Matin blogi

Arkkitehtuurin ilo ja Hengen valo

Perjantai 18.2.2011 klo 14:47 - Matti Kuusela


Hei kaikki, viime keskiviikkona palatessani Tampereen hoitotyöstä poikkesin Puutarhakadun jäännöseräkirjakauppaan, jossa silmiini hyppäsi kirja Fantasia ja arkkitehtuuri WILD. Jo heti kannessa oli niin kaunis kuva, että mieleni tekee vain katsella ja katsella sitä. Aivan ihmeellistä. Ostin kirjan samantien.

Kannessa olevan talon seinä on aaltoilevaa pärettä, joka kivien ja koivin taustalla näyttää ihmeellisen kauniilta. Päreiden tummahko pinta heijastaa kauniisti valoa, ja vieressä olevasta suuresta pyöreäkulmaisesta ikkunasta leimuaa ulos lämpimän kultaoranssia valoa.

Talosta tulee heti sellainen tunne, että tuolla haluan asua, se on ihmistä varten. Seinä hengittääyhdessä luonnon kanssa, ja koska ihminen aivan luonnollisella tavalla samaistuu taloon, tulee siitä myös tunne, että myös minä saan hengittää. Ja ikkunasta tulee tunne, että myös minussa elää jumalallinen kultainen valo, joka valaisee ja lämmittää maailmaa.

Suurkiitos kirjan kirjoittajille, taiteilija Jan-Erik Anderssonille ja Jen Budneylle. Kirjan teksti on myös erinomaista. Tulee sellainen vaikutelma, että teksti todella kuvaa itse rakennuksen ja sen suunnittelijan tarkoitusta. Jopa Rudolf Steinerin toisen Goetheanumin teksti on hienosti oivallettu.

 

Elävä arkkitehtuuri

Rakennus on ihmisen kuva ja toinen asu. Ensimmäinen asumme on fyysinen keho, jonka rakennamme itsellemme, ja toinen asumus on se koti, jossa asumme. Entisaikaan ihmisen ja hänen asuntonsa välinen suhde oli huomattavasti voimakkaampi kuin nykyään. Muistan miten aina omakotitalossa asuneena nuorena poikana katselin kauhulla Hyvinkäälle silloin tulleita kerrostaloja, jotka eivät ulkoasultaan kertoneet mitään niissä asuvista ihmisistä, yksilöistä, perheistä ja talokunnista.

Toisaalta abstraktit kerrostalot irrottavat ihmisen perinteestä ja auttavat häntä liittymään nykyajan abstraktiin ajatusmaailmaan, jossa tunne on monelle kauhistus. Nykyaikana kyky tunteita on laajalti kadonnut. Me pelkäämme ja vastustamme niitä ja tiedän että monesta ihmisestä arkkitehtuurin elävät muodot saattavat tuntua myös vastenmielisiltä. Aivan kuin ajattelun ja elämän hallinta katoaisi.

Mutta elävä ja orgaaninen arkkitehtuuri vastaa vain osaa ihmisestä. Niin kuin ihmisessäkin, myös arkkitehtuurissa on fyysinen taso, elämänvoimien taso, sielullinen taso ja minuuden taso. Mielenkiintoista on, että Rudolf Steinerin seuraajista minun tietääkseni ainoastaan yksi arkkitehti - unkarilainen Imre Makovecz - on kyennyt luomaan varsinaista minuuden arkkitehtuuria, sillä minuutta vastaa rakennuksen symmetria, aivan niin kuin ihminenkin on symmetrinen edestä katsottuna.

 

Arkkitehtuurin ja ihmisen neljä tasoa

Kaunis kukka ilmentää elämää ja kauneutta, ja voimme hyvin kuvitella, miten sen hahmo muuttuisi, jos se ottaisi vastaan sisäisen minuuden voiman, niin kuin ihmisellä on. Nykymuodossaan kukat ilmentävät sitä miten ne avautuvat hengelle, joka virtaa niihin auringonvalon kautta. Niin me ihmisetkin hetkeksi kadotamme henkisen läsnäolomme nauttiessamme auringosta.

Eläinten sielullisuus on oikeastaan kuva minuuden etsimisestä, aivan niin kuin vanhoissa saduissa nuorin veljeksistä lähti aina maailmalle etsimään onneaan ja itseään. Tuo kuulostaa aika hassulta, lähteä jonnekin itseään etsimään, mutta jos kukkakin saisi sielullisuuden sisäisyyteensä, sekin varmasti irrottaisi juurensa maasta ja lähtisi matkaan.

Maanpäällisen minuuden eläimet näkevät ihmisen hahmossa. Toiset kavahtavat sitä, toiset tuntevat sitä kohtaan vastusmatonta vetoa. Mutta mitä kauemmin me elämme Kristuksen toisen tulemisen aikaa, mikä merkitsee minuuden puhdistumista ja henkistymistä, vapautumista sielullisuuden vieteistä, sitä enemmän eläimet tulevat luoksemme, ja sitä enemmän myös eläimet alkavat leikkiä keskenään, myös eri lajit.

Minuus kuvastuu siis arkkitehtuurissa siinä, että tuo etsimisen liike pysähtyy yhteen symmetriatasoon. Mutta meidän minuuskokemuksemme on vielä niin heikko, että me normaalisti pystymme esittämään arkkitehtuurissa esimerkiksi leikillisyyttä tai elävyyttä, abstraktia selkeyttä tai sitten symmetriaa, mutta vain yhtä tai enintään kahta kerrallaan. Meillä on vielä pitkä matka sellaiseen arkkitehtuuriin, joka kykenee ottamaan ihmisen kaikki neljä tasoa samanaikaisesti huomioon.

Rudolf Steiner piti arkkitehtuurin vaikutusta ihmiseen niin suurena, että silloin kun kaikki rakennuksen neljä tasoa, fyysinen, elävä, sielullinen ja minuudellinen, ovat tasapainossa keskenään, ihminen ei voi esimerkiksi varastaa. Niin ei vain voi tehdä. Tuo voi tuntua aluksi radikaalilta väitteeltä, mutta kun ajattelee vaikka kaikkia niitä hirviötaloja, joita eri puolilla maailmaa on rähäytetty niiden epäsosiaalisuutta luovan vaikutuksensa takia, alkaa ymmärtää, miten suuri arkkitehtuurin voima on.

Kuollutmuotoisen arkkitehtuurin ongelma ei ole ainoastaan siinä, miten se ei tue ihmisen sielullisuutta ja elämää, vaan ainoastaan ohutta ajattelua tässä elämässä. Sen varsinainen tragedia on siinä, että vaikka aistiemme kautta sisäisyyteemme omaksumamme kuolettavat vaikutukset ovat suuria, ne eivät tässä elämässä paljoakaan pysty vaikuttamaan kehomme ulkomuotoon fyysisyyden hitauden ja raskauden takia. Sen takia nykyisen arkkitehtuurin, niin kuin kaiken arkkitehtuuin, vaikutus siirtyy ihmisten seuraavien elämien ulkomuotoon.

 

Näe kaikki kauniiksi

Siksi kannattaa katsella kaikkea kaunista niin paljon kuin mahdollista. Ja siksi kannatta myös nähdä kauniiksi myös kaikki se, mikä ei sitä itsessään ole. Nyt alan jo epäröidä, pitäisikö näistä asioista kertoa, mutta miksei. Jo nyt voi joku tulla ajatelleeksi, että miksei tätä ole hänelle kerrottu, jos joku kerran on tiennyt.

Okei, kaikessa havaitsemisessamme on mukana pieniä elementaarisia olentoja. Sen minkä me näemme kauniina, elementaariolennot me vapautamme, mutta rumiksi kokemamme jäävät tänne maan päälle odottamaan seuraavaa elämäämme, jolloin meillä onkin siinä jo oppitunti valmiina: Siksi meidän on nyt tässä elämässä niin tärkeää rakastaa vapaaksi myös kaikki epämieluisat kokemuksemme. Tulevaisuudessa kun kehomme henkistyvät ja pehmenevät, näiden vanhojen elementaarien vaikutus kehoon tulee vielä näkyvämmäksi, samoin kuin kaikkien tunteiden.

Miellyttävä uutinen on, että on hyvä rakastaa vapaaksi myös kaikki hyvien ominaisuuksiemme elementaalit, sillä silloin nuo kyvyt tulevat lisääntyvästi meidän oman henkemme ominaisuuksiksi. Elementaariolennot ovatkin oikeastaan meidän muistimme: mitä suuremmaksi meidän rakkauden voimamme tulee, sitä voimakkaammin myös muistimme muuttuu, oikeastaan hengen kokemisen välineeksi.

Kun haluat välttyä muistin kovettumiselta, pidä tunteesi elävinä ja muistele paljon. Muistellessasi esimerkiksi varhaisen lapsuutesi tapahtumia kaikkine tunteineen ja tuntemuksineen vahvistat samalla yhteyttäsi niihin enkeleihin, jotka silloin olivat kanssasi.

Matkallamme kohti minuuden arkkitehtuuria tarvitsemme kaiken sen elävyyden ja ilon, jota suinkin voimme arkkitehtuurista ja rakennetusta ympäristöstämme saada.

 

Ilon aikaan

Muistan miten kaksikymmentä vuotta sitten surin sitä, miten arkkitehtuurissa, aina kun yritetään luoda jotain kaunista, kestävää ja juhlallista, valitaan värejä hieman vaaleamman harmaan ja hieman tummemman harmaan välillä. Ymmärrän kyllä, mistä sekin johtuu, mutta nyt tahdon korostaa viestiä: jos me tahdomme luoda lapsillemme terveyttä, iloa ja elämänvoimaa, meidän on luotava arkkitehtuuriin ja kaikkeen rakennettuun ympäristöön huomattavasti enemmän elävyyttä ja iloa. Ne tukevat sielunvoimiamme ja elämän voimiamma.

Abstraktit suorakulmamuodot kahlitsevat ihmisen sisäisiä voimia. Sitä me emme enää tarvitse, päinvastoin on selvästi koettavissa, miten masennus, voimattomuus ja uupumus ovat yhteydessä rakennetun aistimaailman ilottumuuteen, miten sielut kamppailevat ja väsyvät sen kahleissa. Arkkitehtuurin tehtävä on voimaannuttaa! Sitä me tarvitsemme. Ja siihen tarvitaan mielikuvituksen ja hallitun fantasian elävöittävää vaikutusta.

Erityisen voimakkaasti ne tukevat koko olemuksen kehitystä. Ja tässä on hyvä muistaa, että ennemmin tai myöhemmin me olemme jälleen niitä lapsia, jotka elävät ja ammentavat itseensä sitä ympäristöä, jota me nyt rakennamme.

Mutta vielä kerran: nykyhetken resepti on nähdä kaikki kauniiksi. Sillä on monella tavalla arvaamattoman suuri merkitys tulevaisuudelle.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Fantasia, arkkitehtuuri, minuus, Kristus, kukat, eläimet, kauneus, Rudolf Steiner, Jan-Erik Andersson, orgaanien arkkitehtuuri, elävä arkkitehtuuri, elementaariolennot, Imre Makovecz