Matin blogi

Luther ja henkisen tien uudistaminen

Torstai 12.10.2017 klo 23:23 - Matti Kuusela

Henkisessä workshopissa lähdimme liikkeelle Martti Lutherista. Olin selaillut vanhaa Safiiri-lehteä, ja silmiini osui kohta, jossa kerrottiin Lutherin vahvasta yhteydestä  keskiajan skolastiikkaan. Olen vuosia hiljalleen ihmetellyt, miten luterilaisessa ajattelussa lähdetään edelleenkiin siitä, että jumala on se joka pelastaa, ja ihmisella ei ole asiassa juuri muuta osaa kuin sallia se. Itselleni on aina ollut selvää, että kysymyksessä on ihmisen ja henkisen maailman yhteistoiminta. Kumpikin tekee oman osansa.

Tuossa löytämässäni katkelmassa Aslak Larjo kirjoittaa, miten Lutherin mukaan teologian varsinainen tehtävä on välittää ihmisille pelastava tieto, itse asiassa pelastava usko. Ja sitten tulee oleellinen kohta: "Luonnollisten kykyjensä avulla ihminen päätyy jonkinlaiseen omavanhurskauteen, ja tämän Luther halusi torjua."

Totta on, että keskiajalla ihminen nähtiin jonkinlaisena luonnonluomana, jonka jumalallinen tieto tuli pelastaa hengen yhteyteen. Ja kun ajattelee, miten vahvasti skolastiikassa lähdetään kaksinaisuudesta, niin ymmärtää, että vielä tuohon aikaan ihmisen ja jumalan, tai ihmisen ja Kristuksen yhteistoiminnan ajatus ei ollut mahdollinen, ainakaan virallisen teologian piirissä.

Skolastiikka oli sitä, että valitaan teesi, sitten sille vastateesi, ja lähdetään väittelemään. Kun toinen väite osoittautuu oikeaksi, se osoittaa samalla että sen vastaväite on väärä. Jos siis hyväksytään se, että jumala pelastaa ihmisen, niin silloin ihminen ei voi pelastaa itseään.

Luther.jpg

Ihmisen arvo

Se on hyvin loogista, ja tajusin, että vielä nykyajan teologinen ajattelu lepää hyvin pitkälle tuolla samalla pohjalla. Mutta tätä taustaa vasten on kiinnostavaa katsoa vanhaa taolaista jin ja jang -symbolia. Siinä vastakohdat, valo ja pimeys ovatkin keskenään tasapainossa, ne eivät taistele kesekenään, vaan tukevat ja täydentävät toisiaan.

>Ne kiertyvät yhdeksi kokonaisuudeksi, joka vasta edustaa todellisuutta. Siinä hyvä ja paha eivät taistele toisiaan vastaan, vaan itse asiassa kumpikin sisältää toisen siemenen. Mustassa jin-puolessa on keskellä valkea piste ja valkean jang-alueen keskellä on musta jin-piste. 

Se merkitsee, että pahastakin kasvaa lopulta hyvää, ja myös hyvä voi rajansa ylittäessään tai vanhentuessaan muuttua pahaksi.

Kristus taas asetti näiden kahden ääripuolen väliin kolmannen, tasapainottavan tekijän, itsensä. Golgatalla ei ollut hyvää ja pahaa ristiä taistelemassa toisiaan vastaan, vaan Kristus kahden ryövärin keskellä. Henkisen tiedon mukaan katuvan ryövärin kautta puhui Lusifer, ja toisen kautta Ahriman.

Kun Kristus Vuorisaarnassa sanoo, että älä vastusta pahaa, se on nyt helppo ymmärtää. Pahuutta vastaan taistelemista korkeampi periaate on asettua rauhantekijänä kahden vastakkaisen pahan, viettälevän valon ja kovettavan pimeyden väliin aktiivisena ja luovana rakkauden voimana.

Keskiajalla uuden persoonallisen ajattelun herätessä väittelykulttuuri oli hyvää ja ymmärrettävää harjoitusta, mutta meidän aikanamme väittely ei enää ole todellinen totuutta luova voima. Nyt meidän on löydettävä se totuus, jonka jokainen ihminen kantaa omassa sydämessään, Kristuksen avulla.

Rakkaudella

Matti

1 kommentti . Avainsanat: Henkinen tie, Luther, skolastiikka, väittely, dualismi, Kristus, hyvyys, Vuorisaarna, keskitie

Elävä tietoisuus ja hengen sankaruus

Keskiviikko 11.6.2014 klo 20:50 - Matti Kuusela

Hei Rakkaat ystävät,

Jatkan vielä eilisestä. Joulupäiväesitelmiksi kutsutun sarjan päätösesitelmässä Steiner yrittää tuoda kaikin mahdollisin keinoin kuulijoille ymmärrettäväksi, miten tärkeä asia henkisyys on koko ihmiskunnalle. Hän puhuu siitä, miten ilman henkisiä käsitteitä ja ilman henkistä elävää ajattelua voi syntyä sukupolvi, joka ei ennen syntymäänsä saa henkisestä maailmasta riittävästi eväitä henkiseen elämään maan päällä.

Usein ei tule ajatelleeksi, miten tärkeää henkinen tietoisuus maallisessa elämässä on henkiselle elämälle henkisessä maailmassa. Maan päällä me voimme kehittää sellaisia ajatuksia ja sellaista tajuntaa, joka pystyy ottamaan uuden henkisen tiedon vastaan hedelmällisellä tavalla.

Ilman henkisiä käsitteitä ja joustavaa ajattelua me voimme toki nähdä ja kokea henkisessä maailmassa kuolemamme jälkeen... mutta ilman sopivia valmiita henkisiä ajatusmuotoja me emme välttämättämättä tiedä, mitä me koemme, mikä sen merkitys on, puhumattakaan siitä, että me pystyisimme tuomaan tuon uuden tiedon hedelmällisenä maan päälle. 

Tulevaisuuden sukupolvet - nyt

Tuossa esitelmässä uudenvuodenpäivänä 1924 Steiner sanoo:

"...tulevaisuudessa voi syntyä sukupolvi, jolla ei ole ymmärrystä, ei mitään mahdollisuutta soveltaa elämässään (henkisiä) ideoita, niin että elämä ideoissa (ihanteissa) voi kokonaan kadota maan päältä. Silloin maan kansoittaisi vain sairaalloinen, pelkästään vaistonvaraisesti toimiva ihmiskunta. Kehnot tunteet ilman henkisten ideoiden suuntaa antavaa voimaa saisivat otteen ihmiskehityksestä."

Kun luin noita rivejä, tuli kumma ajatus, että hei, tuollaistahan elämä nykyaikana juuri on. Etenkin jos ajattelee poliittista elämää, niin milloin me olemme kuulleet kansanedustajilta tai ministereiltä jostain ihanteesta, jota kohti voimme pyrkiä.

Jos äänestysprosestit ovat pieniä ja puolueiden ohjelmat samankaltaisia, niin sehän johtuu juuri siitä, että henkisen ajattelun ja henkisten ihanteiden voima on päässyt katoamaan.

Paikka jossa puhua

Kun tuohon edelliseen kuvaan vertaa sitä, mistä Steiner jatkoi edellistä esitelmäänsä, tulee ihmeellinen tunne, kun alkaa tajuta, millaisten henkisen keskuksen - ja sitten tietysti useamman - luomista Steiner piti mahdollisena, mutta mikä sittemmin ei kuitenkaan pystynyt toteutumaan maan päällä. Ensin hän mainitsee, että aito näkymä henkiseen maailmaan voi luoda ihmisessä vastuun tunnetta, ja sitten hän jatkaa:

"Ja täällä Dornachissa on oltava pakka, jossa niille ihmisille, jotka tahtovat kuulla, on paikka, jossa voidaan puhua henkisen maailman kaikista tärkeistä ja ajankohtaisista kokemuksista."

Steinerin suunnittele Johannestalo oli rakennettu juuri tuollaista puhetta varten, mutta se oli jo palanut tuhopolton seurauksena. Steiner piti vielä mahdollisena uutta nousua, mutta esteet olivat liian suuria eikä hän elänyt enää kauaa tuon esitelmän jälkeen, vaikka jäljellä olevana aikanaan hän pystyi jättämään ihmiskunnalle valtaisan tietolahjan, jota ei vieläkään ole lähimainkaan saatu avatuksi maailmalle, tai käännetyksi suomeksi.

Mutta sitten voi kokea, että vaikka meillä ei nykyaikana ole sellaista arkkitehtuuria, joka voi tukea henkistä ilmaisua ja puhua meille hengen kieltä, kuten Steiner tarkoitti, niin toki me kuitenkin jokainen omassa itsessämme voimme olla sellaisia Johanneksia, tai vaikkapa hengen sankareita, jotka kykenevät luomaan oman Johannestalonsa omaan auraansa.

Ihanteiden voima

Yhä vahvemmin minusta näyttää siltä, että ihanteet voivat juuri olla henkisen maailman heijastusta meissä. Ihanne on enkeleiden puhetta, joka saa meissä meidän oman henkisen toimintamme perusteella oman yksilöllisen muodon. Uskon että meillä jokaisella on lupa kehittää tällaista hengen sankaruutta, rohkeutta ja luottamusta, joka jälleen lähentää henkisiä maailmoja ja ihmiskuntaa toisiinsa.

Rakkaudella
Matti

goetheanum_1_pienoismalli_sisa.jpg

Kuva Steinerin itse laatimasta Johannestalon eli Ensimmäisen Goetheanumin sisätilan pienoismallista.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Henkinen tietoisuus, Steiner, ideat, ihanteet, henkisyys

Henkinen parantaminen

Perjantai 3.1.2014 klo 3:31 - Matti Kuusela

Kun kirjoittelen tätä nyt yöllä, niin keskiviikkona eli uudenvuodenpäivänä olimme jouluajan pyhässä virrassa liikkeenhenkien eli voimien tai hyveiden päivässä. Tuo sisäiseen henkiseen liikkeeseen avautuminen näyttää olevan aika hiljainen päivä, johon kuin Wienin uudenvuodenkonsertti sopii loistavasti. Minun mielestäni tosin valsseja olisi saanut olla enemmän. Pakko tunnustaa, etten oikein enää viimeisistä polkista huomannut miten ne erosivat aiemmista. Mutta ehkä se johtuu vain polkkakorvan harjaantumattomuudesta. 

Eilen torstaina, jota päivää tässä vielä elelen, alkoi sitten viisaudenhenkien päivä. Ja kuinka ollakaan, heräsin hienosti jo kuuden tienoilla ja aloin lukea Steinerin Baselissa 20. marraskuuta 1907 pitämää esitelmää Mariasta ja Maria Magdaleenasta. Tuossa esitelmässä Steiner puhuu viisaudesta ja alkaa sitten lähestyä parantamista. Ensin hän puhuu tunnetusta parantajasta ja kirjailijasta Paracelsuksesta, joka esiintyy myös eräässä Mika Waltarin kirjassa.

Paracelsus oli saavuttanut tällaisen viisauden. Hän lähestyi jokaista kasvia, jokaista kemiallista ainetta niin että hän tunnisti suoraan niiden parantavat ominaisuudet. Eläin tietää välittömästi tiedostamattomien vaistojensa avulla, mitä on sille hyväksi. Paracelsus tunsi tietoisen viisautensa avulla, miten jokin sairaus voisi hyötyä tietystä aineksesta.

Sairauden merkitys

Mahdoitko huomata, että Steiner käytti tuossa ilmaisua, että sairaus hyötyy... Mehän olemme tottuneet ajattelemaan, että sairaus on aina huono asia. Mutta tosiasiassa sairaus on prosessi, joka pyrkii palauttamaan ihmisen hänen kadottamaansa sopusointuun yhteydessä maailmankaikkeuteen ja omaan kehitystiehensä.

Tämä nyt ei kuitenkaan ollut se mahtava asia, josta aioin kertoa, vaikka se saattaa kyllä monet ajatukset kääntymään päälaelleen. Sehän merkitsee, että sairaudet hankaluuksistaan huolimatta ovat siis hyväksi, ja silloin hoitajan tehtäväksi tuleekin - ei ainoastaan poistaa sairautta - vaan luoda sille sille toinen tapa suorittaa se vahvistuminen tai mitä ihminen henkiseltä kannalta kulloinkin kaipaakaan.

Tosiasiassa suuri osa tuosta tapahtuu alueille, jota me ihmisten emme vielä tiedostamisellamme hallitse, mutta on hyvä alkaa kuitenkin tulla tietoiseksi siitä, miten sairaus henkiseltä kannalta katsottuna voi olla suorastaan jotain upeaa: se on parantamista, jota luonto ja maailmankaikkeus itse suorittavat.

Mutta kun me ihmiset, parantajat, hoitajat, lääkärit, terapeutit, olemme täällä läsnä, meillä on mahdollisuus osallistua tähän luonnon ja hengen viisauden parannusprosessiin ja tehdä siitä paljon miellyttävämpi. 

Ainahan tulee muistaa, että ei ole hyvä poistaa ihmiseltä sitä sisäisen parantamisen ja vahvistumisen mahdollisuutta, jonka jokin vaiva hänelle tahtoo antaa. Siksi prosessit tarvitsevat myös aikaa, vaikka joskus tapahtuu myös parantumisia, jotka voimme kokea aivan ihmeinä. Nämä ihmeet johtuvat usein siitä, että me olemme jo sisäisesti työstäneet jonkin asian ainakin kutakuinkin valmiiksi, mutta sairaus on jäänyt aivan kuin roikkumaan jälkeen. Silloin ei hoitajalta tarvita kuin pieni kosketus, niin tasapaino taas palautuu.

Viisaus ja sisäinen aktiivisuus

Sielun on tultava aktiiviseksi... Ellei sielu luo itsessään sisäisiä kuvia, henkinen maailma ei voi virrata siihen. Nämä sisäisesti luodut kuvat pysyvät objektiivisina edellyttäen että ne eivät ole itsekkäiden toiveiden luomia. Kun niiden sisältö on henkistä, silloin parantavat voimat virtaavat ihmiset sieluun.

Kun ihminen saavuttaa kyvyn muuntaa henkisen tutkimuksen käsitteet eläviksi kuviksi, jotka ovat täynnä väriä, sointia ja elämää, silloin tämä viisaus muuttuu kaikissa elämänpiireissä parantaviksi voimiksi, ei ainoastaan itsellemme, vaan myös toisille, koko maailmalle.

Silloinkin vaikka nuo sielussamme luomamme kuvat eivät olisi aivan tarkkoja... meitä ohjaavat henkiset voimat oikaisevat niitä. Paracelsus oli tällainen tietäjä. Hän sulautui luonnon kaikille alueille ja muunsi tietonsa tarmokkaiksi sisäisiksi voimiksi. Jokainen kasvi puhui hänelle paljastaen luonnon sisältämää viisautta.

Merkittävä opetus tässä on asia, jota itsekin olen viime aikoina paljon miettinyt: ottaaksemme vastaan luonnon ja maailmankaikkeuden voimia ja viisautta, ei riitä, että me antaudumme luonnolle vain passiiisesti, vaan päin vastoin meidän on oltava aktiivisia, hyvinkin aktiivisia. Ja kun siis luemme henkisiä tekstejä, henkisen tutkimuksen tuloksia, ei riitä että otamme ne vastaan vain värittöminä ajatuksia, vaan meidän on itse täytettävä ne väreillä, tuoksuilla, äänillä, tunteilla.

Silloin kun meidän sisäinen elämämme toimii tuolla tavoin herkän ja sävykkään luovasti eri alueilla, silloin meidän sisäiset oppaamme voivat liittää näihin liikkuviin sisäisyydessämme eläviin kuviin oman opastuksensa. Ja johtaa vähitellen siihen, että luonto itse voi alkaa puhua meille - tai että me olemme kehittäneet itsessämme sellaisen sisäisen liikkuvuuden, voiman ja herkkyyden, joka kykenee ottamaan luonnon puhetta vastaan, ja vielä ymmärtämään sitä, mihin tarvitaan lisäksi ajattelun joustavuutta ja ennakkoluulottomuutta.

Viisaus ja Rakkaus

Sitten hyppään yli pari sivua, joissa Steiner kuvaa tarkemmin tätä sisäisen tiedon ja sen kehittymisen prosessia - johon toivottavasti voimme palata - ja tulemme kohtaan, jossa Steiner kuvaa miten imaginatiiinen viisaus tuo ihmiselle terveyttä, miten elämää antavat voimat virtaavat ihmisolemuksiin henkistyneen viisauden kautta ja pitävät heidä nuorekkaina ja voimakkaina!

Viisaus tekee ihmisen avoimeksi ja vastaanottavaiseksi, koska se on perusta, jolta rakkaus kaikkia olentoja kohtaan kasvaa... Kun viisaus lämmittää sielua, rakkaus virtaa siitä esiin. Niin me voimme ymmärtää, että on olemassa ihmisiä, jotka voivat parantaa käsiensä avulla. Viisaus saa rakkauden voimat virtaamaan heidän käsiensä kautta. Kristus oli viisain, ja siksi hän oli myös suurin parantaja.

Elleivät rakkaus ja myötätunto liity viisauteen, ei aitoa parantumista tapahdu.

Tänä viisaudenhenkien eli herruuksien päivän aamuna tämän tekstin löytäminen oli aivan ihmeellinen kokemus. Olen tutkinut Steinerin työtä jo puoli vuosisataa ja tehnyt parannustyötä yli kaksikymmentä vuotta, ja koskaan aikaisemmin ei tämä kohta ollut tullut esiin - ei myöskään kenenkään kertomana!

Aivan uskomattoman upea ja vahvistava ja lämmittävä kokemus. Ja sitten Steiner vielä jatkaa viisauden ja rakkauden asemasta maailmassa:

Me olemme aina viisauden ympäröimiä, koska viisaat olennot ovat luoneet tämän maailman. Kun tämä viisaus tulee saavuttamaan huippunsa, se on muuttunut kaikenkäsittäväksi rakkaudeksi. Rakkaus tulee virtaamaan meitä kohti tulevaisuuden maailmasta. Rakkaus syntyy viisaudesta ja viisain henkinen olento on suurin parantaja. Kristuksesta on syntynyt Pyhä, toisin sanoen Parantava Henki.

Rakkaudella
Matti

PS: Perjantai on nyt Tahdonhenkien eli Valtaistuimien päivä. Ikoneissa tahdonhenget ovat enkeliolentoja, jotka usein seisovat maailmanpyörän päällä ja heidän siivissään on lukemattomia silmiä, jotka kuvaavat heidän olemuksessaan vaikuttavia muita enkeleitä. Tahdonhenkien ominaisuuksiin kuuluu myös Suomen vaakunaeläin Leijona sekä sydänvoimat ja hyveiden kannalta erityisesti rauhantekeminen.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Parantaminen, henkinen tieto, käsillä parantaminen, viisaus, rakkaus, Kristus, sairauksien merkitys, sielun aktiivisuus, Paracelsus, Parantava, Pyhä, Henki

Jouluyön mietteitä

Lauantai 25.12.2010 klo 5:41 - Matti Kuusela

Eilen, jouluiltana, olin Sinikan kanssa äitini ja sisarieni luona Hyvinkäällä. Myös enoni Tauno kävi siellä iltapäivällä.

Mielessäni iloitsi kovasti siitä uudistuneesta perinteestä, joka saa ihmiset niin luontaisesti käymään jouluaattona haudoilla viemässä kynttilöitä. Ei sillä itselleni nyt niin merkitystä ole, mutta on ihmeellistä kokea se henkisyyden ja sisäisyyden valo, joka tuosta uudistuneesta tavasta loistaa.

Ihmeellistä on se, että tuo kynttilöiden vienti on ihmisten aivan oma tapa. Sitä ei ole missään virallisesti suositeltu eikä opetettu, ei kehotettu. Hyvinkään vanhalla hautausmaalla erityisen koskettava paikka on joka joulu ollut uurnahautojen yhteiskynttiläpaikka, joka on aina täynnä kynttilöitä. Sen yhteyteen olen jouluisin laittanut oman kynttilänikin kaikille niille sieluille ja hengille, joille ei ole omaa henkilökohtaista kynttilää. Koen aina, miten suuri määrä henkisiä olentoja viipyy tuossa valoloisteessa.

Rudolf Steiner

Miten piti kirjoittaa aivan muusta, nimittäin ihmisen henkisestä tiedosta. Mutta toinen aihe nousee nyt voimakkaasti esiin: Rudolf Steiner.

Olen joskus aikaisemminkin kirjoittanut siitä, miten nuorena lukiolaisena matkustin kaverini Lepan kanssa Hyvinkäältä Helsinkiin etsimään henkistä kirjallisuutta. Kun sitä nykyisin on yleisissä kirjastoissa sadoittain ja ehkä tuhansittain, oli niitä tuolloin muistaakseni kolme: kaksi ufokirjaa ja Blavatskyn Teosofian avain.

Astuimme tuolloin Rickhardinkadulla olevan Helsingin pääkirjaston upeaan saliin. Seisahduin, käännyin vasemmalle, ojensin käteni hyllylle ja katsoin kirjaa: se oli Rudolf Steinerin Antroposofinen hengentiede pääpiirteittäin.

Niin paljon ja laajalti kuin sitten olen elämässäni henkistä kirjallisuutta lukenut ja eri henkisiin suuntauksiin tutustunut ja niitä opettanutkin, on Steiner minulle näköjään silti aina se, jonka työhön kaikki yhdistyy.

Monetkaan eivät tiedä, että Rudolf Steinerin aikaisempia inkarnaatioita ovat mm. Aristoteles ja Tuomas Akvinolainen. Aristoteleena hän oli modernin luonnontieteellisen ja selkeän yksilöllisen ajattelun edelläkävijä, oikeastaan sellaisen perustaja ihmiskunnassa.

Klassisen kreikkalaisuuden kadottua eurooppalainen ihmiskunta varsinaisesti omaksui Aristoteleen opetukset vasta keskiajalla, yli tuhat vuotta myöhemmin.

Keskiajalla Tuomas Akvinolainen toi ajattelun selkeyden teologis-henkiseen ajatteluun. Valitettavasti tuo hänen valtava tekonsa on jäänyt vielä toistaiseksi piiloon.

Kun Steiner sata vuotta sitten toi ajattelun selkeyden henkisen tiedon alueelle, on luultavaa ja mitä suurimmin toivottavaa, että se tulee joskus tulevaisuudessa todella ymmärretyksi. Yhtenä omana tehtävänäni koen nyt yhä voimakkaammin Steinerin opetusten muokkaamisen, ei pelkästään suomen kielelle, vaan Suomen enkelikuntien kielellä, sillä tavoin, että se mitä Steinerilla on opetettavaa, tulee todella ymmärrettäväksi meidän niin kalevalaiselle kuin kanteletarlaiselle sielullemme.

Mikä Steinerin opetuksissa on niin merkittävää? Se, että hän oli hengentutkija, joka kykeni itse tutkimaan henkisiä maailmoja. Hän ei milloinkaan opettanut sellaista, mitä hänelle olisivat välittäneet toiset henget, vaan sellaista mitä hän itse oli tutkinut ja varmistanut.

Nyt sata vuotta Steinerin elämän jälkeen olen yhä vakuuttuneempi siitä, että me suomalaiset olemme yhä enemmän valmiita kuuntelemaan sitä, mitä Steiner todella opetti henkisen tiedon yhteyteen astumisesta. Meille virtaa henkistä tietoa yhä enemmän, mutta keinot sen henkilökohtaiseen ymmärtämiseen ja muokkaamiseen ovat vähissä.

Mielestäni me suomalaiset voimme kunnolla ymmärtää henkisiä maailmoja silloin, kun niiden kuvauksessa soi ja aaltoa mukana meidän syvä henkinen luonnonyhteytemme. Siksi myös Steinerin opetukset on muokattava yhdessä Suomen enkeleiden kanssa tulevaisuuden henkisen Suomen (ja tietysti "menneisyys" oikealla tavalla mukana" kielelle. Se on kieltä, josta Kalevalakin puhuu henkisen kanteleen soittona, ihmissielun sointina.

Ihmisen henkinen tieto

Se, mistä nämä henkiset ajatukset tänä yönä lähtivät liikkeelle, oli ajatus siitä, miten helposti me ihmiset vähättälemme omaa tai oman enkelimme henkistä tietoa.

Ihmisyyden suureen karmaan kuuluu se, että kun me tässä maisen elämän koulussa joudumme olemaan hyvin tietämättömiä voidaksemme sen avulla löytää omat voimamme, niin henkisellä puolella kuoleman jälkeen meillä on mahdollisuus erittäin laajaan ja korkeaan tietoon. Ja sitä tietoa meille kantaa meidän enkelimme.

Meidän ihmisten suuri etu on se, että fyysinen maailma kokoaa kaikkien enkelikuntien tiedon. Kun jokainen henkisen maailman asukas joutuu tyytymään siihen tietoon, joka hänelle on oman värähtelytasonsa puolesta saatavissa, ihmiskunnalle on mahdollista maan tuen kautta liittyä esimerkiksi kaikkien enkelikuntien tietoon.

Toki me voimme käsittää siitä vasta vain suunnattoman pienen alueen, mutta silti henkistynyt ihmistieto voi jo nyt olla kosmisesti korkaa ja luovaa.

Olen vuosikymmeniä ihmetellyt, miten on mahdollista, että monilta henkisiltä tahoilta tulleissa ilmoituksissa ei joko puhuta tai tiedetä mitään esimerkiksi jälleensyntymisestä tai että tuo tieto on hyvin osittaista.

Nyt alan yhä syvemmin ymmärtää, että jälleensyntyminen kuuluu niihin henkisten kuntien kaikkein pyhimpiin rakenteisiin, joista muiden kuin suoraan inkarnaatioprosesseissa työskentelevien henkisten olentojen on vaikea saada tietoa. Henkisissä maailmoissa olennot voivat tietää normaalisti vain siitä, minkä parissa he suoraan työskentelevät.

Pyhät inkarnaatioenkelit työskentelevät inkarnoitumisen ja karman parissa, mutta he vähemmän puhuvat siitä. Ja ne, jotka työskentelevät muualla, eivät tiedä.

Meillä ihmisillä sen sijaan on siis mahdollisuus fyysisen todellisuuden ankkurointina tietää suunnattomasti enemmän kuin mitä me varsinaisesti teemme. Tuo tieto on vain jakautunut niin, että se nykyaikana on mahdollista tavoittaa vain kuoleman jälkeen, ja silloinkin enkelimme kantamana.

Mutta jos meillä on jo nyt hyvä suhde enkeliimme, me voimme yhteydestä häneen saavuttaa sellaista syvää tietoa, joka muuten on monille enkeleillekin salattua. Sen edellytyksenä on, että me voimme jo nyt eläessämme saavuttaa jotain siitä, mitä muuten kohtaamme kuoltuamme. Tuo tila on meditaatio, rukous, intuitio, liittyneenä yleiseen henkiseen luottamukseen, myötätuntoon ja rakkauteen.

Tällaista tahtoivat enkelit tänä yönä viestittää.

Muuten ensimmäinen jouluyö on henkisesti yhteydessä kivikuntaan - se liittyy juuri tähän henkisen tiedon heijastukseen maasta.

Joulupäivän jälkeinen yö on yhteydessä kasvikunnan henkisiin voimiin ja tapaninpäivän yö eläinkuntaan: tapani on tallirenki, sanoo vanha kansantieto. Seuraavista öistä myöhemmin.

Toivotan sinulle oikein siunauksellista jouluaikaa, ja kiitos että olet mukana. Asiat, joista nyt puhuimme, ovat erityisen tärkeitä suojelusenkelillesi ja kaikille enkeliolennoille ja henkisille oppaille, jotka työskentelevät kanssasi. Kun henkinen tieto kulkee sinun kauttasi, se antaa enkelillesi mahdollisuuden syventää työskentelyään kanssasi.

Rakkaudella
Matti

1 kommentti . Avainsanat: hautakynttilät, Rudolf Steinerin inkarnaatiot, Aristoteles, Tuomas Akvinolainen, enkelit, suojelusenkeli, enkelitieo, karma, henkinen tieto