Matin blogi

Joulusta loppiaiseen

Share |

Perjantai 30.12.2016 klo 0:19 - Matti Kuusela


Joulusta loppiaiseen

Jouluyön epistola eli aikarukous Kristiyhteisössä on tavattoman kaunis, kuten myös muiden kirkkovuoden vaiheiden epistolat ovat. Tämä yön sydämessä lausuttavan rukouksen alkukuuluu minun omana suomennoksenani:

Maanyöhön
Aistipimeyteen
Säteilee hengen
Parantava armonvalo

Kun adventtiaika on täynnä odotusta, tulee jouluyönä hetki, jolloin aika on nyt. Juuri nyt säteilee ihmissisimmässä hengen parantava valo. Saksalaisessa Fenster zur Kosmos eli Ikkuna taivaaseen -kirjassa kertoo enkeliolento nimeltä Suuri, miten ihminen voi jouluyön palveluksessa hetken aikaa kokea omat korkeammat olemuspuolensa kuin tulevaisuuden aavistuksena.

kolme_kuningasta.jpg

Toinen aikarukous

Varhaisaamun epistola lähtee liikkeelle aivan toisenlaisella voimalla. Yön herkän hengentasapainon jälkeen tämä rukouksen alku lähes jyrisee henkistä voimaa:

Isällinen maailmanperusta:
Sielumme tuntee
Parantavan luovan Sanan
Lähestymisen;
Siunaten virratkoon meille hänen voimansa...

Kun yön epistola on täynnä herkkää hengenaavistusta, on tämä epistola vahvasti tunnepainotteinen. Yksi sen keskeinen piirre on, että Kristus antaa meille jotain itsestään, vaatimatta siitä mitään. Sitä on siunaus. Ja se on myös parantavaa.

Aamun aikarukous jatkuu sillä, miten meidän huuliltamme voi virrata parantava sana, toisin sanoen se voi ulottua aivan fyysiselle tasolle saakka. Se on yhteydessä sydämen, tai oikeastaan veren lämpöön. Se on yhteydessä myös tahtoon. Kun ihminen tiedostaa omassa vapaudessaan sen, mitä hän varsinaisesti tulevaisuudelta tahtoo, hänellä on mahdollisuus vaikuttaa myönteisesti kosmoksen kehitykseen.

Kolmas aikarukous

Aamupäivän epistola alkaa:

Kristus, isällisen maailmanperustan
Ilmentävä luojahenki
On ylentänyt maanruumiin...

Kristus on ylentänyt maanruumiin niin, että hän voi siinä asua. Tässä kolmannessa aikarukouksessa tulemme suoraan keskelle todellisuutta. Aikarukouksen voi ymmärtää vain niin, että Kristus on todellinen olento. Maa on todellinen olento. Ne eivät ole vain jotain, mistä puhutaan.

Kun alkaa ymmärtää Kristuksen todellisuutta, voi samalla alkaa oivaltaa, että myös minun tekoni ovat todellisuutta. Ne eivät ole vain sitä, mitä minä nyt tässä teen, vaan ne ovat osa maailman tapahtumista.

Tietysti se mitä teen, on osa maailmaa. Mitä sitten on se lisä, jonka Kristus siihen tuo? Se on lähinnä se, että Kristuksen kautta tekomme voivat liittyä maailman elämään Hänen kantamanaan.

Ja Kristus voi auttaa meitä löytämään omalla tiellämme juuri sen tason, sen keskitien, joka kulkee elävää ja luovaa tietä hedelmättömän hengenharhan ja liiallisen ainesidonnaisuuden välillä.

Kristus on ylentänyt maanruumiin niin, että hän voi siinä asua. Ja se merkitsee, että me saamme kukin omalla tavallamme etsiä sitä tietä, joka vähitellen liittää ihmisen uudelleen maailmankaikkeuteen, sen olentojen elämään rakentavalla tavalla.

Jeesus-lapset

Kuten jo loppiaisen nimi kertoo, jouluaika kestää loppiaiseen saakka ja joulun pyhät päivät ja yöt laajentuvat koko tälle ajalle.

Jouluaatosta uudenvuodenaattoon kuljemme erityisesti Luukkaan evankeliumin lapsen kanssa, hänen jota paimenet kumarsivat ja jolle taivaalliset enkelikuorot lauloivat.

Uudestavuodesta loppiaiseen kuljemme enemmän Matteuksen evankeliuminen Jeesus-lapsen kanssa. Hän oli se kuningaslapsi, jota tietäjäkuninkaat tulivat tervehtimään. Se herättää kysymyksen, miten voin itse oppia uhraamaan tietoni, tunteeni ja tahtoni näiden kuninkaiden tavoin?

Sen voi ilmaista myös, miten voin antaa sisäisen lapseni uudistaa ajatusvoimani (kulta), tunnevoimani (suitsuke) ja tahdonvoimani (mirha) niin, että voin lähteä uuteen vuoteen uudistumaan kykenevänä ihmisenä!

Avainsanat: joulu, Kristiyhteisö, epistola, Kristus,


Kommentit

31.12.2016 18:02  m.reina

Aivan Ihana. Sielukasta.

1.1.2017 9:41  Anna Liisa

Kiitos Matti.


Kommentoi kirjoitusta


Nimi:*

Kotisivun osoite:

Sähköpostiosoite:

Lähetä tulevat kommentit sähköpostiini