatkoa tuolle aivan kuin otsikkona mainitulle ensimmäiselle lauseelle, että teidän on muutettava koko tietoisuutenne, sillä henkinen maailma on nyt aivan lähellänne.

Ja niin Vuorisaarnan ensimmäinen lause kertoo, että yhteyden tuohon henkiseen maailmaan voi saavuttaa oman itsensä kautta jokainen, joka siihen pyrkii. Kysymys ei siis ole mistään romanttisesta köyhyyden ihannoimisesta, vaan siitä, että ihmisessä herää hengen etsimisen sisäinen toiminta.

Ilon ja murheen sanoma

Mutta heti kun tässä ilosanomassa eli evankeliumissa etenemmä toiseen lauseeseen, se antaa ymmärtää, että "lohdutus" maan päällä eläville ihmisille ei tule pelkästään hengentiedosta, vaan ihmisen on pystyttävä elämään myös tunteissaan. Olivat nuo tunteet sitten iloa tai surua, nyt niiden voittamiseen ei enää tarvits ulkopuolista apua, vaan ihminen löytää (Kristuksen avulla) itsestään ne voimat, jotka muuntavat surun ja murheen lohdutukseksi.

Näin onnellisuus syntyy siitä, että kohtaa kaikki tunteensa ja aidosti sallii itsensä tuntea ne. Tai vielä enemmän, en ainoastaan salli tunteitteni tulla luokseni, vaan aivan "murehdin", kuljen niiden kanssa ja niiden läpi ja siitä siis syntyy eetteriruumiin tasolla se tila, jota evankeliumi kuvaa kreikan sanalla makarios.

Tiivistettynä ilosanoma on siis tällä kohden se, että kaikki murheeni nyt Kristuksen tuotua uusia kosmisia voimia maan päälle voivat muuttua onneksi, kun vain yhdessä tuon Kristus-voiman kanssa kaikessa rauhassa tunnen nuo tunteeni.

Sillä tavoin "murehtiminen" muuttuu aivan joksikin muuksi kuin surun tai apatian valtaan joutuminen tai voimattomuus.

Ilon ja murheen vuorovaikutus

Vanha kansa tiesi hyvin, että mäki velkansa maksaa. Toisien sanoen, että ilo ja murhe vuorottelevat tässä maailmassa eläessämme. Se olennainen muutos, joka on tapahtunut nykyiseen moderniin elämään siirryttäemme on se, että meidän sielullinen elämämme on ohentunut niin, että meidän sisäinen tunteitten kokemisen voimamme on heikentynyt.

Tunteet täyttävät tehtävänsä elämässä vain kun me tunnemme ne. Mutta yhä enemmän ja enemmän on käynyt niin, että siirrämme tunteita syrjään aina kun niitä ilmenee. Tahdomme torjua niitä.

Yhä syvemmin ja syvemmin olen vakuuttunut siitä, että aikuisina useimmat meistä voivat kokea todellista iloa, kun suostumme kokemaan myös aallokon toisen puolen, surun.

Kun suruja miettii, huomaa myös, että itse suru ei olekaan niin paha. Sen saavat meille ikäväksi ennen kaikkea ne tunteet, jotka syntyvät surun vastustamisesta. Se tekee kipeää. Ilosanoma siis kertoo: tunne surusi, niin myös ilosi vahvistuu. 

Ja sama toimii myös päinvastoin: mitä enemmän iloa, sitä helpompi meidän on kulkea kaikkien tunteittemme kautta. Ja oppia niistä.

Surusta oppiminen

Steiner jopa sanoo niin voimakkaasti, että kaikki meidän viisautemme on peräisin aikaisemmissa elämissämme kokemistamme suruista.

Tästä toisesta eli tuntemisen lauseesta eteenpäin opimme käyttämään pyhää minävoimaamme maltillisena olemiseen, sitten siirrymme sielulliselle alueelle, jossa meitä kehotetaan sielunperustoilla etsimään alue, jossa voimme kokea "vanhurskauden" tarvetta aivan kuin fyysinen keho tahtoo ravintoa. Tämän vanhurskauden - mitä ikinä se tarkoittaakin - janoaminen on siis sielua ravitseva perusvoima.

Voi kuvitella, että ilman tätä vanhurskauden tunnetta sielunvoimamme todellakin kuivuvat ja kuihtuvat tai köyhtyvät. Masennus, eikö se ole juuri sitä, mikään sielussani ei enää tunnu elävältä ja kiinnostavalta.

Seuraavassa lauseessa siirrymme ensi kertaa siihen, että meidän on itse tehtävä jotain maailman suhteen. Aikaisemmat lauseet ovat kertoneet siitä, miten suhtautua elämään. Nyt ensimmäinen henkisen tien aktiivisen toiminnan ohje on antaa anteeksi. Tässä olemme tulleet henkiseen aikuisuuteen: emme enää ano jumalalta, vaan toimimme itse maailmassa vastuullisina olentoina. Siksi ymmärrämme, että se mitä minä teen maailmalle, samalla tavoin maailma vastaa minulle.

Puhdassydämisyys

Anteeksianto ja muut hyveet kuuluvat tämän opetukset mukaan jo varsinaisesti ihmisen sielunkehityksen varhaisempaan vaiheeseen, joka loppui uuden ajan alkaessa, jo satoja vuosia sitten.

Siitä johtuu, että kulttuurisesti me usein koemme anteeksiannon ja hyveellisyyden opetukset vanhanaikaisina. Sehän on aivan oikea tunne, mutta tosiasiassa hyveiden ja anteeksiannon opetusten kuuluisi meidän aikanamme jo olla asioita, joiden noudattaminen on itsestään selvää. Se on jo historiallisesti vanha opetusta, joka meidän tuli hallita, mutta onneksi niitä jälleen opetaan: jokaisessa elämässämme meidän on kohotettava Vuorisaarnan kaikki ohjeet itsessämme uudelle tasolle!

Nyt keskiajan jälkeen me elämme tietoisuussielun aikaa, joka lupaa meille Vuorisaarnan mukaan jumalan näkemistä, vaikkapa seuraavasti ilmaistuna:

"Onnellisiksi ja tyytyväisiksi tulevat puhdassydämiset, sillä he saavat nähdä jumalan."

Tätä siis meiltä nykyaikana odotetaan, pyrkimystä puhdassydämisyyteen ja jumalan näkemiseen. Aluksi se voi tuntua kovin suurelta, mutta voimme muistaa myös sen, että Rudolf Steiner koki tehtäväkseen valmistaa ihmiskuntaa Kristuksen näkemiseen 1930-luvulla.

Mehän kuljimme siitä ohi 30-luvun hyrskeissä ja ryhdyimme sitten sotimaan maailmanlaajuisesti. Onhan myös Kristus jumala, ja voimme siis varmasti tietää, että ainakin henkisessä maailmassa tätä "jumalan näkemistä" jo valmisteltiin. Ihmiskuntana me päätimme siivuuttaa sen ja voimme vapaasti taas luoda itsellemme uuden kuvan siitä, mitä jumalan näkeminen on.

Rudolf Steiner kirjoittaa tästä ajasta Matteuksen evankeliumi -esitelmäsarjassa näin:

"Nyt elämme ajassa, jolloin tietoisuussielun tulisi herätä ja ihmisen kohota jälleen henkiseen maailmaan. Tullessaan ensi tietoiseksi omassa itsessään, leimahtaessaan tietoiseksi älysielussaan, ihminen kehittää tietoisuussielussaan minänsä täyteen voimaan ja se kohoaa silloin takaisin henkisen maailman yhteyteen.
Ihminen, joka Kristuksen voiman vastaanottaen vuodattaa minuutensa tietoisuussieluun ja siellä kokee sen puhtaana, löytää näin jumalansa. Kokiessaan Kristuksen minässään aina tietoisuussielua myöten ihminen tapaa siellä jumalansa."

Tietoisuussielun ongelma

Noiden upeiden lauseiden ymmärtämisessä on yksi suuri ongelma, jonka koen tuossa nimityksessä tietoisuussielu. Muistan itse vierastaneeni koko asiaa tosi kauan, koska sisäisesti liitän tietoisuussielu-sanaan jotain vähän kapeaa, määräävää, ehkä ahdistavaakin, rajoittavaa.

Vasta nyt olen alkanut tajuta, että tietoisuussielu on aivan muuta. Kun siihen liittyvät esimerkiksi käsitteet hartaus ja puhdassydämisyys, kun se on tie Marian kohtaamiseen, niin tietoisuussielun on oltava jotain aivan muuta kuin se, mitä itse sanan perusteella olen niin kuvitellut.

Siksi saattaisi olla hyvä jopa vaihtaa koko sana, sillä jos minä olen kokenut sen harhaanjohtavana, on varmasti joku muukin joka on kokenut sen samalla tavoin. 

Kun minuus syttyy älysielussa, niin tässä nykyajan sielunlaadussa se kokee itsensä ja yhteytensä maailmaan tasapainoisesti, laajasti ja avarasti. Hänelle avautuu jälleen tie henkiseen maailmaan. Siksi rajoittumisen sijasta tämä sielullisuus antaa uutta runsautta ja täyteyttä, kokonaisvaltaisuutta. Runsaussielu, kokonaissielu... sitä voi vielä miettiä.

Ja harjoituksena miettikää, mieten sielun perusvoimien elävöittämisen sekä hyveiden mukaisen elämän jälkeen tulee puhdassydämisyyden kehityksen vuoro!

Rakkaudella
Matti

Avainsanat: Vuorisaarna


Kommentoi kirjoitusta


Nimi:*

Kotisivun osoite:

Sähköpostiosoite:

Lähetä tulevat kommentit sähköpostiini