Matin blogi

Naistenpäivä ja paljon muuta

Perjantai 8.3.2013 klo 14:21 - Matti Kuusela

Ensimmäiseksi vielä naistenpäivät onnittelut kaikille ihanille naisille, joita te kaikki tietysti olette.

Lihajalosteet

Mutta heti seuraavaksi menee ajatus ruoka-asioihin. Nimittäin tämänpäiväisen iltapäivälehden ja kansainvälisen tutkijaryhmän mukaan suositeltava maksimi lihajalostemäärä on 20 g vuorokaudessa. Muuten uhkaan ennenaikainen kuolema ja sydäntaudit.

Miksi lihajalosteet ovat niin vaarallisia, sitä ei ole vieläl saatu selville, mutta kiirehdin katsomaan Rosvopaistin pakkausta. Työpäivinä syön nimittäin omasta mielestänikin aivan liian paljon Vaasan jälkiuunileipää. Ja koska lähikaupassa Rosvopaisti on ainoa leikkele, joka mielestäni edes etäisesti muistuttaa lihaa, niin laitan sitä leivän päälle. Usein olen huomannut kokonaisen paketin kuluneen päivän aikana.

No niin, kuunnelkaa: 170 g! Olen siis syönyt vuosia kahdeksankertaisesti yli maksimiannoksen!!! Leikkeleiden syönti loppui tähän ja toivottavasti pian näkyy, auttaako se rytmihäiriöihin. Toivottavasti auttaa!

Tasapuolisuuden nimissä sanottakoon, että suuremmissa marketeissa on joitakin jalosteita, jotka myös näyttävät lihalta, myös lähikaupassa tuo Rosvopaisti on ollut ainoa. Tosin siinäkin on usein jotain niljakasta nestettä, joka ei ainakaan makua paranna.

Hallituksen tutkimukset

Olen seurannut sivusta Himaseen liittyviä paljastuksia jo kauan ennen nykyistä tutkimuskohua ja päätynyt niin hänen kuin muidenkin vastaavien tilaustöiden kohdalla nyrkkisääntöön, että eduskunnan tekemiin tilauksiin saa liittää perään yhden ylimääräisen nollan ja hallituksen tai pääministerin tekemiin kaksi nollaa. Noin suunnilleen.

Enää se ei järkytä, sillä pahimman järkytyksen koin silloin, kun luin jonkun viimeaikaisista pääministereistä tilanneen Suomelle hallitusohjelman muistaakseni kanadalaiselta mainostoimistolta. Silloin viimeistään tajusin, että täällä vaikuttavat aivan toiset voimat kuin ne säästäväisyyden ja sitkeyden ihanteet, jotka viisikymmenluvulla tuli vahvasti sisäistetyksi.

Kun useat sekä suomalaiset että ulkoimaiset tutkijat ovat leimanneet Himasen 700 000 euron väliraportin opiskelijaesseeksi, jonka pystyy tekemään viikossa, niin muistui mieleeni Ilta-Sanomissa 28.2. ollut taulukko tehtävään käytetystä työmäärästä. 

Sen mukaan työssä on Himasen lisäksi viisi korkeatasoista professoria, jotka tekevät kukin työtä 2 kk palkallisena ja 4 kk palkattomasti. Lisäksi yksi professori, joka työskentelee 12 kk palkallisena ja toiset 12 kk palkattomasti.

Aloin vähän miettimään. En tiedä, keitä nämä huippuprofessorit ovat, mutta on annettu ymmärtää, että he ovat sellaisia. Sen verran tunnen yliopistomaailmaa, että siellä on hirmuiset suorituspaineet.

Aloin miettiä, että keillä huippuprofessorilla olisi nykyaikana aikaa panostaa kaksi kuukautta johonkin suomalaiseen kestävään kehitykseen. Ei oikein kuulosta uskottavalta.

Mutta että he sen lisäksi tekisivät ilmaista työtä Suomen pääministerin hyväksi 4 tai 12 kuukautta!!! Ymmärrän kyllä, että Sokrates filosofoi Ateenassa ilman kiinteää palkkioita, mutta tuskin hänkään olisi innostunut 4 kk ilmaisesta työstä fennien hyväksi. Lisäksi filosofointi temppelipylväikössö lienee ollut hänelle mieluisampaa kuin kotielo kiukkuisen Ksantipan kanssa.

Iltalehti oli tavoittanut yhden hankkeessa mukana olevan professorin, mutta tämä ei halunnut kommentoida tutkimusta, Himasta tai omaa rooliaan millään tavalla.

Jos olisin presidentti, niin kutsuisin nämä filosofian huippuprofessorit, jotka ovat hyvän hyvyyttään lahjoittaneet Suomelle yli kolmen vuoden ilmaisen työpanoksen, suureen kansalaisjuhlaan Finlandiataloon, jossa heidät kaikki kukitettaisiin, ja suomalaiset filosofit kantaisivat heitä olkapäillään kuten Runebergia aikoinaan!

Raha ja työ

Lehdistöstä kaikui eilen Suomeen uutinen, että valtion omistaman - eli meidän kaikkien yhteisen, jos olen ymmärtänyt oikein - Fortumin uusi toimitusjohtaja sai 200 000 euron bonuksen siitä, että tuli töihin.

Nythän näyttää siltä, että suurempia johtajia ei työnteko kiinnosta lainkaan, ellei heille luvat ylimääräistä työhön tulemisesta, siitä ettei siirry muualle, siitä että he saavuttavat tavoitteensa sekä siitä että he eroavat tai saavat potkut.

Oma näkemykseni on ollut jo pitkään, että miksi ottaa töihin sellaisia ihmisiä, joita työnteko ja tavoitteiden saavuttaminen ei kiinnosta ilman palkan vähintäänkin tuplausta.

Mielenkiintoista tässä onkin se, miten helppo hallintoneuvostojen ja muiden johtoelinten on antaa tolkuttomia rahasummia sellaisille, jotka eivät sitä tarvitse mihinkään käytännölliseen tarpeeseen. Sen sijaan rahan antaminen niille, jotka sitä tarvitsevat elämiseensä, on kummallisen vaikeaa.

Olen jo pitkään tuuminut, että taustalla on sellainen psykologia, että tällä sosiaalisen rahan kiristämisellä luodaan illuusio, että raha on tiukalla, ja jotenkin kummasti toisesta päästä voidaan jakaa niitä suuria summia, jotka sitten kulkevat maasta ulos, koska niin suurille rahoille ei täällä ole mitään käyttöä.

Eerikan tapauksesta on sanottu, että on vaikeaa saada päteviä ihmisiä lastensuojeluun, kun rahaa on niin vähän. Lastensairaalaan ei muka löydy valtiolta muutamaa sataa miljoonaa euroa, vaikka se olisi mitä tärkein sijoitus sekä inhimillisesti että taloudellisesti.

Suuryritysten tukemiseen kyllä löytyy rahaa iloisesti. 2,5 miljardia näihin uudehkoihin teollisuuden tukikeskuksiin, joiden nimeä en nyt muista - ja asiantuntijoiden mielestä nämä sijoitukset ovat olleet lähes tehottomia.

Nokialle annettiin auliisti valtaisia summia tutkimusrahaa, vaikka sillä oli kassassaan jotain kaksi miljardia ylimääräistä. Ja jos oli enemmän, niin sekin on mahdollista.

Yksityisen ihmisen minävoima

Kaikki tämä kertoo siitä, että valtiollinen kehitys on irtaantunut normaalista oikeustajusta ja normaalista elämästä. Ihmeesti selville väärinkäytöksille löytyy myös puolustajia, joiden mielestä arvostelu on vain kateutta. Mutta ei se ole. Meillä on vielä olemassa ikivanhaa oikeudenmukaisuuden ja suoruuden tajua, joka ei vain enää toimi. Se on jotenkin ajautunut syrjään, eikä kukaan enää kehtaa sanoa, että joku kymmen- tai satakertainen palkkio on väärin vain sen takia että se on väärin - vaikka toki saman asian voi perustella teknisestikin.

Mitä sitten voi tehdä? Avainasemassa on jokaisen ihmisen yksityinen kansalaisrohkeus, henkinen suoruus ja oikeudenmukaisuus. Meidän on kaikkien opittava luottamaan enemmän omaan arviointikykyymme, uskallettava käyttää moraalista oikeudenmukaisuudentuntoamme.

Tähän suuntaan pari vuotta sitten tein ensimmäisen Hallitysmysteeri-meditaation, josta oikeastaan suureksi ihmeeksi tulikin Oman voiman meditaatio. Voidaksemme kohota totuuteen ja oikeudenmukaisuuteen me tarvitsemme oman voiman kokemusta.

Jännittävää on nyt ollut huomata, että etenkin viime kuukausina juuri tämä meditaatio on tullut hyvin usein esiin silloin, kun olen etsinyt asiakkaille sopivia meditaatiolevyjä.

Seuraava meditaatio on odottamassa, sen henkisenä teemanä ovat tähtitaivaan henkiset voimat, kosminen viisaus. Nyt on yksityisen ihmisen heräämisen aika: nähdä mitä tapahtuu ... ja sitten kokea omassa sydämessään. Tähän liittyvä meditaatio on Christian Rosenkreutzin sydämen temppeli.

Ja nyt on heräämässä selvästi uusi sydänvoimien aika! Luulen että on nousemassa esiin jotain sellaista uutta rakkaudellisuutta, jota tuskin koskaan aiemmin olemme nähneet yhteiskunnallisesti - ellei sitten 60-luvun hippiaikaa voi pitää tällaisen yhteisöllisyyden edeltäjänä, joka tosin kosketti vain suhteellisen pientä osaa silloisesta ihmiskunnasta.

Rakkaudella

Matti

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: lihajalosteet, Himanen, minävoima, rakkaus