Matin blogi

Kristus ja suomalaisuus

Share |

Lauantai 18.4.2015 klo 17:00 - Matti Kuusela


Dornachissa pitämissään Kalevala-esitelmissä Steinerilla tulee esiin aivan erityinen herkkyys ja koskettavuus, jonka vasta nyt alan kunnolla tajuta. Tulee vaikutelma, että kun Steiner sisäisesti katsoo Suomea, niin hänelle tulee mukaan joku aivan erityinen henki, jolla on läheinen yhteys Kristuksen kanssa.

Steiner antoi suuren merkityksen sille, että Kalevalan lopussa Kristus astuu kehityksen mukaan Marjatan pojan muodossa. Ja kun Marjatan poika kasvaa, Väinämöinen astuu syrjään. Kun lukee tarkkaan Steineria tässä kohden, niin hän kertoo, että suomalaisten henkisenä tehtävänä oli juuri suorittaa tämä valmistus: ottaa Kristuksen ykseysvaikutus vastaan sielun kolminaisuuden pohjalle.

Tämä kolminaisuus oli jotain erityistä. Muutkin kansat ovat kehittäneet aistimussielua, ymmärryssielua ja tietoisuussielua, mutta yleensä vain yhtä niistä, peräkkäin tai rinnakkain, niiden eri sävyissä. Mutta piti olla yksi kansa, jossa ne kaikki esiintyvät yhdessä ja sopusoinnussa keskenään. Ja suomalaiset olivat juuri se kansa.

Näiden ihmisen kolmen sielunvoiman tuli siis esiintyä kuin samassa veneessä. Ja se tulee esiin konkreettisesti juuri samporetkellä, jolla nämä kolmen sielunvoiman sankarit, Väinämöinen, Ilmarinen ja Lemminkäinen todellakin lähtevät retkellä pohjolaan samassa veneessä. Vene tarkoittaa myyteissä ja saduissa ihmisen eetterikehoa, ja tämä kuva siis tarkoittaa, että nämä voimat todellakin asuttuvat nyt samaan ihmiseen; kolminaisuus, joka on jumalallisen kolminaisuuden heijastusta ihmisessä.

Kristinuskon valmistus

Sanoin, lausuu Steiner, että Kalevalassa on suurenmoisella tavalla ilmaistu, kuin Suomen kansan olli suoritettava tämä valmistus – sillä tavalla, että Kalevan loppuun on merkittävällä tavalla otettu mukaan Golgatan mysteeri.

Kun Steiner sitten kuvaa, miten Kristuksen astuessa esiin Kalevalan lopussa Väinämöinen jättää maan, se ilmentää miten se alkuperäinen suuruus, se merkityksellisyys, joka on tullut Eurooppaan suomalaisuuden kautta, on kristinuskon valmistusta. Ja tuon kristinuskon suomalaisuus ottaa vastaan kuin viestinä ulkoapäin.

Tähän on lisättävä, että se kristinusko, josta Steiner nyt puhuu, ei tarkoita mitään uskontoa suppeassa mielessä, vaan sitä miten ihmiskunta valmistautuu ottamaan vastaan koko uuden ja kohottavan vaikutuksen koko maan ja ihmiskunnan kehitykseen. Osa tästä Kristuksen omaksumisesta muodostuu kristillisiksi uskonnoiksi, mutta ei mitenkään rajoitu vain niihin.

Todellakin, Steiner antaa ymmärtää, että koko Suomen kansan vanha kehitys oli kristinuskon valmista tavalla, jossa se astuu kansaan, jossa sitä odottaa vanha kosmis-henkinen pyhää kolminaisuutta vastaava jumalhenkisyyden heijastus.

Tämä Kristuksen vastaanottamista valmisteleva sielunkolminaisuus on niin suuri asia, että kun mietin kuka sitä kantava henki on voinut olla, tai on edelleenkin, niin vain yksi henkinen olento tulee mieleen, hän jonka intialaiset tuntevat Krishnana.

Mistään muualta en löydä sellaista Kristuksen tuloa valmistelevaa herkkää, valoisaa ja musikaalista rakkautta ja tasapainoisuutta.

Avainsanat: Kalevala, Steiner, Suomi, Kristus, Krishna


Kommentoi kirjoitusta


Nimi:*

Kotisivun osoite:

Sähköpostiosoite:

Lähetä tulevat kommentit sähköpostiini