Matin blogi

Helatorstai

Keskiviikko 8.5.2013 klo 20:07 - Matti Kuusela

Mitä tapahtui helatorstaina eli Kristuksen taivaaseenastumisen päivänä alkupääsiäisen jälkeen vuonna 33? Judith von Hallen Kristuksen ylösnousemus-kirjan mukaan on tärkeää ymmärtää, että opetuslapset eivät pääsiäisen jälkeen nähneet Kristusta ylösnousemuskehossaan fyysisin silmin vaan sielunsilmin.

Kun pääsiäisenä viimeinen ja sitä seuraava uusi ehtoollinen oli nautittu, Kristus opetti auringonnousuun saakka. Aamuhämärissä hän opetuslapsineen sekä naiset ja muutama muu oppilas suuntasivat kulkunsa Getsemaneen. Kristus kulki melkein painottomana, yhä nopeammin, säteillen kaikkea sitä rakkautta mitä suinkin voi maan päällä antaa. 

Öljymäellä Kristuksen ylle ilmestyi sateenkaari, joka tuli kuin muista sfääreistä, ja hän tuli kirkkaammaksi kuin aurinko, joka oli juuri nousemassa Öljymäen takaa. Hän itse oli aurinko, hän tuli auringoksi.

Hän antoi maalle siunauksensa nostamalla vasemman kätensä ja antamalla kosmoksen mahdin virrata itseensä ja sitten kohti maata alas suunnatun oikean kätensä kautta. Sitten hän lähetti tämän virran ihmisille vasen käsi sydämellään ja oikea siunaten. Se oli sanoinkuvaamaton kosmisen rakkauden virta, joka kuljetti Kristuksen kaiken yli-inhimillisen rakkauden sen tähtikodista Kristuksen sydämeen ja sieltä maahan, näin liittäen yhteen henkiset ja maallisen maailmat.

Ylösnousemuskeho

Se Kristuksen fyysisten voimien keho, joka paljastui opetuslapsille yhä uudelleen pääsiäisen ylösnousemuksen jälkeen, oli sielunsilmin nähtävissä oleva henkinen keho, joka tuli näkyväksi siihen valmistautuneille opetuslapsille ja naisille.

Tämä ylösnousemuskeho toimi pääsiäisen jälkeen aina taivaaseen astumiseen saakka Kristuksen ulkoisena kehona esimerkiksi hänen jatkaessaan opetuslastensa opettamista. Tuon 39 päivän ajan Kristus kuoleman portin läpi kuljettuaan on tavallaan kuollut, mutta voittanut kuoleman, hän on opetuslasten ja naisten sielunsilmien nähtävissä jatkaessaan toimintaansa. Hänellä on fyysinen keho, mutta aivan erilaatuinen fyysinen keho, kuin meidän aineen täyttämä fyysinen ruumiimme.

Taivaaseenastumisessa Kristus siirtyy henkiseen maailmaan, jota voimme pitää henkisenä maan piirinä. Kun Kristus sanoo, ettei kukaan pääse Isän luo muuten kuin Minun kauttani, se merkitsee, että ihmisen on käytävä Kristuksen asuttaman Maan eetterisen piirin kautta halutessaan Isän luo. Hänen on otettava käyttöönsä se, mitä häneen virtaa Kristuksen hengestä.

Opetuslapset näkivät, miten Kristus ylösnousemuskehossaan kuin hajosi ja astui maan kosmiseen piiriin. Hän on nyt se Kristus, jonka yhä useampi voi nyt ja tulevaisuudessa tulla näkemään. Opetuslapsilta Kristus hävisi tässä näkyvistä. He olivat nähneet Kristuksen fyysisen maailman piirissä, mutta eivät eteerisen, kuten Paavalille tuli mahdolliseksi.

Taivaaseen astuminen

von Halle kertoo näin:

Tämä taivaaseenastuminen oli joka tapauksessa opetuslapsille voimakas ja ratkaiseva näky. Kosmoksen, puhtaan hengen valo, joka ei ole tästä maailmasta, liittyi ylösnousemuskehon valonloisteeseen, joka oli yhtä kirkas kuin pääsiäisaamuna - paitsi että nyt opetuslapset ja naiset tiedostivat sen. Ja vaikutti siltä kuin Hänen ylösnousemuskehonsa liukenisi näiden kahden valon yhdistyessä. Oli kuin kaksi tulta olisi liittynyt yhtee yhdeksi voimakkaaksi liekiksi. Aurinko nousi hänen takanaan, ja Öljymäen takaa. Mutta hän loisti sitä kirkkaammin. Ja hänen päänsä ja kasvonsa kääntyivät aurinkoon ja liittyivät Aurinko-isään, ja vasta sitten hänen muu ruumiinsa. Oli kuin hän olisi noussut taivaaseen hänen jalkojensa viimeisenä liittyessä suureen loisteeseen. Koska tämä valo oli aurinkoa kirkkaampi, vaipuivat kaikki läsnäolijat maahan Kristuksen liityttyä kokonaan tähän maan henkiseen piiriin.

Lähde Judith von Halle: "Ja ellei Hän olisi ylösnoussut..." Oheisissa lainauksissa olen muuttanut suomennosta hieman tähän kirjoitukseen sujuvammaksi. - Rakkaudella, Matti.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Judith, von Halle, Kristus, helatorstai, Getsemane, rakkaus