Matin blogi

Isä meidän -rukous

Share |

Perjantai 13.11.2015 klo 19:33 - Matti Kuusela


Henkisessä workshopissa olemme lähestyneet Isä meidän -rukousta jo pidemmän aikaa. Tuo rukous, sen sananmuoto ja rytmi on varmaan kaikille tuttu. Tiedämme että se on kristinuskon keskeinen rukous. Se on juuri se rukous, jonka Jeesus opetti opetuslapsille rukoiltavaksi.

Kun rukousta katsoo tarkemmin, huomaa että se on koko ihmiskunnan rukous. Kaikki pyynnöt lausutaan ”meidän nimissämme” ja ne kohdistetaan ”meidän isällemme”. Käytännössä se tarkoittaa, että jokaista pyyntöä lausuessani koen koko ihmiskunnan olevan mukana. Ja uskonnoista ja henkisyyden tasosta riippumatta.

Mutta kun sulkee silmänsä ja kuvittelee tätä ihmiskuntaa, jonka puolesta rukouksen lausuu, niin huomaa, ettei sitä voikaan rajata vain ihmisiin. Luonnonhenget ja enkelit, kaikki maan olennot eläimet ja kasvit mukaanluettuina, jopa kivien täytyy olla mukana. Sillä ”me” voi tarkoittaa vain meitä kaikkia, kaikkia maan asukkaita, kaikkia myös henkisiä ystäviämme, jotka täällä työskentelevät.

Kynnyksenvartija_Rosenkrantz.jpg

Isän maailmat

Rukouksen neljä ensimmäistä osaa ovat ihmeellisesti Isän maailmaa. Entisinä aikoina puhuttiin Isän pelkäämisestä henkisenä hyveenä. Vaikka tuo pelkääminen ei varsinaisesti tarkoita pelkäämistä sinänsä, niin silti meissä monissa on syvällä Isän pelko. Ainakin minulla oli lapsena, nimenomaan Isä-jumalan pelko. Ja kun ajattelen lapsuutta seuranneita vuosikymmeniä, niin huomaan tuon pelon seuranneen minua uskollisesti hyvin pitkään.

Vasta kun aloin aivan tietoisesti oivaltaa, että kaikki sukulaiset, isä ja äiti, minä ja sinä, tytär ja poika, ovat myös meissä jokaisessa itsessämme, aloin tajuta, että voin itse työstää näitä hahmoja rakastavammiksi ja hyväksyvämmiksi, hyvänsuovemmiksi.

Isä meidän, joka olet taivaissa

Vasta nyt tätä kirjoittaessani tajuan oikein selvästi, että tätä riviä lausuttaessa voisin todella kokea Isän lämpimästi ja rakastavasti, ilman mitään varauksia.

Siinä riittää meditaatiota ja rukousta pitkäksi aikaa. Todella kokea Isän rakkaus, ja kokea se myös itsessään.

On herättävää kokeilla myös muotoja ”Isä joka olet...” tai ”Isäni joka olet...”

Silloin kokee, että juuri ”Isä meidän” on oikea sanonta. Meidän isämme, meidän kaikkien isä. Silloin kokee, että me kaikki olemme täällä yhdessä. En olekaan yksin, jos niin olen joskus kokenut.

Kun lausun sanat ”Isä meidän”, koen samalla, että minä olen omalta kohdaltani vastuussa, paitsi itsestäni, niin myös meistä kaikista. Ulotan rukouksen myötä todellakin vastuuni niin itseeni kuin koko maan kaikkiin olentoihin, sillä isä on meille kaikille sama ja yhteinen.

Kun palaa takaisin rukouksen ensimmäiseen säkeeseen, niin sana ”olet” nousee myös vahvasti esiin. Oleminen on selvästi Isän keskeinen atribuutti. Hän on. Mutta hänen olemisensa on aktiivista. Voi todella kokea, että hän on kaikessa mikä on. Ja että tuo oleminen on maailmankaikkeuden ja elämän jatkuvaa kantamista ja huolenpitoa. Se sisältää myös kaiken sen kantamisen, mitä ihmiskunta tekee niin monissa eri muodoissaan. Sana ON laajenee ja syvenee käsittämään kaikkeuksien koko elämän.

Sitten seuraa kolme säettä, jotka määrittelevät tarkemmin ihmisen aseman suhteessa Isään.

Pyhitetty olkoon sinun nimesi

Isän nimi on kuin jonkinlainen kopio tai heijastus itse Isästä. Se on jotain, mikä kantaa luomisessa Isän ominaisuuksia, mutta on kuitenkin hänestä irrallaan. Siksi tämän Isän olemuksellisuuden on pyhityttävä ihmissielussa. Se on pyhitys, joka on ihmisen tie takaisin Isää kohti.

Pyhitys on tietysti kaikessa pyhyydessään suppea sana. Ajattelu on ihmistoiminnassa lähinnä Isän nimeä. Kun ajattelu pyhittyy, se lähenee maailman Isä-perustaa ja luovuutta, ja sitä voi nimittää viisaudeksi. Luovana viisaus myös valaisee, jolloin se lähenee sitä enkelitoimintaa, jota me nimitämme Pyhäksi hengeksi.

Tulkoon sinun valtakuntasi

Valtakunta on jotain, mikä on paljon selvemmin Isän omaa olemusta ja voimaa kuin nimi. Nimeään maailmassa Isä ei voi täysin hallita, mutta valtakunnassa hänen voimansa on läsnä. Mitä ilmeisimmin voimme kokea, että valtakunnassa me alamme liittyä Isän elämään, mutta yhtä ilmeiseltä tuntuu, että me emme voi vain lipua sinne, vaan meidän on tehtävä jonkinlainen käännös.

Isän nimen voi tavoittaa kohottamalla ja muuttamalla ajatteluaan, sen olemuksellisuutta ja syvyyttä. Valtakuntaan yltääksemme meidän on päästävä mukaan syvempään elämän virtaan. Meidän on päästävä tietoisuudessamme niin pitkälle, että alamme oivaltaa mitä elämä on, mihin elämä tähtää, mikä on ihmisen tie, miten se liittyy siihen Kristus-tiehen, jota hän kuvaa eräänlaisena keskellä kulkemisena, tai myös lasten tienä hänen luokseen.

Aika ilmeistä on myös, että kaikkiin näihin kolmeen tiehen liittyy myös oma kärsimyksensä. Niin paljon iloa ja kauneutta ja ihanuutta kuin ihmiselämä voi tarjota, niin elämä aineellisessa maailmassa merkitsee myös kärsimystä.

Luulen että Kristuksen keskitien kulkeminen ei merkitse ainoastaan sitä, että tiukasti varomme poikkeamasta polulta, vaan myös sitä, että me hyväksymme sekä elämän ilot että kärsimykset ja sillä tavoin voimistumme kulkemaan korkeamman ihmisyyden tietä.

Tapahtukoon sinun tahtosi niin kuin taivaissa myös maan päällä

Kolmas ja syvin vaihe tiellä Isän luo on sukeltautuminen hänen tahtoonsa. Ajattelulle se merkitsee eräänlaista paradoksia. Miten kykenemme olemaan täysin vapaita samalla kun olemme täysin Isän tahdon virrassa, sillä on selvää, että Isän tahdon on toteuduttava meidän ihmisten kautta. Tieten.

Kuvittele maapalloa, joka on jo pitkälle henkistynyt, kuten ihmisolemuskin. Sekä ihminen että maa ovat jossain määrin läpinäkyviä ja virtaavia, hyvin eläviä, täynnä viisautta ja rakkautta. Kuljet tässä maailmassa, jossa ihminen on jo hyvin pitkälle luonut uuden suhteen paitsi kaikkiin toisiin ihmisiin, myös kaikkiin luonnonkuntiin. Tunnet olevasi yhtä kaiken kanssa, tunnet olevasi vapaa toimimaan, tunnet miten kaikki olennot ovat myös sovussa sinun kanssasi: olet viimeinkin luova olento, joka kykenee luomaan yhteistoiminnassa ja sopusoinnussa muiden olentojen kanssa.

Tuo on kaukainen tila, ja kaunis, mutta uskon että sen saavuttaminen on myös suuri draama, jonka osia me jo nyt alamme hiljaa harjoitella.

Kuva Rosenkrantz: Kynnyksenvartija

Avainsanat: Isä, Isä meidän, rukous, Kristus


Kommentoi kirjoitusta


Nimi:*

Kotisivun osoite:

Sähköpostiosoite:

Lähetä tulevat kommentit sähköpostiini