Matin blogi

Serapis ja Aleksandria

Torstai 31.7.2014 klo 20:00 - Matti Kuusela

Serapis tai Sarapis on suhteellisen tuntematon jumalolento tai mestari. Ne jotka olivat pari vuotta sitten sitten mukana Rudolf Steineria ja mestareita käsittelevällä kurssilla, saattavat hänen nimensä muistaa. Olen hiljalleen odotellut Serapiksesta lisää tietoa, ja nyt sellaista tuli vastaan.

Alamme ymmärtää, että vanhan ajan aurinkokulttien taustalla on Kristus, vaikka hän eri seuduilla ja eri kulttuureissa heijastuukin paikallisten enkeliolentojen kautta. Vasta Golgatan mysteerin jälkeen on yhä enemmän tullut mahdolliseksi kokea Kristus suoraan. Vanhoina aikoina ilmeisesti vain hyvin korkeat vihityt saattoivat saada häneen suoran kosketuksen tavallaan paikallisten henkisten yhteyksien yli.

Toinen merkittävä asia on ymmärtää, miten monilla mysteerialueilla Kristuksen sekä Äidin ja lapsen olivat merkittäviä jo ennen Kristuksen tuloa maan päälle. Sitä ennen ne olivat ennakoivia. Serapis oli yksi jännittävä olento, jonka merkitys saattaa alkaa nyt avautua.

Sigismund von Gleich kirjoittaa:

Sarapiksen kultti on oletettavasti lähtöisin Vähä-Aasian Sinopiksesta. Mutta jo Ramses II aikaan oli Osiris-palvelus saanut muodon, jossa pyhä Apis-härkä liittyi Osiriksen kanssa Osar-Apikseksi tai Sar-apikseksi, jonka pääpyhättö oli Memfiksessä.
Ptolemaios Lagi, Aleksanteri Suuren sotapäällikkö ja ensimmäinen seuraaja Egyptissä, rakensi tällä jumalalle maailmankuulun Serapeion-temppelin. Tuosta ihastuttavasta kultti- ja koulutuskeskuksesta lausui eräs oraakkeli: "Taivas syöksyisi alas ja kaaos valtaisi maan, jos tämä temppeli joskus tuhoutuisi."

Heinrich Seel kuvaa temppeliä seuraavasti:

Upein kaikista aurinkotemppeleistä oli Egyptin Aleksandriassa. Sitä kantoivat monet uskomattoman korkeat erilaisilla veistoksilla koristetut pylväät. Sen jumalveistos Serapis, jota kutsuttiin myös Mahtavaksi ja joka oli ihmisen kaltainen muodoltaan, oli niin suuri, että sen ojennetut kädet ulottuivat yli koko temppelin leveyden. Se oli muodostettu eri metalleista, kullasta, hopeasta, raudasta ja lyijystä ja koristettu monenlaisilla värillisillä kivillä, kuten safiireilla, ametisteilla, smaragdeilla ja topaaseilla

Temppeliin kätketyssä huoneessa oli pieni pyöreä aukko tai ikkuna, joka oli suunnattu siten kohti aurinkoa, että sen säteet tietyn päivän tietyllä tunnilla osuivat jumalan suuhun, jolloin hämmästynyt kansa uskoi auringon suutelevan heidän jumalaansa

Serapiksen pään yllä oli niin ohuesta raudasta tehty auringon kuva, että se leijui magneettien kannattamana vapaasti ilmassa.

Aleksanterin kaupunki

serapis.jpgNimi Aleksandria tarkoittaa, että se oli juuri Aleksanteri Suuren perustama kaupunki. Juuri Aleksandriaa pidettiin ennen Roomaa ikuisena kaupunkina. Siinä ikuinen kuitenkin tarkoittaa yhä uudelleen uudistuvaa kestoa.

Mitä todennäköisimmin Sarapis on sama jumala kuin uudistuvaa kestoa tarkoittava jumala Aioni tai Foiniks. Foiniks tai Feeniks on erityisesti aurinko-olento, joka kaikesta tuhoutumisesta huolimatta aina omavoimaisesti uudistuu. Aleksandrialainen Aioni-jumala oli kuvattu istuvaksi alastomaksi mieheksi, joka kantoi viittä kultaista ristinmerkkiä, yksi kummassakin kädessä, kummassakin polvessa sekä otsalla.

Kristus taas on aionien eli suurten maailmanrytmien johtaja, ja hyvin voimma huomata, miten edellisessä Aion-jumalan kuvauksessa viisi kultaista ristiä vastaavat Kristuksen viittä haavaa. Vain viidennen ristin paikka vaihtuu päästä sydämeen, mikä vastaa kehityksen painopisteen siirtymistä älyn kehityksestä sydänvoimien kehitykseen. Siinä vaiheessa me olemme edelleen.

Sarapis oli myös yhteisöllinen jumala, mikä oli yksi Aleksanteria inspiroinut mikaelinen ominaisuus. Vaika Aleksanteri Suuren valtakausi oli lyhyt, ehti se silti antaa arkkienkeli Mikaelin inspiroimana uudistavan sykäyksen maailmankehitykselle. Mikael on juuri se arkkienkeli, joka pyrkii kansainvälisyyteen, yhteisöllisyyteen ja vapauteen.

Kristuksen syntymää ennakoiden Aleksandriassa vietettiin myös 25. joulukuuta Kore-temppelissä juhlaa, jossa lapsen kuva noudettiin temppelin kaikkein pyhimmästä ja näytettiin kansalle juhlahuudoin "Katsokaa, neitsyt on synnyttänyt. Valo kasvaa."

Ja kaksitoista yötä myöhemmin nykyisenä loppiaisena, joka on muodostunut myös Kolmen kuninkaan juhlaksi, nostettiin ensimmäisen hanhenhuudon kaikuessa soihtujen valossa Aioni-jumalan kuva maan syvyyksistä ja kannettiin seitsemän kertaa temppelin salin ympäri.

- Lähde Sigismund von Gleich: Mysteriendämmerung und Christus-Erscheinung

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Serapis, Sarapis, Aleksanteri, Suuri, Aleksandria

Aleksanteri Suuri Jerusalemissa

Keskiviikko 30.7.2014 klo 19:16 - Matti Kuusela

Historiassa on runsaasti koskettavia tapahtumia, joista ei koulukirjoissa kerrota. Yksi vaikuttava kohtaaminen, joka on tehnyt minuun suuren vaikutuksen, on Aleksanteri Suuren saapuminen Jerusalemiin.

Aleksanterista tiedetään yleisesti, että suuri filosofi Aristoteles oli hänen opettajansa. Mutta Rudolf Steiner kertoo, että Aleksanterilla oli sotaretkelleen valtava henkinen innoitus. Kun yksi antiikin ihanimmista temppeleistä, Efesoksen Artemis-temppeli syttyi tuleen 6. helmikuuta vuonna 356 eKr. syntyi tuolloin 28-vuotiaalle Aleksanterille ajatus levittää tähän aikaan loistokkaan kreikkalaisen kulttuurin auringonsäteet yli koko tunnetun maailman.

Niin Aleksanteri lähti matkaan aluksi vain pienen sotajoukkonsa kanssa levittämään uuden sivistyksen ja kansainvälisyyden ideaa. Kuten tiedetään, tämä projekti kaatui lopulta hänen ylpeyteensä, mutta hän ehti perustaa monenlaisia sivistyslaitoksia ja korjata vanhoja temppeleitä.

Aleksanteri ja ylipapit

aleksateri_suuri.jpgHistorioitsija Flavius Josefus kuvaa, miten Aleksanteri valloitettuaan Tyyroksen kääntyi kohti Jerusalemia. Juutalaisten ylipapit lähtivät häntä vastaan lähetystön kärjessä. Foinikialaiset ja kuningasta seuranneet kaldealaiset otaksuivat Aleksanterin kääntävän koko vihansa juutalaisiin, mutta tapahtui aivan päinvastoin.

Kun Aleksanteri näki kaukaa valkoisiin puetun ihmisjoukon, papit ja ylipapit juhla-asuissaan ja Jahven nimeä kantavissa kultaisissa soljissaan, kiiruhti hän tulijoita vastaan, heittäytyi maahan ja tervehti ensimmäiseksi ylipappeja. Kun nyt kaikki juutalaiset huusivat Aleksanterille tervetulotoivotuksia, luulivat Aleksanterin seuruelaiset hänen menettäneen järkensä.

Vain mies nimeltä Parmenio uskalsi lähestyä Aleksanteria ja kysyä häneltä, miksi hän, joka oli alistanut valtaansa koko maailman, heittäytyi maahan juutalaisten ylipappien edessä.

Aleksanteri vastasi, ettei hän kumartanut pappeja, vaan sitä jumalaa, jota he edustivat, että hän oli nähnyt tämän pappien kulkueen unessa jo kotimaassaan Makedoniassa. Ja tämä jumala oli kehottanut häntä lähtemään viivyttelemättä matkaan, ja luvannut, että hän itse johtaa Aleksanterin joukkoja ja antaa Persian hänen käsiinsä.

Sen jälkeen Aleksanteri meni pappien kanssa temppeliin, jota me nyt nimitämme Salomonin temppeliksi, ja uhrasi siellä.

Temppelissä hänelle näytettiin Danielin kirjaa, jossa kerrottiin, että helleeni tulisi tuhoamaan persialaisten mahdin. Aleksanteri tunnisti siitä itsensä ja lähti Juudean maasta täynnä iloa.

Arkkienkeli Mikael

michael_rublev.jpgNyt mielenkiintoinen kysymys on, kuka on tämä jumala, joka lupasi johtaa Aleksanterin sotajoukkoja ja jonka Aleksanteri tunnisti juutalaisten temppelissä.

Mutta katsotaan ensin, miten Daniel kertoo kirjassaan. Kun hän oli paastonnut Tigriin virralla, hän äkkiä huomasi miehen, joka oli pellavavaatteissa, uumillaan vyö parasta kultaa. Hänen ruumiinsa säihkyi kuin krysoliitti, hänen kasvonsa välkehtivät kuin salama, hänen silmänsä olivat kuin tulisoihdut, hänen käsivartensa ja jalkansa kuin kiiltävä pronssi, ja hänen äänensä kuin kansanjoukon pauhu.

Tämä mies eli suuri henkinen olento, kertoo Danielille, miten Persian enkeliruhtinas oli vastustanut häntä, mutta Mikael, yksi suurimmista enkeliruhtinaista oli tullut auttamaan häntä. Ja myöhemmin hän jatkaa, miten juuri Mikael tukee häntä.

"Sitten nousee suuri sankarikuningas, ja hänen valtansa on oleva suuri, ja hän tekee mitä tahtoo. Mutta kun hän on noussut valtaan, hänen kuninkuutensa murtuu ja jakautuu kaikkiin neljään ilmansuuntaan. Se ei siirry hänen jälkeläisilleen eikä enää ole niin mahtava kuin hänen hallitessaan. Hänen valtakuntansa revitään hajalle, ja se joutuu vieraille, ei hänen jälkeläisilleen."

Ei Aleksanterin valloitusten kohtaloa enää selvemmin voi edeltäkäsin kuvata.

Mutta keitä nämä henkiset olennot siis ovat? Tiedämme, että juutalaisten kansanhenki oli normaalien arkkienkelien sijaan itse Jahve, mutta Jahven kasvot, hänen edusmiehensä taas oli arkkienkeli Mikael.

Ja toisaalta taas myös Kristus itse puhuu Jahven kautta. Selvää on, että tuolloinen ajanhenki Mikael oli Aleksanterin sivistysretken varsinainen käytännöllinen inspiraattori. Ja hänen taustallaan vaikutti vielä jotain korkeampaa.

2 kommenttia . Avainsanat: Aleksanteri, Suuri, arkkienkeli, Mikael, Daniel