Matin blogi

Pihlajan taikaa

Share |

Keskiviikko 31.1.2018 - Matti Kuusela


Hei ystävät. Varmaan jokaisella on ainakin lapsuudestaan muistoissa joku merkittävä puu. Lapsuuden lähimetsissä minulla on sellaisia useita. Kun aloin miettiä lapsuuden pihapiiriä, huomasin, miten merkittäviä kaikki sen eri puulajit minulle olivat.

Omenapuut erilaisine omenoineen ja kasvutapoineen olivat aivan omaa luokkaansa, mutta sitten tulee monia muita. Läheisesti puhutteleva koivu aivan talon vieressä, huumaavasti tuoksuneet sireenit tontin rajoilla, erilaiset ruusut ja hieman salamyhkäinen sampopuu, naapurin muotoon leikatut porttivaahterat. Ja sitten se tuuhea mänty, joka kasvoi asiakseen kohota takapihallemme juuri niinä aikoina, jolloin oli puhetta että uudet männyt eivät enää meidän kaupunkialueellamme Hyvinkäällä kasva. Se mänty on edelleen paikallaan ja voi hyvin, vaikka vanha talo on jo purettu, tontti myyty ja uusi pienkerrostalo rakennettu tilalle.

Sorbus_domestica.jpg

Puunhenget

Lapsuusmuistoissa puut olivat hyvin yksilöllisiä. Nyt tietää, että jokaisella puulla on oma yksilöllinen henkensä, jota vanhalla sivistyskielellä voi nimittää hienosti dryadiksi. Jokaisella puulajilla on oma ryhmäminuutensa. Vanhoissa puissa voi asua sen varsinaisen haltijan lisäksi muitakin suuria haltijoita, ja lisäksi on olentoja, joita saksaksi kutsutaan puupaimeniksi. He ovat jonkun tietyn alueen haltijoita, jotka huolehtivat kaikista oman alueensa puista.

Yhä uudelleen olen hämmästynyt sitä, miten tietoisia olentoja puut ja niiden henget ovat. Kun saksankielisessä puunhenkiä käsittelevässä kirjasarjassa haastattelija kysyy, miksi joku puu on niin korkea, miksi sen lehdillä on juuri oma värinsä tai reunusmuotonsa, puu tietää aina vastauksen. Jos ihmiseltä kysyy, miksi olet juuri 170 senttimetriä pitkä tai miksi sinulla on vahvat jalat, niin emmehän me tiedä. Mutta puut tietävät. Ne ovat kosmisia olentoja, vaikka fyysisesti kasvavatkin maassa. Mutta myös jokainen yksittäinen puu näyttää tietävän, miksi se on juuri sellainen kuin se on. Joku tahtoo olla harvaoksainen, joku kasvaa pitkäksi ja toinen tuuheaksi. Ja niillä on siihen aina myös jokin perustelu.

Kun näitä miettien katselee ympärilleen ja muistelee myös lapsuutensa kokemuksia, saa yhteyden syvempiin voimiin, jotka yhä edelleen vaikuttavat vahvistavasti. Ne vaikuttavat myös henkisesti herättävästi.

Välimerenpihlaja

Tänään ajattelin mainitsemassani kirjasarjassa haastateltua Välimerenpihlajaa, joka on meidän kotoisia pihlajiamme huomattavastu jykevämpi. Pihlaja kuuluu ruusukasvien suureen perheeseen, ja sellaisena, kertoo Suuri välimerenpihlajaja, ja sellaisena niillä on ominaisuus, joka viittaa vahvasti tulevaisuuteen.

Pihlajaminuus kertoo myös, miten ne kantavat kohti tulevaisuutta sellaista, mikä on menneisyydestä säilytettyä. Pihlaja kokee, miten heissä on jotain aivan ainutlaatuista, mikä herättää ihmisissä sympatiaa heitä kohtaan.

Juuri tämä ainutlaatuisuus saa pihlahengen tuntemaan huolta siitä, että ihmiskunnassa on vallinnut pyrkimys vähentää eri hedelmälajikkeiden määrää ja myös heikentää niiden makuja.

Jouluaika

Minua liikuttaa myös se, miten voimakkaasti puut ovat tietoisia joulusta. Se ei ole vain sattumanvarainen juhlapäivä, vaan se on syvässä yhteydessä luonnontapahtumiseen. "Jouluaika on tärkeä, koska kasvit tietävät, että talvipäivänseisauksen ja koko jouluajan voimat voivat vaikuttaa vahvemmin, kun kasvi ei silloin vielä idä. Tänä siementen lepoaikana tapahtuu paljon. Sillä jokaisena jouluaikana, kun aurinko alkaa ilmestyä keskiyöllä (henkisesti), tehdään joka vuosi hieman työtä sen hyväksi, että maa muuntuu auringoksi." 

On jotenkin ihmeellistä ajatella, että niin hiljaisilta kuin puut näyttävätkin, kun niitä tammikuun hämäryydestä katsoo ikkunasta, ne ovat kuitenkin hyvin tietoisia ihmiskunnan ja maan kehityksestä tuhansia tai jopa miljoonia vuosia taaksepäin, ja yhtä hyvin myös eteenpäin.

Välimerenpihlaja kertoo, miten sen kovasti ydinpuusta valmistetuilla huiluilla on aivan erityinen värähtelyvalmius. Ja niin kauan kuin jossain esineessä on sen puuta yhtään jäljellä, on se myös henkisesti tai minuutena siinä mukana.

Vahvuus ja oma tila

Välimerenpihlajat ovat puina voimakkaita ja kompakteja, mutta ne eivät käytä valtavia voimiaan toisia kasveja vastaan. Ne tarvitsevat runsaasti omaa vapaata tilaa, jossa ne voivat kehittää omaa laatuaan. Ne kasvavat mielellään yksittäin, eivät koskaan metsiköinä.

Ne ovat lämpöä rakastavia olentoja, ja tarvitsevat paljon auringonvaloa.

Niiden runkojen kaarna rakoilee, koska niiden puuaines on muuten niin tiheää, että niillä on vaikeauksia ottaa vastaan ilmanhenkiä ja niiden vaikutusta. Kaarnarakojen kautta se helpottuu. Ilmanhenkien eli sylfien on helpompi päästä puun sisään.

Samalla tavoin vaikuttaa lehtien pihlajille tyypillinen jaokkeisuus ja ilmavuus. Ruusukasvit avautuvat voimakkaasti valolle ja ilmalle.

Tämän pihlajan lehdet päästävät hyvin valoa lävitseen. Jos menee välimerenpihlajan alle ja katsoo sieltä lehvästön läpi kohti valoa, voi ilmanhenkien lisäksi oppia näkemään varjo-olentoja, jos on sopivasti selvänäköinen.

Sitten pihlaja puhuu kukistaan, marjoista, väriaineista, vaikutuksesta ruoansulatukseen ja viininvalmistukseen. Kaikilla näillä näillä alueilla tulee esiin se, miten pihlaja auttaa myös ihmistä oman todellisen muotonsa löytämiseen.

Välimerenpihlajan viesti ihmisille onkin: "Ole oma itsesi. Kaikkine ominaislaatuinesi."


Kommentit

25.4.2018 22:19  Ritva Untamo

Kiitos kirjoituksesta. Olen ihaillut pihlajia Suomen lapissa,jossa ne kasvavat kiinni roisissa kallion koloissa, upea valkoiset kukat tummaa kallioata vasten,Sydän melkein pysähtyen.Olen ihaillut pihlajien väriloistoa marjojen kypsyessä ja kypsyttyä,sekä lehtien värikyllääisyyttä.Sielu lepää niissä väriloisteissa.Yst.terv Ritva


Kommentoi kirjoitusta


Nimi:*

Kotisivun osoite:

Sähköpostiosoite:

Lähetä tulevat kommentit sähköpostiini