Matin blogi

Vuorisaarna ja köyhyyden keskitie

Share |

Sunnuntai 19.7.2015 klo 18:59 - Matti Kuusela


Edellisessä Vuorisaarna-blogissa puhuimme kolmesta ensimmäisesti autuaaksijulistuksesta, jotka liittyvät siihen, mitä Kristus lausee ihmisistä maan suolana. Ongelmahan on siinä, että näiden lauseiden ymmärtämiseksi me emme voi jäädä kiinni sanoihin ja niiden suomennoksiin. Meidän on mentävä sanojen taakse, etsittävä niiden merkitys aikamme parhaan henkisyyden mukaan ja sitten luotava sanat uudelleen.

IMG_0034_korjattu.jpg

Se on mahdollista siksi, että Uusi testamentti ei näytäkään olevan vain teksti, joka on luotu kauan sitten, vaan se on eräässä mielessä henkisesti koko ajan elävä todellisuus. Sitä ei nähdäkseni voi ymmärtää kuin nykyhetken kaikkein parhaan ymmärryksen kautta. Se kreikankieli, jolla Uusi testamentti on kirjoitettu, näyttää olevan luotu niin, että se herää kirkkaimpaan henkisyyteensä vasta silloin, kun ihminen itse sitä lukiessaan etsii siitä parasta ja korkeinta.

Se tarkoittaa, että jos aidosti etsii ehkä hieman lapsenomaiseen tapaan lohdutusta, sitä on mahdollista saada, mutta jos hieman epäillen lähtee sitä lukemaan, niin löytää ehkä vain uskontoa sen ulkoisessa mielessä. Mutta jos etsii sellaista puhdasta henkeä, joka ylittää kristillisyyden rajallisena uskontona, silloin se on mahdollista löytää.

Kun Hesse aikoinaan kirjoitti Lasihelmipelistä, niin ehkä Uutta testamenttia voi verrata siihen. Jokainen sana on kuin lasihelmi tai jalokivi, joka voi loistaa mitä upeimpia henkisiä todellisuuksia, jos ihminen sen omalla parhaalla ja totuudellisimmalla tietoisuudellaan valaisee. Mutta Uuden testamentin käsitteiden lasihelmet ovat eläviä. Ne loistavat ja ovat täynnä henkistä voimaa.

Henkinen köyhyys

Ensimmäiset kolme lausetta, jotka edessäni olevan käännöksen mukaan puhuvat hengellisestä köyhyydestä, murheellisista ja hiljaisista, tarkoittavat todellisuudessa jotain aivan muuta.

Kuvittele, miten Jeesus on opetuslapsineen kohonnut vuoren huipulle eli henkiseen maailmaan. Kun hän siellä opettaa, niin siinä ei ole mitään köyhää, murheellista eikä hiljaista. Jumalallinen voima läpäisee ihmisyyden kuvan ja osoittaa, millä tavoin opetuslapset voivat auttaa sitä ”suurta kansan paljoutta”, joka Kristus näki. Ja se tarkoittaa koko ihmiskuntaa.

Opetuslapset saivat kokea, miten uuden ihmiskunnan on mahdollista maan päälle tulleen Kristuksen avulla vapauttaa itsensä sellaiseen sisäisen köyhyyden tilaan, jossa jumalan valtakunta eli henkinen maailma voi häntä lähestyä.

Nyt voi huomata, että ahaa, puhdas meditaatiohan on juuri tällainen tila!

Mutta tärkeää on, että tätä köyhyyttä ei voi manipuloida. Jumalan kanssa ei voi käydä kauppaa. Et voi teeskennellä hengen köyhyyttä kuvitellen, että saat sen nojalla suuria hengen lahjoja. Oikea hengen köyhyys tai puhtaus tarkoittaa sitä, että sinulla ei ole mitään taka-ajatuksia.

Jokin innostus, jokin syy toki on oltava, jokin kaipaus, jonka pohjalta voi lähteä liikkeelle. Se voi olla myös jokin tragedia tai onnettomuus, joka antaa sysäyksen.

Oman käsitykseni mukaan tähän aitoon henkiseen puhtauteen ei pääse myöskään ankaran sisäisen kurin avulla. Se voi onnistua jollekin, mutta silloin hänelle tuon oman kurinalaisuuden hyödyntämisen täytyy olla jollakin tavoin luonnollista, jo aikaisemmissa inkarnaatioissa hankittua ja työstettyä.

Köyhyyden tai puhtauden on oltava tasapainoa. Se ei voi jäädä jälkeen kehityksestä ja ajan virrasta, vaan se on liikettä, se on aktiivinen sisäinen tila ja samalla tasapainoinen. Sen on oltava epäitsekäs, ulkoisessa mielessä itsetön, mutta silti se tarvitsee oman minuuden täyden läsnäolon. Sen takia suuret henkiset totuudet ovat eräänlaisia paradokseja: ne ovat kahden vastakkaiset totuuden välillä olevia totuuksia. Ne ovat puhtaan minuuden läsnäoloa maan dualistisen jännitteen keskipisteessä, keskitiellä.

Keskitie on ihmisminuuden tie

Tällä tavoin ymmärrettynä Kristuksen keskitie ei ole vain passiivinen polku kahden vaaran välillä, vaan se on jatkuvan minä-läsnäoloisen luovuuden tila. Vaikka on opiskellut paljon, ei opista voi pitää kiinni juuri sillä hetkellä kun varsinainen toiminta tapahtuu. Kun jousiampuja laukaisee nuolensa tai tenniksenpelaaja lähettää pallon matkaan, hänellä voi olla takanaan tuhansien tuntien harjoitus, mutta juuri tuolla ratkaisevalla hetkellä hänen on tietoisuudessaan unohdettava kaikki, mitä hän on oppinut: hänen on tultava köyhäksi voidakseen saavuttaa täydellisyyden, kosketuksen ”jumalan valtakuntaan”.

Tällaista yhtä ainoaa Vuorisaarnan elävien käsitteiden lasihelmipelin hetkeä voi kuvailla maallisessa todellisuudessa äärettömän monella eri tavalla. Kaikki voivat olla oikeita, ja se mitä meiltä odotetaan, on kyetä vähitellen pääsemään sanoista käsitteisiin. Voidakseen todella ymmärtää Uuden testamentin kaltaista henkistä kirjoitusta on toki ensin käytettävä apuneuvoja, mutta kun alkaa löytää uusia oivalluksia, voi vähitellen alkaa kulkea kohti sitä keskuspistettä, josta avautuu tie kaikkiin mahdollisiin suuntiin.

Avainsanat: Vuorisaarna, Kristus, köyhyys, meditaatio


Kommentoi kirjoitusta


Nimi:*

Kotisivun osoite:

Sähköpostiosoite:

Lähetä tulevat kommentit sähköpostiini