Matin blogi

Joulun voimia

Tiistai 23.12.2014 klo 15:56 - Matti Kuusela

Ihanaa Joulua kaikille! Jouluna enkelit ja luonnonhenget ja kotitontut ovat meitä hyvin lähellä, samoin Hän jota kutsumme Kristukseksi. Hänen kanssaan meitä lähellä on myös Sofia, suuri viisauden ja rakkauden olento.

Voi kokea, miten joulun aikaan on niin paljon sellaista, mikä tulee meitä lähelle. Jopa muistot voivat alkaa loistaa valtavalla voimalla. Ja jos jonkin hyvän ohjeen tässä voi antaa, niin jouluna on täysin sallittua elää muistoissaan. Jos me annamme muistojemme tulla täysillä mukaan tähän aikaan, niin myös se on nyt ja tässä.

Ja kun olemme antaneet muistojemme värittää sisäistää maailmaamme, niin silloin voi antaa silmiensä avautua ja katsoa mitä on nyt. Voi säteillä omaa sisäisyyttään, juuri sinne minne haluaa.

Joulukurssi

Maanantai-illan kurssilla puhuimme arkkienkeleistä. Uljas Mikael tuo joulun lähestyessä hengen valon niin maan pinnalla kuin sieluummekin ja antaa sitten vuoron syntymän arkkienkelille Gabrielille. Gabriel johtaa maailman tähtivoimat sinne, missä on joulu, sinne missä uutta on syntymässä.

Joka jouluaikaan eetterisessä eli elämänmaailmassa joulun lapsi syntyy ja uudistaa meidän elämäämme, niin maan kuin meidän ihmistenkin.

Tuohon syntymään Uriel tuo kesän kosmisen viisauden kuin sisäkautta mukaan, maan sisäkautta. Kun Uriel kesällä johtaa ihmissieluja korkealle kosmisten voimien äärelle - jossa me tosin nykytietoisuudellamme vielä uinumme, niin talven sydämessä hän tuo nuo kesän kosmiset viisausvoimat meidät sydämiimme.

Ja kevään koittaessa neljäs suuri enkeli, Rafael, alkaa kohottaa uudistuneitä ja henkistyneitä elämänvoimia jälleen kohti maan pintaa ja valoa ja taivaalla loistavaa aurinkoa.

Joululuonto

Varmaan jokainen on huomannut, miten taianomaisesti itse luonto muuttuu jouluna. Se on yksi meidän selvänäköisiä kokemuksiamme, jota on hyvä tutkiskella sisäisesti. Luonto todella muuttuu. Ilman on toisenlaista, valo on toisenlaista, aika virtaa toisella tavalla, enkelit ja joulutontut tulevat koettavaksi aivan eri tavoin kuin muina vuodenaikoina.

Aika jouluaatosta loppiaiseen on hyvin erityislaatuista aikaa. Silloin on kuin itse maa vapautuisi arkitehtävistään ja ottaisi vastaan koko Eläinradan enkelivoimien yhteisen virratuksen tulevaa vuotta varten.

Näinä joulun pyhinä öinä maan olemus käy myös läpi kaikki luonnonkunnat ja enkelikunnat. Tuo ihmeellinen matka alkaa aattoyönä, joka on kivikunnan pyhittymisen ja maahisten aikaa. Silloin maahisviisaus ja heidän aivan omalaatuinen rakkautensa ja kiintymyksensä loistaa muille luonnon- ja hengenkunnille ja antaa niille lahjojaan.

Yksi suurin palvelus, jonka maahiset tekevät, on se, että he pitävät huolta kasvien siementen elonvoimasta talven lähestyessä ja heidän kauttaa myös koko kasvikunta uudistuu, Ja joulupäivä onkin kasvikunnan päivä niin kuin Tapaninpäivä on eläinkunnan päivä.

Lumi ja luonnonhenget

Lumi on Pohjalan sieluille tärkeä ja olennainen joulun luonnonasu. Lunta voi syntyä taivaalla, kun lämpötila on suunnilleen kymmenen ja kahdenkymmenen pakkasasteen välillä. Ja lumikiteissä me näemme maahisten työn jäljen, miten vedessä vaikuttava elämänvoima ilmenee kiinteinä muotoina.

Kun aikaisemmin olemme niin usein varovasti sanoneet, että pilvissä voi nähdä enkeleitä, niin ehkä nyt on jo tullut aika, jolloin me voimme hiljalleen alkaa kasvaa maailman todelliseen henkiseen ymmärtämiseen: pilvet ovat enkeleiden ruumiillisia olemuksia.

Kun me näemme pilviä, enkelit ovat läsnä. Pienissä pilvissä asuu pienempiä enkeleitä, suurissa kerrosmaisissa pilvissä suurempia enkeleitä, joiden vaikutus ulottuu laajelle. Ja öisissä pilvissä, jotka saattavat ulottua sadan kilometrin korkeuteen, vaikuttaa hyvin vielä suurempia enkeliolentoja.

Nyt on aika alkaa ymmärtää maailmaa - aivan, todellisempana. Menneisyydessä, kun ihmistietoisuus vielä etsi itseään, oli mukava kuvitella enkelten maailma ja läsnäolo jotenkin sadunomaisena. Mutta laajempaa todellisuutta on se, että luonto ja pilvet ja tuulet ovat enkelten toimintaa.

Kristus ja pilvet

Ja vielä yhden asian tahdon teille kertoa. Se on peräisin Lüneburgin vanhan vesimyllyn piirissä tapahtuneista ihmisten ja luonnonhenkien ja enkeliolentojen keskusteluista.

On luonnollista, että valkeat pilvet ovat valkeiden enkelien toimintaa, mutta nykyisien pilvien maailmassa myös tummat pilvet ovat peräisin valkeilta enkeleiltä. Se johtuu siitä, että Kristus on nykyaikana läsnä maan elämänvoimien piirissä, tässä tapauksessa aivan kirjaimellisesti "pilvissä", kuten Uudessa testamentissa kerrotaan.

Siksi myös välttämättömät tummat pilvet voivat nyt olla valkeilta enkeleiltä peräisin.

Rakkaudella
Matti

1 kommentti . Avainsanat: Joulu, enkelit, luonnonhenget, pilvet, Kristus, arkkienkelit, kotitontut, jouluaatto, kivikunta, kasvit, Mikael, Gabriel, Uriel, Rafael

Sirius ja Shambala

Perjantai 5.7.2013 klo 16:38 - Matti Kuusela

Hei ystävät, kirjoitin jo Astrosofiseen kalenteriin ensi lauantain suuresta auringon ja Siriuksen yhtymästä eli konjunktiosta. Sehän tarkoittaa, että maa, aurinko ja Sirius on samalla linjalla fyysisesti. Ja se puolestaan avaa henkisille energioille mahdollisuuden liikkua näiden taivaankappaleittemme välillä ja tehostaa yhteistoimintaansa.

Toki maan ja Siriuksen läheinen yhteisyys ei tapahdu vain tilallisessa avaruudessa, vaan yhä enemmän me tulemme tietoiseksi siitä, että kiintotähtien voimat kutoutuvat yhteen monin tavoin. Ne muodostavat aivan kuin sisäkautta hyvin elävän ja monisavyisen yhteistoimintaverkoston. Ja kun kirjoitin tuon, huomaan että sekään ei riitä: yhteys on vielä syvempi, niin elämän, sielullisuuden kuin henkisten tasojen alueella. Voimme sanoa, että Sirius on maan sydämessä, Shamballassa, maan sydänchakrassa.

Ensin se voi kuulostaa ihmeelliseltä, jopa mahdottomalta, ja sotiihan se kaikkea normaalia älyllistä ajattelua ja tietoa vastaan. Mutta jos kuulostelee vähän syvemmältä itsessään, voi kysyä, voisiko se ollakaan millään muulla tavalla. Tiedämmehän me syvällä itsessämme, että maapallo ei voi olla yksin, aurinkokuntamme ei voi olla yksin. Me olemme osa tähtimaailmojen perhettä, ja niin kuin perheessä elämänvoimat ovat suurelta osalta yhteisiä, samoin on tähtimaailmojen perheissä. Me jaamme toisten tähtien kanssa yhteisiä elämän- ja sielullisia voimia.

Mutta lauantaina on siis erityinen päivä, joka herättää aurinkomme henkisen loisteen valaisemana maan sisuksien Shamballan ja rakkaan tähtiystävämme Siriuksen välisen yhteyden niin, että jotain uutta voi tapahtua.

Ihminen maan ja taivaan välissä

Maan ja taivaan väliseen yhteyteen liittyy myös suuri henkinen salaisuus, joka on viime päivinä tullut usein mieleeni. Mutta ensin haluaa tulla sanotuksi tämä: miksi kesällä on niin mukava astua jaloillaan maan päälle? Toki maa on kesällä lämmin, mutta siinä on muutakin.

Kun talvella arkkienkeli Gabriel toimii kosmisena ohjaavana henkenä, niin vastakkaisella kesän puolella kosmiseksi hengeksi kohoaa Uriel. Silloin maan pinta jäisi suojattomaksi, ellei Gabriel tulisi maan vastakkaiselta puolelta maata vartioimaan. Kun me kesän lämmössä kävelemme maan pinnalla, me oikeastaan kosketamme Gabrielia ja hänen ihmeellisiä kesän kristallivoimiaan - kesäunessa. Sillä henkisesti katsottuna luonto ei suinkaan ole valveilla kesällä, vaan se tavallaan nukkuu, näkee unta. Kesän kasvimaailma on luonnon unta. Sen vastapainoksi Gabriel tavallaan kristallisoi maan näkymättömällä tasolla, niin että kaikki on tasapainossa.

Sitten tulee jälleen erikoiseen asiaan: Miten me ihmiset voimme tämän kaiken tiedostaa? Miksi mekin emme vain nuku kesällä? Siksi, että ihmisolemus ja luonnonolemus ovat tavallaan asetettu kosmisesti vastakkain maan päälle. Se antaa meille mahdollisuuden pysyä itsestämme ja maailmasta tietoisina olentoina tämän suuren maaolennon päällä.

Tämä ihmisen ja maan tietynlainen vastakkaisuus, pelikuvamaisuus, johtaisi ongelmiin, ellei eläinkunta tulisi apuun. Ja kerron sen tässä nyt aivan lyhyesti: Lehmä tuo kosmoksesta maahan niitä voimia, jotka ihminen jättää tuomatta. Ruonsulatuksensa kautta lehmä ottaa vastaan korkeita tähtivoimia, jotka loistavat maan sisäisyyteen luonnonolentojen suureksi iloksi.

Kotka puolestaan täydentää kosmoksen suuntaan sitä, minkä ihminen jättää tekemättä. Kotka - ja samalla koko lintujen suku - henkistää maan materiaa, joka loistaa kosmokseen etenkin lintujen sulkapeitteen kautta niiden kuollessa.

Ja vielä kolmaskin eläin tarvitaan, jotta joku pitäis huolen maan ja taivaan välisten voimien tasapainosta. Leijona on se eläin, jonka mahtavat rytmiset voimat ilmentyvät jo fyysisesti sen uljaassa rintakehässä, sydämen ja keuhkojen yhteistoiminnassa.

Näin nämä kolme eläintä, leijona, lehmä ja kotka auttavat ihmiskuntaa pysymään oikeassa voimatasapainossa maan ja taivaan välillä. Ja ne maksavat meidän puolestamme maalle ja taivaalle sitä, mitä me emme vielä itse kykene tekemään.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Sirius, shamballa, arkkienkeli, Gabriel, Uriel, lehmä, kotka, leijona, henkisyys, maa, taivas

Vuodenaikojen henkisyys

Perjantai 28.6.2013 klo 19:44 - Matti Kuusela

Neljä vuodenaikaa muistuttaa meitä ja koko olemustamme maan neljästä elämästä, neljästä inkarnaatiosta. Maa on siis elänyt jo kolme aikaisempaa inkarnaatiota ja jokaisessa niistä ihmisolemus on saanut uuden lahjan. Ensimmäinen näistä suurista lahjoista oli fyysinen keho, toinen elämänvoimakeho, kolmas sielukeho ja neljäs, nykyisen maan lahja, on minuus, meidän varsinainen henkinen olemuspuolemme. Minuus on se voima, joka tekee meidät varsinaisesti itsenäisiksi ja vapaaksi, kykeneväksi aitoon rakkauteen.

Neljä vuodenaikaa

Jos katsomme vuodenaikoja maan neljän kehitysvaiheen kuvasteina, niin silloin me aloitamme kesästä. Kesä muistuttaa meitä tuosta ikikaukaisesta ajasta, jolloin meidän kaikkein vanhin ja viisain olemusosamme, fyysinen keho, sai alkunsa. Silloin meidän koko aurinkokuntaamme vastaava alue oli ainoastaan lämpöä, puhdasta henkistä lämpöä, jota ei voisi edes nykyisellä lämpöaistilla kokea. Mutta keho muistaa tuon lämmön edelleen, ja siksi meillä on niin syvä tarve vapauttaa kesällä kehomme maailmankaikkeuden lämmön ihanuudelle.

Mutta seuratessamme maan kehitysvaiheita ei maan seuraavan inkarnaation kuvanto olekaan syksy, vaan kevät. Vuodenaikojen kulussa maailmankehitys tahtoo auttaa meitä tiedostamaan, ei vain kulkemaan mukana. Siksi me joka vuosi kuljemme sisäisesti maan neljä kehitysvaihetta päinvastaiseen suuntaan, kesästä alkaen.

Kevät toistaa meidän maamme seuraavan inkarnaation, jossa se avautui pelkästä lämmöstä ilmalle ja valolle. Auringon herättävä voima, jonka kutsu näkyy niin voimakkaana etenkin kasvikunnassa, kertoo tästä maan toisesta kehitysvaiheesta.

Kolmannessa vaiheessa auringolle avautunut elämä kääntyykin sisäänpäin, kokemaan oman sisäisyytensä ja oman sielullisuutensa niin, että jotain uutta voi syntyä olentojen sisäisyydessä. Sitä kuvaa erinomaisesti joulu, aika jolloin meidän jokaisen sydämessä syntyy uusi sisäinen sielunlapsi.

Ja sen jälkeen tulemme syksyyn, arkkienkeli Mikaelin aikaan, jolloin meidän oma yksilöllinen henkemme, oma minuutemme herää. Se saattaa meidän toimimaan ja oppimaan.

Neljä arkkienkeliä

Nykyisin neljä suurta arkkienkeliä vastaavat kukin omasta vuodenajastaan, jotka siis kuvastavat koko maan ja samalla koko aurinkokuntamme neljää kehitysvaihetta. Kesän arkkienkeli on Uriel, joka auttaa sielullisuuttamme kohoamaan kosmisiiin korkeuksiin ja kokomaan siellä koko ihmiskehityksemme alkuvoiman - uudistuvana ja kehittyvänä.

Kevään arkkienkeli on Rafael, jonka parantavassa kosmisessa hengityksessä uusi elämä kohoaa kohti aurinkoa.

Talven arkkienkeli on Gabriel, joka johtaa ulospäin avautuneen kukkamaisen kehityksen nyt sisäänpäin, oman kehittyvän sielullisuuden kokemukseen, jonka ytimen me koemme joulussa.

Ja neljäntemä tulemme syksyn suuren arkkienkelin, Mikaelin, aikaan. Mikael on samalla näistä arkkienkeleistä meidän nykyisen maamme inkarnaation enkeli. Hän tukee meitä löytämään omaan vapaan henkisyytemme minä-voiman.

Erinomainen henkinen harjoitus on kuvitella tai meditoida tätä vuodenaikojen kiertoa tässä maan kehitysvaiheita myötäävässä suunnassa. Kaiken kehityksen syvempi totuus alkaa kohota esiin juuri siitä, että me ensin opimme katsomaan ja kokemaan maailmankaikkeuden prosesseja myös vastakkaisiin suuntiin. Silloin näiden vastakkaisuuksien yhdistymistä alkaa avautua korkeampi totuus. Mika Waltari kuvaa tätä jo keskiajalla oivallettua ajatusta erinomaisesti jommassa kummassa Johannes-kirjassaan, joko Nuoressa Johanneksessa tai Johannes Angeloksessa.

Maan inkarnaatioita tulee olemaan kaikkiaan seitsemän, mikä merkitsee sitä, että maan tulevissa inkarnaatioissa myös vuodenaikoja tulee olemaan enemmän. Nyt tuo maan inkarnaatioiden koko määrä ilmenee viikonpäivissä, joita on juuri seitsemän. Mutta niin kuin vuodenkierto ei toista maankehitystä samassa järjestyksessä kuin maan inkarnaatiot tapahtui, niin eivät viikonpäivätkään ole samassa järjestyksessä, vaan ne muodostavat aivan oman tähtimäisen kuvionsa, jota voimme myöhemmin tarkastella erikseen. Maailmankaikkeus ei siis toista perusprosessejaan kaikkialla samassa järjestyksessä, vaan juuri auttaakseen meitä kehittymään monipuolisiksi ja itsetiedostaviksi olennoiksi, se vaihtelee sisäisiä rakenteitaan, joskus päinvastaisiksi, joskus tähtimäisiksi geometrioiksi, joskus lukujärjestelmiksi, itse asiassa se luo peruslaeistaan valtaisia määriä erilaisia muunnoksia, joita voi hyvin kuvitella vaikkapa erilaisina kosmisina ympyröinä, spiraaleina tai silmukoina.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: vuodenajat, arkkienkelit, maankehitys, Mikael, Gabriel, Rafael, Uriel, minuus, maan inkarnaatiot

Juhannus

Perjantai 21.6.2013 klo 14:43 - Matti Kuusela

Toivotan teille kaikille oikein hyvää juhannusta!

Ennenvanhaan ihmiskunta juhli voimakkaasti vuodenaikojen käännekohtia, kesän ja talven tasauksia ja kevään ja syksyn käänteitä. Kristuksen olemuksen liittyessä maan piiriin näiden juhlien merkitys hieman muuttui. Nyt kun Kristus ensimmäisenä helatatorstaina astui "taivaaseen", hän itse asiassa astui maan eetteripiiriin. Hän ei mennyt minnekään pois, vaan hän tuli vielä voimakkaammin maan asukkaaksi. Hän liittyi maahan. Fyysisen kolmen ja puolen vuoden aikana Kristus eli maan päällä, mutta helatorstain taivaaseen eli eetterimaailmaan liittymisen jälkeen hän on elänyt maassa - tai maan vuodenaikojen vaihtelussa.

Siksi myös näiden neljän vuodenaikajuhlan merkitys on muuttunut. Ennen kuin Kristus tuli maan päälle, ihmiskunnan vihityt pyrkivät virittämään vuodenaikajuhlissa maan fyysisen ja eetterisen olemuksen keskinäistä suhdetta niin, että Kristus pystyy tulemaan maan piiriin. Siksi oli tärkeää tietää täsmälleen milloin esimerkiksi kesäpäivänseisaus oli. 

Juhlien uudistuminen

Nyt kun Kristus jo on maan päällä tai maan piirissä, oikeastaan maan elämänolemuksen sisällä juhlien painopiste on muuttunut tilallisesta virityksestä ajalliseen. Olemme siirtyneet tilaan ja paikkaan liittyneistä täsmällisistä juhlista enemmänkin ajanvirran juhliin. Siksi kristillisen ajan juhlien ei enää ole niin tärkeää osua aivan täsmälleen niille paikoille, joissa kosmiset tilalliset muutoksen tapahtuvat. Kun ennen itse juhla rituaaleineen oli tärkeintä, nyt tärkeintä on se sisäisyys ja ne tunnelmat, joita jokainen yksityinen ihminen luo näiden juhlien yhteydessä.

Enkelien kannalta katsottuna me olemme siirtyneet näissä suurissa juhlissa muodonhenkien ajasta liikkeenhenkien aikaan, jolloin sisäinen liike saa aivan uuden merkityksen. Parhaimmillaan me voimme jopa alkaa aavistaa näiden juhlaaikojen sisäistä olemusta niin, että me voimme kohota ainakin pieneltä osalta tajuntaamme lähemmäksi viisaudenhenkiä, jotka voivat lahjoittaa meille näkemyksen näiden juhlien yhteydestä koko aurinkokuntaamme, ei ainoastaan maahan.

Urielin aika

Kesällä arkkienkeli Uriel tuo meille lämmön myötä muiston maan
ensimmäisestä inkarnaatiosta, joka oli180767_194325020597260_100000592900475_638137_6992440_n.jpg pelkkää lämmön olemusta. Se oli myös aikaa, jolloin ihmisen fyysinen olemus sai ensi alkunsa, ja siksi meissä herää kesällä syvä tarve kokea fyysisen kehomme olemus läsnäolevammin kuin muina aikoina, ei vielä toiminnan kautta kuten syksyllä, vaan puhtaasti antautuvana läsnäolemisena.

Samalla Uriel kohottaa meidän sisäisiä tasojamme maallisuuden piiristä kauas kosmisiin, koko aurinkokuntamme korkeuksiin, jossa meidän sisäinen aurinkoyhteytemme päivittyy. Me saamme kesällä korkeampiin olemustasoihimme maailmankaikkeuden uusimmat viestit, joita me sitten syksyllä arkkienkeli Mikaelin avulla riennämme innoissamme toteuttamaan.

Voit kuvitella miten kesän henkisissä korkeauksissa Uriel aivankuin kultaisilla ikiviittomilla ohjaa ihmissielujen korkeampia ulottuvuuksia.

Juhannus

Juhannuksena tässä vuodenkierrossa tapahtuu erityinen täydentyminen. Eetterivoimamaapallon läpi kulkee silloin puhdas henkinen virtaus juhannuksesta jouluun maapallon vastakkaiselle puolelle. Koska tämä virtaus on yhteydessä myös fyysiseen maahan, se on todellisuudessa vielä monimutkaisempi, mutta ajattele sitä nyt eläytyen vain maan puhtaiden eetterivoimien kannalta: toisella puolella maata Urielin kantamana ihmisolemus laajentuu maailmankaikkeuden kulkaisen valon korkeauksiin. Toisella puolella maata arkkienkeli Gabrielin kantamana tuo kosminen kultavaloa kiertyy ihmissydänten sisäisyyteen, mahdollistaen aina joka vuosi uuden sisäisen sielunlapsen syntymän.

Kesällä ihminen koskettaa suurta kosmista alkukuvaansa, sitä suurta ihmistä, joka ulottuu yli koko aurinkuntamme, ja syksyn aikana me tuomme tämän kosmisen ihmisen kultavalon omiin sydämiimme. Kesällä me laajennumme kokemaan ihmisyyden laajuuden, talven joulusydämessä me koemme yhteyden läheisiimme ja toisiin ihmisiin sydäntemme kautta.

Ja nyt se suuri asia: kaikki tämä tapahtuu oikeastaan Kristuksen olemuksessa. Maan nykyisessä olemuksessa vuodenajan ovat Kristuksen sisäistä elämää, johon me näiden juhlien kautta osallistumme.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: juhannus, juhlat, henkinen, merkitys, Kristus, helatorstai, taivaaseen astuminen, arkkienkeli, Uriel, Gabriel, Mikael