Matin blogi

Maria Magdaleenan pääsiäisaamu

Sunnuntai 5.4.2015 klo 21:47 - Matti Kuusela

Iloista pääsiäistä!

Lapsuuteni pääsiäisaamuista on jäänyt iloinen muisto. Se soi keltaista valoa, kun äiti oli koristellut keittiömme, joka oli kodin varsinainen käyttöhuona, keltaista loistavilla koristeilla.

Nykyisin koristelu on vähäisempää, mutta tuo lapsuuden keväinen ilokokemus on edelleen helposti saavutettavissa. Muisti on hyvä väline,

Maria Magdaleenan pääsiäisaamun neljä tasoa

Maria Magdaleenan pääsiäisaamusta kertovat kaikki neljä evenkeliumia. Hänen seuralaisensa vaihtelevat, mutta hän itse on mukana jokaisen evankeliumin pääsiäisaamussa, ja viimeisessä eli Johanneksen evankeliumissa huomio kiinnittyy naisista yksiomaan häneen. Magdaleena oli myös se, joka tavallaan aloitti pääsiäisajan voitelemalla keskiviikkona Jeesuksen pään ja jalat. Hän on mukana ristin äärellä ja kerrotaan miten hän varhain sunnuntaiaamuna kulkee Jeesuksen hautapaikalle, auringon noustessa.

Mutta evankeliumeissa on eroa. Jokainen evankeliumi kertoo Marian seuralaisista hieman toisin ja myös hänen kokemuksensa kalliohaudalla eroavat huomattavasti toisistaan. Miten se on mahdollista.

Tiedämme, että jokaisella neljästä evankeliumista on oma näkökulmansa. Matteuksen evankeliumi kuvaa asioita erityisesti fyysiseltä kannalta, Markus eteeriseltä eli elämänvoimien näkökulmasta, Luukas sielulliselta ja lopuksi Johannes varsinaiselta henkiseltä eli minuuden näkökulmasta.

Näistä neljästä eri näkökulmasta seuraa se, että vasta kun yhdistää nämä neljä kuvausta, ne alkavat lähestyä koko todellisuutta. Silti Uusi testamentti on kirjoitettu niin, että saman evankeliumin sisällä ei riitä, että lukee ainoastaan sen, mitä on kirjoitettu, vaan teksti sisältää yllättäviä käänteitä, jotka usein tuntuvat ristiriitaisilta. Siksi lukijan on osattava täyttää itse näiden hyppäysten välit.

Kaiken tämän voi myös yksinkertaistaa; että Uusi testamentti on kirjoitettu niin, että se paljastaa ihmisen tietoisuuden kehittyessä yhä lisää ja lisää. Se on kirjoitettu tuhansia vuosia varten ja jokaiselle vuosituhannelle se kertoo enemmän.

Matteuksen pääsiäisaamu

Matteus kertoo, miten Magdalan Marian ja sen toisen Marian lähestyessä hautaa tapahtui suuri maanjäristys ja heille ilmestyi haudan suulla Herran enkeli, joka oli näöltään niinkuin salama ja hänen vaatteensa olivat valkeat kuin lumi.

Haudan vartijat pelästyivät ja menivät kuin kuolleiksi, mutta enkeli puhutteli Marioita ja pyysi heitä olemaan pelkäämättä. Sitten enkeli kertoi, ettei Jeesus ole siellä.

Maanjäristykset ja luonnonmullistukset ovat Raamatussa aina merkki muodonhengistä, jotka tunnemme myös nimillä elohim tai kreikaksi eksusiai. He ovat myös niitä, joita raamatunsuomennokset nimittävät yleensä Jumalaksi. Heistä yksi on Jehova ja he ovat myös niitä, jotka ovat koko luonnon ja ihmisolemuksen taustalla ja jotka Vanhassa testamentissa ovat usein ilmestyneet salamoiden ja järistysten myötä, aivan kuin tässä. Muodonhengillä on todellakin voima saada maat järkkymään ja siirtää aivan fyysisesti kivi pois haudan suulta.

Markuksen pääsiäisaamu

Markuksen evankeliumin pääsisiäisaamusta voimme odottaa hieman sisäisempää kokemusta, eetterivoimien tasolla. Kun muodonhenget eli elohim ovat avanneet haudan, Mariat pääsevät sisään hautaan. Mutta he näkevät haudan sisällä nuorukaisen istuvan oikealla puolella, pitkään valkeaan vaatteeseen puettuna. Ja he peljästyivät suuresti.

”Nuorukainen” tarkoittaa suurenkeliä. Suurenkelit ovat muodonhengistä seuraava enkelihierarkia ihmiskuntaa kohti. Emil Bock kertoo, miten suurenkelit ovat enkeliolentoja, jotka luovat jatkuvasti uusia alkuja. Siksi me näemme heidät nuorukaisina. Ja nuorukainen Kristuksen haudalla kertoo siitä, miten Kristus tuo maailmaan uuden nuorennusimpulssin.

Vähän kuin kansansadussa tämänkin enkeli kertoo Marioille, että ”hän” ei ole täällä, vaan hän on noussut ylös.

Luukkaan pääsiäisaamu

Luukkaan kertomuksessa naiset menevät hautaan vielä syvemmälle, mutta he eivät löydä sieltä Jeesusta. Se tarkoittaa, että kulkiessaan fyysisesti edemmäs hautaan he samalla etenevät syvemmälle omaan olemkseensa, astraali- eli sieluruumiin kokemukseen saakka.

Ollessaan ymmällään heidän edessään seisoi äkkiä kaksi miestä säteilevissä vaatteissa. Hekin ilmoittavat ettei Jeesus ole täällä, minkä ymmärrämme niin, että se olemustaso, jolla ihmiset nyt voivat Kristuksen tavoittaa, ei ole enää fyysinen maailma ilmestyksineen, ei elämänmaailma mutta ei myöskään sielunmaailma. Mutta täällä naiset ovat kuitenkin jo huomattavasti lähempänä päämäärää: enkelien muistuttaessa he muistivat Jeesuksen sanat, että hänen pitää kolmantena päivänä nouseman ylös.

Nämä miehet säteilevissä vaatteissaan ovat arkkienkeli-ilmestys.

Johanneksen pääsiäisaamu

Johanneksen evankeliumissa Maria Magdaleena kulkee haudalle yksin, kun vielä on pimeä. Se tarkoittaa, että Magdaleena-sielullisuus etenee nyt entistä selvemmin kohti uuden yksilöllisyyden henkistä kokemusta, Minä olen -todellisuutta.

Johanneksen kertomus jatkuu tästä monitahoisempana kuin aikaisemmissa evankeliumeissa. Kun Maria jälleen – kuten aikaisemmissakin evankeliumeissa - havaitsee haudan avoimeksi, hän rientää noutamaan paikalle Pietarin ja Johanneksen. Minä-voima ankkuroituu nyt fyysisen tason toimintaan saakka.

Kun Pietari ja Johannes ovat käyneet haudalla, he lähtevät takaisin, mutta Maria Magdaleena seisoo haudan ulkopuolella, sen edessä ja itkee. Nyt me olemme täysin inhimillisellä ja yksilöllisellä tasolla. Tässä hautakokemuksessa ei enää tunnu olevan mitään sellaista vanhojen hengenilmoitusten kaltaista suuruutta kuin Matteuksen, Markuksen ja Luukkaan evankeliumeissa. Niissä vielä ylimaallinen enkelivalo loistaa ihmisille, mutta nyt Magdaleena yksinkertaisesti on yksin, yksin tunteissaan, ja itkee.

Itkiessään Magdaleena vielä kurkistaa hautaan, ja nyt hän surussaan näkee kaksi enkeliä valkeissa vaatteissa. Enkelit kysyvät häneltä, miksi hän itkee, ja Magdaleenan sielu avautuu nyt keskusteluun enkeleiden kanssa. Hän on yltänyt todelliseen enkeliyhteyteen.

Sitten tapahtuu jotain mielenkiintoista. Marian kerrottua enkeleille, ettei hän tiedä missä hänen Herransa on, hän kääntyy taaksepäin ja näkee uuden hahmon, jota hän ei kuitenkaan tunne. Ja tuo henkilö kysyy häneltä samoin sanoin kuin enkelitkin: Vaimo, mitä itket?

Sanojen yhtäläisyys kertoo nyt meille jotain tärkeää. Se kertoo, että enkelit ja tuo uusi esiin noussut henkilö ovat samaa olemusta, heillä on yhtäläinen viesti. Maria kokee tämän henkilön ensin puutarhuriksi, mutta kun tämä lausuu Marian nimen, tunnistaa hän puhujan Jeesukseksi.

Kristuksen henkiset asut

Koko tämä sarja sisäisiä kokemuksia Herran enkelistä Kristuksen henkiseen yksilöllisyyteen kertoo, miten Kristus on läsnä kaikilla noilla tasoilla. Jeesus on puutarhurin asussa samaa olentoa kuin ne enkelit, joille Maria viimeksi puhui. Nyt Marialle ei enää sanota, että Jeesus ei ole täällä, vaan hän on edennyt sille tasolle, jossa Jeesus on nyt ajanmukaisesti kohdattavissa.

Hautakammiosta ilmestyneet Herran enkeli, nuorukainen ja miehet ovat kaikki Kristuksen olemusta, mutta hän ei minuutena ollut enää niissä läsnä. Vasta enkelikokemus ohjaa Magdaleenan siihen sisäisyyden tilaan, jossa yhteyden Kristukseen saattoi tuona hetkenä saavuttaa.

Niin Magdaleena saa pääsiäisaamuna Kristukselta tehtävän ”mene minun veljieni tykö ja sano heille, että minä menen ylös, minun Isäni tykö ja teidän Isänne tykö, ja minun Jumalani tykö ja teidän Jumalanne tykö.”

Rakkaudella
Matti


maria_magdalene_vasnetsov.jpg

Enkelikunnat

Ihmisen yläpuolella oleva neljä enkelikuntaa:

- Muodonhenget, elohim, usein jumala, Jehova – Herran enkeli (henkis-fyysinen kokemus, Matteus)
- Suurenkelit – nuorukainen (henkis-eteerinen kokemus, Markus)
- Arkkienkelit – kaksi miestä (henkis-sielullinen kokemus, Luukas)
- Enkelit – kaksi enkeliä (henkinen minä-kokemus, Johannes)



Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Maria, Magdaleena, pääsiäinen, Matteus, Markus, Luukas, Johannes, evankeliumit, enkelit, Herran enkeli, nuorukainen

Jahve, Kristus ja Minä Olen

Lauantai 1.12.2012 klo 21:34 - Matti Kuusela

Lueskelin uusinta Starlight-verkkolehteä ja sen kirjoituksia Mikaelista ja Sofiasta, ja tajusin äkkiä, että olen aina ajatellut Vanhaa ja Uutta testamenttia paljon erilisemmiksi kuin ne ovatkaan. Olin ajatellut Vanhaa testamenttia selkeästi juutalaisten oman kansanhengen, Jahven, kirjana ja Uutta testamenttia Kristuksen kirjana, mutta ne lomittuvat silti toisiinsa, uusi kasvaa voimakkaasti jo vanhassa.

Ehkä hämmästytän sinua puhumalla näin tarkasti Vanhasta testamentista, mutta sehän ei ole henkisesti vain jollekiin piirille kuuluva kirja, vaan se on koko ihmiskunnan yhteistä henkistä perintöä. Jos onnistumme ohittamaan liian subjektiiviset uskonnolliset väritykset, raamatusta avautuu mahtavia ja objektiivisia näköaloja.

Jeremia

Niin, profeetta Jeremiaalta löytyy
kohta (31, 33-34): Vaan tämäjahve.jpg on
se liitto, jonka minä teen Israelin heimon kanssa niiden päivien tultua, sanoo Herra: "Minä panen lakini heidän sisimpäänsä ja kirjoitan sen heidän sydämiinsä; ja niin minä olen heidän jumalansa, ja he ovat minun kansani.

Silloin ei enää toinen opeta toistansa eikä veli veljeänsä sanoen: 'Tuntekaa Herra'. Sillä he kaikki tuntevat minut, pienimmästä suurimpaan, sanoo Herra; sillä annan anteeksi heidän rikoksensa enkä enää muista heidän syntejänsä."

Ensinnäkin, kuka on tämä Herra, joka puhuu itsestään. Ensin ajattelee aivan luonnostaan, että Vanhan testamentin herra on Jahve, mutta kun katsoo tuota katkelmaa tarkemmin, niin puhuja on selvästi Kristus. Uuden testamentin Kristus-viesti on vahvana jo Vanhan testamentin sisällä.

"Herra" puhuu siitä, miten vanhan testamentin ulkoapäin annetut henkiset käskyt onkin tulevana aikana, eli jo meidän aikanamme kirjoitettu jokaisen ihmisen sydämeen. Tässä meidän on ymmärrettävä "Israel" koko ihmiskuntana. Kun vielä Vanhan testamentin aikana ihmiskuntaa oli opetettava ulkoapäin, mitä saa tehdä ja mitä ei, niin nyt tämä "herra" kertoo, että opetuksensa ovat kohdattavissa suoraan jokaisen ihmisen sydämestä, hänen omassa sisimmässään, hänen omassatunnossaan - ehkäpä enkelien välittäminä.

Minä olen

"Ja niin minä olen heidän jumalansa." Kohtaamme tuon meidän aikanamme niin voimakkaasti henkistyneen lauseen Minä Olen. Vanhan testamentin mielessä Minä Olen on juuri Jahve, muodonhenkien eli elohimin arvoinen jumalolento, joka lahjoitti ihmiskunnalle minuuden kipinän jo Atlantiksen aikoina, mutta aivan selvästi tuosta lauseesta kuultaa jo se, minkä takia se on niin voimakkaasti noussut esiin meidän aikanamme. Se on Kristuksen puhetta, se on Kristuksen puhetta nyt hänen uuden tulemisensa aikana. 

Samalla se tarkoittaa, että kaikkein tosin ja henkisin meissä on oleellisesti Kristuksen puhetta meissä.

Vanhan testamentin profeettojen aikana tuo Minä olen -henki eli Kristus ei vielä ollut laskeutunut omaan fyysiseen Jeesus-kehoonsa, vaan silloin hän puhui Jahven kautta, tuon suuren olennon, jolla oli hyvin voimakas suhde Israelin kansaan.

Muistamme miten Moosekselle puhui paljon aikaisemmin erämaavaelluksen aikana jumala palavasta pensaasta. Siihen aikaan Kristus oli jo niin lähellä ihmiskuntaa, että hän saattoi puhua luonnonelementtien ja etenkin tulen kautta. Jahve on voimakkaasti myös luonnon jumala, ja silloinkin Kristus ilmestyi tulena tässä "pensaassa" hänen välityksellään. 

Ja juuri silloin Kristus käytti itsestään nimitystä "Minä olen se, joka Minä olen". Siinä tuo kursivoitu minä ei tarkoita alempaa minää tai egoa, vaan se tarkoittaa, että hän kertoo olevansa se henkinen voima, joka tuo ihmisille hänen alempaan minäänsä korkeamman kosmisen minän voiman, mahdollisuuden muuntua korkeammaksi minäksi.

Jahve - Kristus

Kun Jahve antoi ihmiskunnalle sen ensimmäinen minuusvoiman Atlantiksen kaukaisen ajan puolivälissä, Kristus oli sen taustalla. Mutta nyt Mooseksen ja Jeremian aikoina Kristus vielä yksityisen ihmisen ulkopuolelta koettavana herrana kertoo, miten tulee aika, jolloin minuuden voima on jokaisen omassa sisäisyydessä.

Silloin ihminen voi edelleen lukea niitä varsin yksinkertaisia henkisiä lakeja, joita Kristuksen ohjauksesta kirjoitettiin kivitauluun Jahven välityksellä, ja hän voi kuunnella opetuksia, mutta se voima, joka kertoo mikä varsinaisesti on totta, on hänen omassa sydämessään. Se ei enää ole siinä, mitä joku toinen sanoo, vaan hänen omassa sisäisyydessään, enkelin välittämänä Kristus-puheena, joka voi ilmetä hänelle myös joko enkelipuheena tai korkeamman itsen puheena.

Tuntekaa herra

Jeremiaan välittämä puhe herran tuntemisesta tarkoittaa varsinaisesti Kristuksen tuntemista. Kristuksen tuntemus ei olennaisesti välity tuon "toisen" opetuksen kautta, jossa tunteminen tarkoittaa annettua tietoa, vaan se välittyy tuon tuntemisen kautta, jossa kaikki jo sisäisen tietonsa ja viisautensa puolesta tuntevat herran eli Kristuksen.

Ymmärtääkseni tässä onkin alkutekstissä kaksi eri verbiä, jotka on käännetty samaksi tuntemiseksi. Ensimmäinen tarkoittaa ulkoisen tiedon välittämistä, toinen sitä sisäistä tietoa, joka jokaisella jo on.

Lainauksen loppuosassa puhutaan karmasta ja anteeksinnosta, siitä miten ne muuntuvat Kristuksen toimesta, Golgatan mysteerin  jälkeen. Siitä ehkä lisää ensi kerralla.

En kuitenkaan malta olla lisäämättä, että aina se korkein, minkä jostain asiasta voimme oivaltaa, on samalla Kristuksen puhetta meissä. Silloin kun me yksilöllisyydellämme yllämme kaikkein parhaimpaan, mihin kykenemme, silloin me liitymme siihen, mitä Kristus korkeamman kosmisen totuuden tuojana lausuu.

Tämä on juuri sisäinen viesti siinä lähestyskäskyssä, jonka Kristus antaa Maria Magdaleenalla pääsiäisaamun haudalla: Kertokaa veljilleni, että minä olen ylösnoussut!

Se siis tarkoittaa, että tuosta hetkestä lähtien - Kristuksen ihmiseksi tulemisen ja ihmiselämän kautta kulkemisen kautta - Kristuksen kosminen minävoima on tullut jokaisen ihmisen kuultavaksi nyt hänen omassa sisimmässään!

Rakkaudella
Matti 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Jeremia, Vanha testamentti, enkelin puhe, käskyt, Minä olen se joka minä olen, Uusi testamentti, Herra, Kristus, karma