Matin blogi

Terveisiä Jeesus - Kristus -kurssilta

Sunnuntai 17.11.2013 klo 16:17 - Matti Kuusela

Kiitos teille kaikille jotka olivat mukana lauantain Jeesus - Kristus -kurssilla, joko fyysisesti tai hengessä mukana. Kurssin energiat tuntuvat edelleen voimakkaina ja koin että paljon tapahtui sisäisesti. Uskon että kurssi avasi paljon uusia sisäisiä ovia.

Käsittelimme useita sellaisia aiheita, jotka eivät ole yleisesti tiedossa, mutta tuo yleisen tiedon puute sinänsä ole esimerkiksi Uuden testamentin vika, paremminkin nykyisen ajattelun, joka pyrkii henkisesti yksinkertaiseen tietoon ja olettaa, että silloin kun joku asia ei ole helposti ymmärrettävissä, niin vika on Uudessa testamentissa.

Mutta Uusi testamentti näyttää olevan kirjoitettu, ei suorana historiakertomuksena, vaan niin että useat keskeiset opetukset ovat niiden asioiden välillä jotka kerrotaan. Henkiset opetukset ovat siellä usein kuin hyppyjä, joiden seuraaminen on vapaaehtoista.

Miksi tällaisia hyppyjä siellä sitten. Yksi syy nähdäkseni on se, että Uusi testamentti halusi alunperin varjella lukijoitaan siltä, mihin myöhempi uskonnollisuus kuitenkin on ajatunut: pelkältä uskomiselta, mikä väistämättä johtaa auktoriteettiuskoon. Uusi testamentti näyttää luottavan lukijoittensa kykyyn luoda itse se henkinen näkemys, jolla esimerkiksi selvitetään se ongelma, että Matteuksen ja Luukkaan evankeliumit antavat Jeesus-lapsilleen aivan eri sukupuut Daavidista lähtien.

Myönnän, että vaatii sisäistä rohkeutta liittyä siiheen ainoaan ratkaisuun, joka on aivan iilmeinen: oli kaksi Jeesus-lasta! Se on tietenkin vallankumouksillista, mutta se selvittää myös monia ongelmia, esimerkiksi kysymyksen Jeesuksen vanhemmista: katsoimme erästä Rafaelin maalausta, jossa esittää Joosefin ja Marian kihlausta taustanaan Jerusalemin temppeli. Nämä ovat aivan eri Maria ja Joosef kuin vaatimattomammissa oloissa eläneet Nasaretin kaksitoistavuotias näiden kahden lapsen välillä tapahtuu sisäinen yhtyminen niin, että sen jälkeen on olemassa vain yksi Jeesus, jossa liittyvät toisiinsa sekä juutalaiset kuninkaallinen että papillinen, maallinen että henkinen virtaus.

Nyt Uusi testamentti jättää tilaa suurelle hyppäykselle, joka johtaa tämän Jeesuksen Jordanin kasteelle, jossa hänen olemukseensa liitty kosminen Kristus ja hänestä tulee Jeesus Kristus, tai Kristus Jeesus, miten vain tahdommekin painottaa.

Itselleni suuri oivallus viimeisinä päivinä on ollut se, että juuri tämä Jeesus, kahdentoista iästä kolmeenkymmeneen, on meille kaikille sen ihmisen henkinen malli, joka sitten ottaa Kristuksen vastaan maalliseen elämään. Vaikka siis kosminen Kristus liittyy häneen lopullisesti vasta Jordanin kasteessa, nin hänessä ja hänen elämässään ovat mukana kaikki ihmiskunnan kehitystä ohjaavat keskeiset henkiset voimat ja olennot, joista puhuimme, kuten israelilaisten jumala, Buddha, Krishna, Zarathusta ja runsaasti muuta.

Olen kokenut että meditaatiossa tai rukouksessa juuri tämä Jeesus - mielellään uskonnollisista yksinkertaistuksista vapautettuna - on erinomaisen hyvä kohda meditaatiolle tai rukoukselle!  Pyydänpä kokeilemaan.

Näiden kahden yhdessä ystäväni Markku Maulan kanssa pitämiemme kurssin perusteella on nyt selvää että me jatkamme yhteistyötä ja tätä henkisten kurssien sarjaa. Seuraava kurssi ensi vuoden alkupuolella, tammikuun lopulla luultavasti, tulee käsittelemään kolmen Johanneksen kysymystä. Uusi testamentti ja monet eteläiset, etenkin katoliset kulttuurit ovat painottaneet kolmen Marian merkitystä ristin äärellä, mutta miten on miehinen puoli? Kolmen Johanneksen kysymyksessä perehdymme useihin ihmiskunnan keskeisiin henkisiin virtauksiin, jotka kulkevat Golgatan kautta, ja jokaisen ihmissielun kautta. Olet sydämellisesti tervetullut mukaan tähän keskeiseen työhön, joka tekee vähitellen Uuden testamentin ymmärrettäväksi ihmiskunnalle, mutta joka selkeyttää myös meidän jokaisen sielunelämää.

Rakkaudella
Matti

 

Lisälukemista

Rudolf Steiner: Viides evankeliumi

Judit von Halle: Ja ellei hän olisi ylösnoussut...

Nämä ovat saatavilla Enkelimana nettikaupasta. Steinerin Luukkaan evankeliumi kuuluu samaan sarjaan, mutta tarkistan onko siitä nyt painosta. Jos on, otan myös sen nettikauppaan mukaan.

Tätä aihetta käsittelevät monet cd-meditaationi eri suunnilta, periaatteessa kaikki joiden nimissä esiintyy Kristus, Buddha, Zarathustra, Jeesus... Kaikki Plejadi-meditaatiot luovat sisäistä pohjaa etenkin Luukkaan evenkaliumin ja sen Jeesuksen ymmärtämiselle.

 

 

 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Jeesus, Kristus, Uusi testamentti

Jeesus - ja Kristus

Tiistai 12.11.2013 klo 0:37 - Matti Kuusela

Uudesta testamentista tuntemamme Jeesus on monin tavoin erityinen ja monin eri tavoin ymmärretty ihminen. Ensi lauantain kurssilla me selvitämme hänen olemustaan niin pitkälle kuin yhtänä päivänä on mahdollista, mutta paljon voi sanoa jo nyt.

Jo Jeesuksen syntymä tarjotaa monia arvoituksia. Yksi niistä on hänen isänsä Joosef. Emme tässä mene lainkaan neitseelliseen syntymään tai muihin todella vaativiin näkökohtiin, vaan katsomme vain asetelmaa niin Luukkaan kuin Matteuksen evankeliumeissa. Kummassakin Jeesuksen isä Joosef on lapsensa syntymän aikaan oudosti sivuasemassa. Mitä se merkitsee? Joosef vartioi, kun hänen poikansa, jonka fyysistä perimää on hoivattu huolellisesti aina Aabrahamista saakka. Sitten runsaan kolmenkymmenen vuoden kuluttua kaksitoista opetuslasta saa henkisen vuodatuksen, jonka seurauksena heistä tulee aposteleja, ihmisiä, jotka kykenevät opettamaan omasta itsestään, omasta kokemuksestaan, omista minuuksistaan lähtien,

Me tiedämme, miten Jeesuksen ollessa kolmikymmenvuotias hän saa Jordanin virralla kasteen, jonka seurauksena häneen liittyy kiinteästi kosminen Kristus, ja hänestä tulee olento, jota me nimitämme Kristus Jeesukseksi tai Jeesus Kristukseksi, kumpaa puolta me sitten tahdommekin painottaa.

Kosminen Kristus

Jos nyt sivuutamme Kristuksen kaikkein tärkeimmän teon, sen mitä tapahtui Golgatalla, niin voimme kysyä, mitä tapahtui tuon kolmen vuoden aikana Jordanin virralta Golgatan kukkulalle. Kristus toi maan päälle, ihmiskunnalle, kosmisen tai makrokosmisen minän. Ihmisellähän oli jo maanpäällinen minuus, jonka hän oli saanut jumalten lahjana paljon aikaisemmin, mutta se oli minuus, joka eli voimakkaasti perintövirrassa. Erikoisesti niin tapahtui juutalaisten keskuudessa, jossa kokemus siitä, miten "minä" ja Aabraham olemme yhtä. 

Silloin minä ei oikeastaan vielä "ollut" ihimisessä, vaan se oli yhtä isä Aabrahamin minän kanssa. Aabraham toi minän voimakkaasti fyysisen ihmisen ihmisyyden piiriin, mutta tuo minä jäi vielä Aabrahamin yhteyteen. 

Nyt tulee Kristus, joka lahjoittaa ihmiskunnalle aivan uuden kosmisen minuuden voiman. Se on minä, joka on. Se on vapaa ja yksityinen ja itsenäinen minä, jonka voimasta kertovat Kristuksen seitsemän Minä olen lausetta. Näissä Johanneksen evankeliumin toistamissa lauseissa tulee ilmi ihmisten saaman uuden minuuden valtava tulevaisuuden voima, jonka haltuunottamista meillä on aikaa harjoitella koko tämän maan inkarnaation loppuun saakka.

Katsokaamme vielä, mitkä ovat nämä seitsemän henkistä minä olen -siementä, jotka Kristus antaa ihmiskunnan käyttöön:

1. Minä olen ylösnousemus ja elämä.

2. Minä olen maailman valo.

3. Minä olen hyvä paimen.

4. Minä olen elämän leipä.

5. Minä olen portti.

6. Minä olen tie, totuus ja elämä.

7. Minä olen hyvä viinipuu.

Jos nyt yrittää olla miettimättä, mitä nämä seitsemä lausetta "merkitsevät", vaan aivan yksinkertaisesti katsoo niitä, niin huomaa, miten valtavista asioista on kysymys. Kun Kristus Uudessa testamentissa sanoo "minä", niin se merkitsee, että hänen kauttaan virtaa tuon makrokosmisen minuuden voima jokaiselle ihmiselle, mahdollisuutena jonka hän voi ottaa vastaan.

Ja kun näin katsoo, niin huomaa miten jokainen näistä seitsemästä lauseesta on valtava kosmis-sisäinen voima, joka on jo annettu ihmiskunnalle. Toki meillä on vielä pitkä matka näiden voimien omaksumiseen, mutta ne ovat jo olemassa.

Jos katsomme henkisesti, niin jokainen näistä seitsemästä voimasta vastaa myös yhtä planeettavoimaa, mikä taas merkitsee, että henkisesti nämä seitsemän lausetta eivät soi ainoastaan maan, vaan koko aurinkokuntamme piirissä. Koko aurinkokuntamme on se voiman ja läsnäolon piiri, josta Kristus puhuu.

Jeesuksen olemus

Mutta mikä on Jeesuksen osuus tässä kaikessa. Jeesus on se ihminen, jonka kehoon kosminen tai makrokosminen Kristus-henki asettuu. Kun sitä ajattelee, tulee ainakin minulle väistämättä mieleen, että tuo Jeesus ei ollut suinkaan yksinkertainen puusepän poika, vaan todella korkea olento, korkeinta mitä ihmiskunta saattoi valmistaa Kristuksen maan päälle tulemista varten.

Ja jotta se taas oli mahdollista, ei Jeesus voinut kehittyä yksin, vaan hänen kanssaan toimi useita hyvin korkeita henkiä. Jeesuksen elämä oli kuin suuri henkis-fyysinen linssi, johon kokoontui useita suuria henkisiä kehityslinjoja, jotka taas tuon linssin läpi kuljettuaan jatkoivat kehitystään ja opetustaan ihmiskunnan keskuudessa.

Jotta ihmisten olisi helpompi ymmärtää, on Jeesuksesta usein esitty hyvin yksinkertainen kuva, ja jotta sekään ei olisi liian vaikeaa, on sanottu, että edesä häntä tarvitse ymmärtää. Pelkkä uskominen riittää. Ja se on totta, hyvin pitkälle. Silti kahdentuhannen vuoden aikana me olemme jo kasvaneet ihmisinä niin, että meidän ajattelumme ja ymmärtämisemme voi jälleen alkaa kohota ymmärtämään todellisia henkisiä tapahtumia, tapahtumia, joissa henki ei toimi ainoastaan aineettomalla tasolla, vaan ulottuu aina fyysiselle tasolle saakka. Näistä me puhumme ensi lauantain kurssilla Maria-akatemiassa, tai ulotumme tähän saakka, kun varsinainen kohde lauantaina on kuitenkin ymmärtää Jeesusta henkisenä ihmisenä, joka ei ollut lainkaan yksinkertainen, eikä mitenkään voimaton, vaan hyvin merkittävä ihmisolento. 

Tämä uusi ymmärrys Jeesuksen voimasta, eli siitä ihmisestä jonka kehoon Kristus laskeutui, auttaa myös meitä jokaista voimaantumaan omalla tiellämme kohti Kristuksen - vapaaehtoista - ymmärtämistä. Ja vastaanottamista.

Rakkaudella
Matti 

steiner_panoraama_suurempi.jpg

13 kommenttia . Avainsanat: Jeesus, kosminen, Kristus, minuus, minä olen,

Jeesus

Perjantai 5.4.2013 klo 7:53 - Matti Kuusela

Pidin eilen illalla esitelmän Kristuksesta henkisen tiedon pohjalta ja siitä tuli ihmeellisen hyvä olo. Yritin sitten jo viime yönä palattuani kotiin kirjoittaa siitä, ja yritin jälleen tänä aamuna, mutta huomasin miten vaikeaa häntä on tavoittaa kirjoittamalla. Puhumalla se onnistui, koska puhuessaan voi välittää niin paljon muuta tukea sille mitä kertoo, äänen savyillä ja painolla, ja tietysti itse henkinen läsnäolo on puhuessa toisenlainen.

Myös kuulijakunta vaikuttaa. Kun aihe on ilmoitettu ennalta, paikalle tulleet jollakin tavalla kutsuvat esiin sellaista, mikä on juuri sille kuulijakunnalle ominaista.

Miltä Jeesus näytti

Sitten muistin nunna Anna Katariina Emmerickin, joka eli kaksisataa vuotta sitten. Hän näki päivittäin näkyjä Kristuksen elämästä ja ne kirjoitettiin muistiin. Hän itse oli niin sairas, ettei siihen kyennyt. Aioin etsiä häneltä rakastamaani kuvausta Kaanan häistä, mutta silmiini osuikin alleviivaus Jeesuksesta, siitä miltä hän näytti:

Jeesus oli kookas ja hoikka ja hänellä oli herkkäpiirteiset kasvot ja loistavat, vaikkakin kalpeat kasvot. Hän vaikutti terveeltä. Hän oli erittäin ryhdikäs, kultaiset hiukset jakaantuivat hänen korkean, avoimen otsansa yllä ja laskeutuivat hänen hartioilleen. Hänellä oli yllään pitkä, vaalean ruskehtavan harmaa tunika, joka ulottui lähes maahan saakka. Hihat levenivät kasiä kohti.

Nuoren Jeesuksen opetus

Seuraava alleviivaukseni liittyy tapahtumaan, jossa nuori Jeesus-poika opetti temppelissä. Annan Katariinan kuvaamana tuo tapahtuma saa aivan uudenlaisia piirteitä - kaukana kuvasta jotenkin yksinkertaisesta ja vaatimattomasta Jeesuksesta, jollainen hän varmaan oli, mutta hänessä oli paljon muuta:

Jeesus ja hänen kysymyksensä ja vastauksensa hämmästyttivät ja hämmensivät niin vahvasti oppineita ja rabbeja, että he päättivät kolmannen päivän iltapäivänä nöyryyttää Jeesus-poikaa temppelin julkisessa luentosalissa eri tieteisiin syvästi perehtyneiden rabbien läsnäollessa.

Vaikka papit ja kirjanoppineet olivat aluksi mieltyneet Jeesukseen, he alkoivat hermostua häneen ja suunnittelivat nyt hyökkäyksensä yhdessä. Tilaisuus tapahtui pyöreämuotoisessa paikassa, jossa Jeesus myöhemminkin opetti. Siellä näin Jeesuksen istuvat suuressa tuolissa, jota hän ei lähestulkoonkaan täyttänyt. Hänen ympärillään oli joukko ikääntyneitä juutalaisia papillisissa viitoissa. He kuuntelivat huolellisesti ja näyttivät olevan aivan raivoissaan. Pelkäsin että he kävisivät käsiksi Jeesukseen... Koko paikka oli niin täynnä ihmisiä, että sitä oli vaikea kuvitella pyhäköksi.

Koska Jeesus oli jo aikaisempina päivinä kuvittanut vastauksiaan ja selityksiään monenlaisilla esimerkeillä luonnosta, taiteista ja tieteistä, olivat oppineet nyt suurella vaivalla koonneet paikalle kaikkien näiden alojen asiantuntijoita. Nyt he alkoivat yksi kerrallaan väitellä Jeesuksen kanssa.

Jeesus huomautti, että vaikka oikeastaan sellaiset aiheet eivät olleet temppeliin soveliaita, hän voisi kuitenkin puhua niistä, koska se oli hänen Isänsä tahto. Mutta he eivät ymmärtäneet, että Jeesus tarkoitti Taivaallista isäänsä. He kuvittelivat että Joosef oli määrännyt poikansa esittämään oppineisuuttaan.

Jeesus vastasi nyt ja opetti lääketieteestä. Hän kuvasi koko ihmiskehon tavalla, joka ylitti suuresti kaikkein oppineimpienkin ymmärryksen. Hän keskusteli samalla kyvykkyydellä tähtitieteestä, arkkitehtuurista, maanviljelyksestä, geometriasta, aritmetiikasta, lainopista ja kaikista aiheista, joita hänelle esitettiin.

Hän kertoi niin taitavasti laista ja profetioista, temppelistä sekä palveluksen ja uhrin mysteereistä, että hänen hämmästyneet kuulijoittensa tunteet vaihtelivat ihailusta suuttumukseen ja häpeään. He olivat raivoissaan siitä, että joutuivat kuulemaan sellaista, mistä he eivät olleet aiemmin tienneet mitään, ja samoin sellaista, mitä he eivät olleet koskaan aikaisemmin ymmärtäneet.

Jeesus oli opettanut kaksi tuntia, kun Joosef ja Maria saapuivat temppeliin. He kysyivät lapsestaan tuntemiltaan leviitoilta ja saivat vastauksen, että poika oli oppineiden kanssa luentosalissa. Mutta koska Joosefilla ja Marialla ei ollut lupaa astua sinne, he lähettivät yhden leviitoista hakemaan Jeesusta. Jeesus lähetti heille sanan, että hänen oli ensin päätettävä se, minkä hän oli aloittanut. Maria oli hyvin ihmeissään siitä, että poika ei totellut välittömästi, sillä tämä oli ensimmäinen kerta, jolloin hän antoi vanhempiensa ymmärtää, että hänellä oli täytettävänään muita käskyjä kuin vanhempiensa.

Juhla

Perheen palattua Nasaretiin on pian tämän jälkeen juhla, joka vastaa meidän ripille pääsyämme. Tässä tapauksessa Jeesus oli kuitenkin nuorempi kuin meidän rippilapsemme, 12-vuotias.

Pöydälle oli luotu kauniita asetelmia, joista riippui viiniköynnöksiä ja viljantähkiä. Lapsille tarjoiltiin rypäleitä ja pieniä kääryleitä. Juhlassa oli läsnä kolmekymmentäkolme poikaa, kaikki Jeesuksen tulevia opetuslapsia... Koko juhlan ajan Jeesus opetti toisia poikia ja selitti heille asioita ihmeellisin vertauksin, joita he kuitenkin vain osittain ymmärsivät. Hän puhui heille hääjuhlasta, jossa vesi muutettaisiin viiniksi ja haaleat vieraat sisäisen tulen innostamiksi. Ja hän puhui heille hääjuhlasta, jossa viini muuttuisi Vereksi ja leipä Lihaksi. Tämä leipä ja liha pysyisivät vieraissa aina maailman loppuun saakka voimana ja lohdutuksena, elävänä yhdyssiteenä. Hän myös sanoi yhdelle sukulaispojistaan, nimeltä Natanael: "Minä tulen olemaan läsnä sinun häissäsi."

Myöhemmin käy selville, että juuri tämä Natanael on Kaanan häiden sulhanen.

Kahdennestatoista ikävuodestaan alkaen Jeesus esiintyi aina opettaja kumppaneidensa seurassa. Usein hän istui heidän keskuudessaan opettaen tai he kaikki kävelivät ympäri maata.

Näin Jeesukselle siis jo murrosiän alkaessa avautui täysin selkeä näkymä tulevista Kaanaan näistä ja siitä, miten niiden impulssi huipentuu Viimeisen ehtoollisen ja sitä seuraavan uuden Ensimmäisen kristillisen ehtoollisen ateriassa.

Rakkaudella
Matti 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Jeesus, opetus, temppeli, Jeesuksen ulkonäkö

Rakkauden käsky - ja tulevaisuus

Tiistai 5.3.2013 klo 1:20 - Matti Kuusela

Tuntuu että meidän aikanamme kutakuinkin jokaiselle ihmiselle on selvää, että rakkaus on suurin voima, joka meillä on käytössämme. Olinkin melko hämmästynyt, kun parisen viikkoa sitten eräs ystäväni esitti minulle kysymyksen, mikä on meidän luterilaisen kirkon keskeinen oppi.

Pian tajusin, etten tiennyt sitä, en ollut edes ajatellut sitä. Ja se ei ole rakkaus, kuten voisi kuvitella. Uudessa testamentissa viimeisenä iltanaan fyysisessä kehossa Jeesus sanoo, että Yhden käskyn minä annan teille, rakastakaa toisianne niin kuin minä olen teitä rakastanut.

 

Pelastusoppi

Mutta ei, kirkko ei rakennus tuolle yhdelle ja ainoalle käskylle, jonka Jeesus Kristus antaa, vaan kirkko rakentuu pelastusopille. Olin todella ihmeissäni, kun minulle alkoi selvitä, että luterilaisen kirkon perustana olevat sanat eivät olekaan suoraan Kristukselta, vaan Paavalilta ilmeisesti. Ne ovat sanat, joissa sanotaan ihmisen pelastuvan uskon kautta.

Aloin kirjoittaa tätä blogia niin etten tullut etsineeksi ensin näitä kyseeseen tulevia kohtia Uudesta testamentista. Luther tahtoi kovasti taistella katolista kirkkoa ja sen anekauppaa vastaan, ja siksi Luther keksi, että pelastumiseen ei tarvita ihmisen omia tekoja lainkaan, vaan että pelkkä usko riittää.

Olinkin pitkään ihmetellyt, miksi kirkko on ollut niin kovasti esimerkiksi meditaatiota vastaan ja korostanut, että ihmisen ei pidä yrittää itse pelastaa itseään. Ja syy siihen on, että ihminen ei saa siis tehdä mitään. Se on tosin epäloogista, koska uskominen siinä mielessä kuin pelastusopissa korostetaan on jo tekemistä.

 

Kristuksen teko

Minulle tuo pelastusoppi on kovin outo, koska olen niin kauan ymärtänyt, että Kristuksen esiintyminen fyysisessä kehossa oli nimenomaan se teko, joka pelasti maankehityksen ja ihmiskehityksen jatkumaan.

Ja usko tai uskominen on minulle jotain niin syvää, ettei se onnistu sillä että yrittää uskoa johonkin sellaiseen, mihin ei usko. Siksipä usko onkin olemukseltaan enemmän sitä, että ihminen oppii uskomaan siihen, mitä hän tietää, siihen mitä hän on henkisesti itsessään työstänyt.

Käytännössähän on niin, että ihminen näkee maailmasta lähinnä sen, mihin hän uskoo, ja sitä on hyvin vaikea muuttaa. Silloin se on uskoa, jota ei ole henkisesti työstetty.

On hienoa uskoa siihen, mikä on varmasti totta, mutta kuka määrittää tuon totuuden? Olemme jo aikaisemmin puhuneet siitä, miten nykymaailma ei enää tue henkisesti yhteisesiä totuuksia. Ymmärtääkseni myös Kristus antaa Uudessa testamentissa ymmärtää, että totuus paljastuu vain ihmissielussa tai ihmissydämessä. Joskus kauan sitten on ollut aikoja, jolloin jonkin ryhmän yhteinen kokemus on voinut ilmoittaa totuuden, tai sitten profeetat, kuninkaat tai tietäjät ovat sen ilmaisseet.

Mutta Kristuksen ilmoituksen mukaan totuus on siis vain jokaisen yksityisen ihmisen löydettävissä.

 

Uskosta rakkauteen

Luonnollisesti aito usko on hieno asia, mutta jos joku määrittää toiselle, mitä hänen on uskottava, silloin uskosta tulee sen oma varjo. Se ei ole enää henkisesti valaisevaa.

Kun olen jo vuosia ihmetellyt, miksi kirkossa ei puhuta rakkaudesta juuri sen enempää saarnoissa kuin liturgioissakaan, olen ennen ajatellut sen johtuvan etupäässä siitä, että se heikentäisi kirkon omaa arvovaltaa. Rakkauteen ei mitenkään välttämättä tarvita kirkkoja.

Nyt kuvaamani oppikeskustelun jälkeen oivalsin toisen mahdollisuuden. Rakastaminen on myös tekemistä. Kun pelastumiseen ei tarvita muuta kuin uskoa, ei rakastamiselle enää jää mitään olennaista tehtävää.

Näin sen ymmärsin.

Mutta mielestäni me olemme jo edenneet niin pitkälle, ettei meidän enää tarvitse taistella katolisen kirkon anekauppaa vastaan, kuten Luther urheasti teki, vaan me voimm edetä rakkauteen.

Sillä Uudessa testamentissa sanotaan myös: Usko ilman tekoja on kuollut. Rakkaus on se, joka uskosta johtaa tekoihin, ja ilman tekoja tämä maailma todellakin kuolee.

 

Rakkauden planeetta

Monet jotka nykyaikana ovat heränneet siihen suureen jumalalliseen rakkauteen, jota luonto ilmentää, ajattelevat usein, että luonto jatkaisi elämäänsä paremmin ilman meitä ihmisiä.

Mutta kun otamme hengen todellisuuden mukaan, asia kääntyy päinvastaiseksi. Luonto tosin eläisi hienosti tämän maan puitteissa, mutta kun tämä maa kuolee, niin silloin ihmiskuntaa tarvitaan elämän ja kehityksen siirtämiseen maan seuraavaan inkarnaatioon.

On totta, että enkelit ohjaavat tätä suurta tapahtumaa, mutta jotta se toteutua oikealla tavalla, on ihmisten istutettava rakkaus tähän planeettaan, meidän omaan maaplaneettaamme, niin että tuo rakkaus voi enkelten käsissä olla se substanssi, jonka myötä maa uudistuu ja syntyy uudelleen.

4 kommenttia . Avainsanat: Rakkaus, Kristus, Jeesus,

Jeesus Maan sydämessä

Keskiviikko 30.1.2013 klo 23:41 - Matti Kuusela

Kerroimme viimeksi siitä, miten Maria Magdaleena voidellessaan Jeesuksen jalat ja pään valmisti häntä paitsi omaan hautaansa, myös Maan hautaan, Maan sydämeen, suuren Äidin luo tehtävään matkaan. Tuo Äidin kultainen valtakunta maan sydämessä on myös se kuulu valtakunta, jota idässä nimitetään Shamballaksi.

 

Matka Äidin luo

Laskeutuminen maaäidin luo oli monella tapaa välttämättömyys tuona aikana, jolloin ihmiskunnan elämänvoimat alkoivat olla lopullaan. Yksi näistä suurista asioista oli ylösnousemuskehon elvyttäminen. Tällä matkalle Äidin luon Jeesus lähti heti kuoltuaan ristillä. Ja jatkamme nyt Estelle Isaacsonin kertomuksen mukaan:

Näin Pyhän Äidin auringonkaltaisena maan keskustassa. Hänen päänsä oli kruunattu koristeella, joka oli kuin aurinko. Hän loisti lämmintä, kultaista valoa.

Lukemattomat olennot, joita tuskin pystyn kuvailemaan, reunustivat hänen luokseen johtavaa tietä. He olivat kaikki kokoontuneet tervehtimään Kristusta hänen voitokkaasti saapuessaan Shamballaan. Myös he säteilivät kultaista valoa.

Näin Kristuksen laskeutuvan heidän keskuuteensa heidän laulauessaan taivaallisin äänin, jotka kaikuvat koko maan läpi. Tämä tapahtui heti Kristus Jeesuksen kuoltua ristillä.

Tunsin miten tämä oli kaikkien aikojen tärkein hetki. Koskaan aikaisemmin ei Kristus ollut kulkenut langenneen maan sisuksiin tervehtimään Äitiä! Saatoin tuskin uskoa, miten voitelemalla Hänet Magdaleena - ihmisolento - oli valmistanut häntä tähän hetkeen!

Tultuaan Äidin luo tämä kohotti hänen ylleen hänen ylösnousemuskehonsa. Tietenkin näin sen symbolisella tavalla. Hänestä virtaava valo oli hämmästyttävän loistavaa! Maan keskuksessa hän muuttui kuin loistavaksi tähdeksi. Hänen valonsa syöksyi maan päällä olevista porttikohdista ulos kosmokseen.

Tällaisia maan keskukseen, Shamballaan, johtavia portteja on lukuisia. Paikat, joista Kristuksen ylösnousemuskehon tähti loisti läpi maan pinnan, on tullut hyvin pyhiä. Ne ovat paikkoja, joissa Neitsyt Maria on ilmestynyt.

 

Ylösnousemuskeho

Myös Judit von Halle - ja luonnollisesti Rudolf Steiner - puhuu useissa kirjoissaan tästä ylösnousemuskehosta. Ylösnousemuskeho on ihmisen henkinen tai henkistynyt fyysinen keho, tavallaan fyysisen kehon muotoprinsiippi ilman sitä täyttävää ainetta.

Ihmisen fyysisen kehon henkinen alkumuoto, jota Paavali kutsui vanhaksi Aatamiksi, oli menettänyt aikojen kuluessa menettänyt voimansa ja se oli jo pahasti rappeutunut. Laskautuessaan Äidin luo Kristus elvytti Äidin säilyttämän mallin tästä ikikehosta ja aktivoi sen jokaista ihmistä varten, niin että tämä uusi Aatami on jokaisen ihmisen saavutettavissa.

Kun Kristus ilmesty pääsiäisaamuna Magdaleenalle, hän oli juuri tässä henkistyneessä fyysisessä kehossaan, joka hänen taivaaseen astumiseensa saakka oli täällä maanvoimien piirissä ja hyvin helposti henkisesti kehittyneiden ihmisten havaittavissa.

Nyt kun pääsiäinen on taas lähestymässä, voimme muistella sitä, miten juuri Magdaleena oli ensimmäinen ihminen, joka näki Kristuksen tässä ylösnousemuskehossaan. Ja hän oli myös se ensimmäinen ihminen, joka sai Kristukselta käskyn mennä ja kertoa veljille, että Minä olen ylösnoussut.

 

Minuus ja fyysinen keho

Kuten aina Kristuksen lausuessa Uudessa testamentissa sanan Minä, hän tarkoittaa sillä paitsi itseään myös jokaisen ihmisen minuutta.

Minuus ja fyysinen keho on läheisessä suhteessa toisiinsa. Kun ihmisen fyysisen kehon perusmalli korjaantui Äidin ja Kristuksen toimesta, samalla syntyi myös ihmisen korkeamman minän syntymisen mahdollisuus, ihmisminän ylösnousemus. Yksilölliset ihmisminuudet astuivat perheen, suvun, heimojen ja kansojen piiristä omaan todellisuuteensa, jonka Kristus heille antoi - ja joka varsinaisesti tapahtui helluntaina.

Kun Jeesus siis sanoo Magdaleenalle, että minä olen ylösnoussut, hän tarkoittaa sitä hengen voittoa aineellisuudesta, jossa hänestä on nyt tullut jokaisen ihmisen veli - uskonnoista ja opeista riippumatta.

 

 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Jeesus, Kristus, maan sydän, ylösnousemuskeho, Shamballa, minä, minuus, Estelle, Isaacson, Äiti, Maria, Magdaleena

Maria Magdaleenan suuruus

Tiistai 29.1.2013 klo 9:47 - Matti Kuusela

Pyydän syvästi anteeksi jälleen pitkää hiljaisuutta. Olen mielestäni ahkeroinut kovasti, mutta silti aika on tuntunut liukuvan niin, että tehtävien töiden lista vain kasvaa. Nyt tuntuu, että ihmeellisellä tavalla aika alkaa jälleen asettua kohdalleen. On paljonkin kerrottavaa, mutta aloitan kaikkein keskeisimmästä.

Estelle Isaacsonilta on valmistunut
toinen osa hänen Maria mary_magdalene.jpg 
Magdaleenaa käsittelevästä sarjastaan. Siinä kuvaus Magdaleenan suorittamasta Jeesuksen voitelusta on niin mahtava, että suomennan siitä keskeisimmän osan. Opetuslasten hämmästykseksi Magdaleena voiteli Jeesuksen sekä jalat (ylipappi) että pään (kuningas). Tuo muutaman minuutin tapahtuma meni valtavuudessaan ja syvyydessään ohi opetuslasten tajunnan, mutta katsotaan, mitä Estelle kirjoittaa.

On tärkeää ymmärtää, että Magdaleena ja Jeesus olivat hyvin
läheisiä. Magdaleena oli Jeesuksen läheisin oppilas ja Jeesus oli myös valinnut ja vihkinyt hänet olemaan juuri se henkilö, joka kykenee ihmisenä kantamaan häntä sisäisesti ja tukemaan häntä viimeisinä hetkinä maallisessa kehosa.

 

Magdaleena voitelee Jeesuksen jalat ja pään

Jeesus oli opetuslasten kanssa Betaniassa Simonin talossa. Maria epäröi, mutta hän tiesi että tuo voitelu kuului hänelle, hänen oli se tehtävä. Painaen voiderasiaa rintaansa vasten Magdaleena astuu huoneeseen kesken miesten keskustelun. Hän on hiljaa, mutta täynnä sisäistä tulta. Pitkässä punaisessa tukassaan ja sisäisessä kiihkeydessään hän oli kuin tulta, ja näyssään Estelle järkyttyy huomatessaan, miten samanlaisilta Jeesus ja Magdaleena tuolla hetkellä näyttivät. Jopa Jeesuksen hiukset näyttivät punaisemmilta hänen katsoessaan lempeästi Magdaleenaa, joka kumarsi päänsä Jeesuksen rakastavan katseen edessä.

Estelle kirjoittaa, miten hän ymmärsi Magdaleenan saapuneen paikalle täsmälleen oikealla hetkellä, jonka tähtitaivaat olivat aikojen saatossa jo kauan sitten määränneet.

"Tule luokseni, Magdaleena," Jeesus sanoin lämpimästi. Kulkiessaan Jeesusta kohti Magdaleena tunsi kulkevansa kuin unessa. Syvä pyhyys laskeutui hänen ympärilleen. Kun hän avasi ruukun, tuoksu leijui koko huoneeseen, ja Magdaleena voiteli sekä Jeesuksen jalat että pään syvän liikutuksen tilassa. Silmät suljettuina ja kyynelten virratessa hän asetti kätensä Jeesuksen pään päälle.

 

Kuu melkein täysi

Tuona hetkenä kuu oli jo melkein täysi ja Magdaleena toimi niiden voimien välittäjänä, jotka virtasivat taivaista Jeesuksen kehoon ja jollakin tavalla hän myös välitti symbolimuodossa olevaa informaatiota Jeesuksen kehoon tämän pään päällä olevan valokeskuksen kautta. Tämä kultainen ja loistava henkinen kirjoitus välittyi Jeesukselle taivaallisten olentojen siunauksena, jonka välittäjänä Magdaleena oli kuin liekehtivä ruusunpunainen enkeli.

Kukaan salissa olevista miehistä ei ymmärtänyt mitä hän oli tekemässä. Hänen ohjaamansa avainsymbolit olivat vastaavanlaisia kuin muinaisissa egyptiläisissä mysteereissä, mutta Magdaleena ohjasi niitä uudella tavalla, vaikka hän ei tuolloin täysin ymmärtänytkään kaikkea mitä oli tekemässä.

Voima, joka vaikutti Magdaleenan kautta, oli niin suuri, että hän vaipui lattialle pyhässä liikutuksessa. Jeesus ja Magdaleena siirtyivät yhdessä ajattomuuden tilaan, johon muut läsnäolleet eivät voineet seurata. Niin paljon tapahtui Magdaleenan, Jeesuksen ja tähtimaailmojen välillä, sellaista mitä muut pöydän äärellä olleet eivät voineet kokea.

 

Jumalan hengitys

Estelle kertoo, miten hän näki symbolien loistavan jokaisessa Jeesus Kristuksen valokeskuksessa tai chakrassa. Jumalan hengitys kulki niiden välillä ja miten korkeimmassa chakrassa, kruunuchakrassa soi sana "El", joka tarkoittaa jumalaa. Tuo sointi sai omia sävyjään joka chakrassa ja huipentui palleakeskukseen äänenä, jonka voisi tulkita "Jumala minussa" tai "Jumala siinä, mikä Minä Olen".

Nämä henkiset äänet eivät olleet mitään maallista kieltä, mutta jotkut muistuttivat hepreaa. Ja samalla Estelle näki chakrojen loistavien värien terälehtineen aktivoituvan.

 

Juudas - ja Äiti

Mukana olleille miehille kaikki tämä näytti vain Magdaleenan liioitellulta dramaattisuudelta. mutta Juudas koki kaiken omalla tavallaan voimakkaasti. Hän oli aiemmin pitänytkin Magdaleenasta, mutta nyt hänen demoninsa alkoivat painostaa häntä. Ne herättivät hänessä häpeää ja hämmennystä Magdaleenan voimakkaista tunteista. Hän koki myös, että nyt oli menty liian pitkälle. Hänellä ei ollut aavistustakaan siitä, että Magdaleena voiteli Jeesusta valmistaakseen tätä tuleviin koetuksiin.

Jeesus luonnollisesti tunsi Juudaksen ja muiden ajatukset, ja hän sanoi: "Antakaa Magdaleena olla, se mitä hän tekee minulle, sen hän tekee minun hautaustani varten. Minä hyväksyn hänen voitelunsa. Tästä teosta hänet tullaan muistamaan kautta aikojen."

Jeesuksen sanoilla oli ylimaallinen kaiku hänen näin puhuessaan. Ja kun hän puhui hautauksesta, hän ei tarkoittanut pelkästään oman ruumiinsa laskemista hautaan, vaan hän puhui myös siitä matkasta, jonka hän pian tulisi tekemään Maan keskukseen, Äidin luo, joka pukisi hänet hänen ylösnousemuskehoonsa.

Ja siitä jatkamme.

Rakkaudella
Matti

2 kommenttia . Avainsanat: Jeesus, voitelu, Maria, Magdaleena, Juudas, chakra, chakrat, maan keskus, Äiti

Joulun aika jatkuu

Perjantai 28.12.2012 klo 19:37 - Matti Kuusela

Vaikka perinteiset joulupäivät ovat jo ohi, joulun suuret voimat jatkuvat edelleen. Joulun pyhät päivät ja yöt, kristalliyöt, jatkuvat aattoillasta eteenpäin huipentuen tammikuun puolella loppiaiseen.

Kuten itse sana ilmoittaa, loppiainen päättää perinteellisesti joulun juhlallisuudet. Ei enempää eikä vähempää kuin kuninkaiden joululla. Loppiaista vietämme varsinaisesti kolmen kuninkaan juhlana.

On helppo tiedostaa, miten loppiainen henkinen merkitsee. Vuoden uusi sydänlapsi syntyy paimenten jouluna. Sen jälkeen kuljemme läpi laskutavasta riippuen kahden- tai kolmentoista vaiheen kehitystien, joka samaistuu niin luonnonkuntiin ja enkelikuntiin kuin Eläinrataankin - ja päättyy kuninkaiden kumartaman Jeesuksen syntymään.

 

Joulun viisaus

Vaikka uusimman tiedon mukaan Luukkaan evankeliumin Jeesus-lapsi syntyi historiallisesti 6.-7. joulukuuta välisenä yönä vuonna 2 eKr. ja Matteuksen evankeliun Jeesus 5. maaliskuuta vuonna 6 eKr., on aika hämmästyttävä maailmanviisaus asettanut näiden syntymien muistojuhlat Eläinrataa aktivoivien pyhien päivien alku- ja loppukohtaan.

Historialliset syntymäpäivät riippuvat menneisyyden vaatimuksista, mutta tulevaisuuden henkiset tarpeet ovat siirtäneet niiden joulujuhlat nykyisille paikoilleen. Tämän johdatuksen on täytynyt tulla hyvin korkealta taholta.

Historialliset syntymäpäivät sijaitsevat kuitenkin nykyisen jouluajan suhteen oikeassa suunnassa. Niitä on joulujuhlaan vain siirretty lähemmäksi toisiaan.

 

Kristillinen joulu

Joulun alla kuulin joistakin radio-ohjalmista huolestuneita äänensävyjä siitä, että joulujuhlan taustalla ovat pakanalliset juhlat, kuten vanha jul, joka on samaa juurta meidänkin joulumme kanssa. Englanniksi joulu onkin "Kristus-juhla", Christmas.

Tuo pakanallinen on menneitä aikoja tarkoittaessaan kuitenkin aika turha sana, sillä Kristus on kuitenkin aina ollut enemmän tai vähemmän voimakkaasti läsnä. Hän on vuosituhansien saatossa lähestynyt ihmiskuntaa ja hän on enkeleittensä läsnäolon kautta valaissut ja lämmittänyt mahdollisuuksien mukaan joulujuhlaa kautta aikain.

Suurin ero on vain siinä, että nyt runsaat 2 000 vuotta sitten hän todella tuli itse maan päälle, vaikkakaan ei vielä kokonaan omassa kehossaan. Hän oli kuitenkin jo mukana molempien Jeesus-poikien syntymässä. Jordanin kaste on tavallaan toinen tai oikeastaan kolmas joulu. Se on juhannus-juhla, joka historiallisesti sekään ei tapahdu aivan keskikesällä, vaan vasta syyskuun loppupuolella vuonna 29 jKr. - auringon ollessa puoli astetta Vaa'assa.

Kun ajattelemme näitä päivämääriä, niistä käy voimakkaasti selville, miten niiden tilallinen asema määräytyy menneisyyden välttämättömyydestä, mutta varsinaiset juhlat syntyvät tulevaisuuden voimista.

Rakkaudella
Matti

 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Jeesus-lapsi, loppiainen, paimenten joulu, Jeesuksen syntymäpäivä, Jordanin kaste

Krishna ja Maria

Maanantai 30.4.2012 klo 18:07 - Matti Kuusela

Hei Ystäväni,

Kun olin pari viikkoa sairaalassa rytmihäiriöiden takia, sain useampiakin viestejä ja oivalluksia. Yksi näistä aivan selvistä viesteistä oli, että jos tahdon pitää sydämeni rytmit yhtenäisinä, niin minun on myös pitäydyttävä yhteen totuuteen, mentävä vielä voimakkaammin ja selvemmin siihen, minkä koen oikeaksi.

Minkähän takia se sitten on niin pelottavaa? Ehkä siksi, että kun ilmaisee oman totuutensa ja sydämensä äänen, siinä ei ole vaihtoehtoja.

Tänään tuo totuus, joka tahtoo
tulla esiin, liittyy krishna_nandi_big.jpgKrishnaa.
Kirjoitin jo vappua koskea astrosofisen tekstin. Sen mukaan vappuun osuu kaksi merkittävää kosmista konstellaatiota. Ensimmäinen on auringon asema 15 astetta Oinaassa, jossa se oli myös Kristuksen ylösnousemuksen aikaan ensimmäisenä pääsiäispäivänä. Toinen on Kuun konjunktio Marsin kanssa Leijonassa. Ja se liittyy Neitsyt Mariaan, Luukkaan evankeliumin nuoreen ja viattomaan Mariaan, häneen joka matkusti Nasaretista Beetlehemiin ja synnytti siellä lapsensa.

 

Luukkaan evankeliumin Maria

Niinkuin Luukkaan ja Matteuksen evenkaliumien Jeesus-lapset ovat eri lapsia, niin myös näiden samojen evankeliumien Jeesus-lasten äidit ovat eri Marioita.

Luukkaan evankeliumin kuvaama nasaretilainen Maria, joka syntyi vuonna 17 eKr, oli vain viisitoistavuotias Jeesus-lapsen syntymän aikaan. Hänen syntyessään Kuu oli konjunktiossa eli samalla pystylinjalla maasta katsottona Marsin kanssa ja se tapahtui taustanaan Leijonan taivaallinen eläinratamerkki, aivan kuin nyt vappuna.

Leijona on sydänvoimien merkki, keskuksenaan kuninkaallinen Regulus. Mars edustaa henkistä sanaa, Kuun voimme nähdä Marian naisellisena kohtuna. Mars välittää siis maailmankaikkeuden kosmisia sydänvoimia kuun kautta maalliseen syntymään.

Syntymäpäivän kosminen tilanne kuvaa karman kehollista tasoa. Marian olemuksesta oli siis tuleva jumalallisten voimien malja maan päällä.

Ja kuka oli tämä lapsi, joka hänen kauttaan oli tulossa maailmaan. Hän oli sielu, jolla ei ollut lainkaan maallista karmaa, sillä hän ei ollut koskaan aikaisemmin elänyt maan päällä fyysisessä kehossa. Intiassa me kuitenkin tunnemme hänet rakastettuna jumalallisena olentona, Krishnana, joka henkisillä tasoilla on kautta aikojen toiminut hyvin läheisessä yhteydessä maata yhä enemmän ja enemmän lähestyvän Kristus-hengen kanssa.

Luukkaan Maria eli hyvin läheisessä yhteydessä siihen rakkauden ja myötätunnon henkiseen virtaukseen, joka saavutti huippunsa juuri Krishnan kautta hindulaisuudessa ja Buddhan kautta buddhalaisuudessa.

On tärkeää, ylevää ja syvästi koskettavaa ymmärtää, miten Luukkaan evankeliumin nuoressa Mariassa liittyvät yhteen puhdas Krishna-rakkaus hänen poikansa kautta ja suuren Buddhan myötätunnon voimat, sillä juuri Buddha oli se suuri henkinen olento, jonka aurassa enkelit lauloivat rauhan sanomansa kedon paimenille.

 

Maria Armoitettu

Nasaretin Maria kuolee Jeesuksen ollessa vielä nuori, mutta hän viipyy lähellä ihmiskuntaa ja liittyy Matteuksen evankeliumin Marian henkiseen auraan Jeesuksen Jordanin kasteen jälkeen. Se merkitsee tämän Marian valtavaa henkistä uudistumista, ja sen takia häntä nimitetäänkin esimerkiksi ortodoksisessa kristillisyydessä Maria Armoitetuksi.

Nämä ovat luonnollisesti suuria asioita, ja koska ajatukset ovat myös muotoutuvaa energiaa, kestää aikansa ymmärtää ja oppia edes muistamaan. Mutta meidän on luotettava siihen, että ihmiskunta on nyt tullut jo niin aikuiseksi, että meidän on saatava kuulla totuus - ja meidän on alettava myös ajatella ja tuntea korkeampia ja syvempiä totuuksia, sillä ilman niitä eivät yksilölliset sydämemme, kansan sydämet ja ihmiskunnan sydämet pysy terveenä.

Vappuna siis koemme Kuun ja Marsin yhtymässä jumallisen sanan ja yhteyden naiselliseen henkiseen maljaan, kohtuun, Leijonan sydänmerkin ytimessä. Nyt kun kaksituhatta vuotta on kulunut Jeesuksen maallisesta elämästä, on viimeistäänkin tullut aika alkaa sydämissämme ymmärtää, miten Krishnan taivaallisuus, Buddhan myötätunto ja Krisha-Kristuslapsen syntymä ovat yhtä valtavaa rakkauden ja uudistuksen voimien kokonaisuutta, joka ilmentää sitä samaa kaikkeudellista runsautta ja rakkautta, jota myös ympärillämme heräävä luonto ilmentää.

 

 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Krishna, Maria, Jeesus, Kristus, Buddha

Maria Magdaleena ja uusi yhteisö

Sunnuntai 22.1.2012 klo 6:10 - Matti Kuusela

Hei Ystävät,

Kirjoitin juuri Astrologiseen kalenteriin Kaanaan häistä, joissa tapahtui Jeesuksen ensimmäinen ihmeteko, tai jotka oikeastaan kokonaisuudessaan olivat tuo suuri ihme ja tunnusteko. Sunnuntaina aurinko nousee samasta kosmisesta suunnasta, maasta katsottuna 7 astetta Kauriissa, kuin alkuperäisten Kaanaan häiden aikana.

Mitä siis tapahtui? Kristuksen kosminen aurinkovoima loistaa uudenkuun takaa yhteisöllisenä voimana, uutta yhteisöä luovana voimana ilman kuun heijastuksia.

Tiedämme, että vanhan liiton Jahve oli nimenomaan Kuun jumala. Toki hän oli yksi auringon seitsemästä keskeisestä elohimistä, mutta oli jo kauan sitten luonut kuun omaksi paikakseen tasapainottaakseen auringonhenkien voimaa niin, että ihmiskehitys maan päällä tuli mahdolliseksi.

Uudenkuun aikana, jolloin kuu on pimeä, auringonvoimat ja kuun voimat loistavat siis samasta suunnasta, eivät toisiaan heijastaen, ja siinä voimme nähdä tuon uuden yhteisöllisyyden.

 

Vanha ja uusi viini

Samalla meille kerrotaan, Jeesuksen äiti itse kertoo, että vanha viini on loppunut ja menettänyt voimansa. Viini on vanhan jumaluuden, vanhojen aurinkovoimien juoma. Nyt Kristus aurinkojumalana on tullut maan päälle luodakseen uuden viinin, joka ei enää perustu vanhaan isä-luomiseen, vaan siihen pojan prinsiippiin, joka kasvaa ihmisen vapaudesta ja yksiöllisestä luovuudesta.

Tätä ei ole kerrottu missään
kirjassa, mutta olen vuosia
kokenut, ettämarie_madeleine.jpg juuri Maria Magdaleena
oli henkisenä loisteena voimakkaasti läsnä Kaanaan häissä. Lähes kaikki hänen sukulaisensa ja vanhat tuttavat ja Jeesuksen tulevat seuraavat ovat näissä uuden Kristus-yhteisön syntyjuhlissa - fyysisesti - mutta Magdaleena koen valtavana voimana Kristuksen aurinkoaurassa, jossa vielä on voimakas kosminen leima.

Vasta myöhemmin tuo vanha kosminen aurinkoaura tiivistyy maalliseen olemassaoloon niin, että uusi minä syntyy - näissä häissä, kuten Kristus äidilleen sanoo, minun aikani ei ole vielä tullut ja ikuisen äitiviisauden voimat ovat vahvasti läsnä tukemassa ja ohjaamassa.

Näin siis ne, jotka kokevat, että Kristus ja Maria Magdaleena olivat naisimissa keskenään tai että Kaanaan häät olivat juuri heidän häänsä, ovat tavallaan oikeassa. Mutta Kristus Jeesuksen ja Magdaleenan häät olivat henkiset häät, henkinen unioni maan läheisyydessä työskentelevän Kristus-hengen ja Maria Magdaleenan sielullisuuden välillä.

Nämä valtavat Jeesuksen ja Magdaleenan mystiset häät olivat niin voimakas tapahtuma, että se ulottui maalliseen todellisuuden saakka niin, että heidän avioliittonsa fyysisellä tasolla olisi voinut olla. Se ei kuitenkaan voinut olla, koska Kristus Jeesuksen ja Magdaleenan voimien piti luoda henkisellä tasolla se yhteisyys, jossa Kristuksen aurinkohenki laskeutuu maisen sielullisuuden piiriin uuden vapauteen perustuvan yhteyden pohjaksi.

Tuon Jeesuksen ja Maria Magdaleena maallisen tason avioliiton mahdottomuus tulee ilmi jo siitä, miten Jeesus puhuu äitinsä kanssa. Hän toteaa kuin ihmetellen, miten voimakas hänen ja hänen äitinsä välinen yhteys on: mitä kaikkea meidän välillämme tapahtuukaan! Siinä miniälle ei ollut sijaa maallisella tasolla.

Ja toiseksi, kuten Jeesus sanoo, minun aikani ei ollut vielä tullut. Tässä tapahtumassa valmistettiin vielä aivan kuin maan päälle tulleena uutena aurinkoyhteisönä sitä, mikä tulevaisuudessa on tapahtuva jokaisessa sielussa - minuuden (Kristus) ja maallisen elämän kehittämän ja Kristuksen puhdistaman naisellisen sielullisuuden (Maria Magdaleena) liittona.

Ymmärrän sen niin, että Maria Magdaleenan henkinen olemus liittyy häneen maalliseen kehonsa täydellisesti vasta sitten, kun Jeesus on poistanut hänestä ne seitsemän pahaa henkeä, joista myöhemmin kerrotaan. Siksi siis Kaanaan häissä Jeesuksen ja Maria Magdaleenan "häät" tapahtuivat henkisellä tasolla, kuin sytyttäen maan piiriin uuden loistavan yhteisöllisen aurinkovoiman, seurakunnan (avarasti käsitettynä) henkisen alkuenergian.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Maria Magdaleena, Jeesus, Kristus, Kaanaan häät, seurakunta, uusi viini

Uuteen Vuoteen - Sydän, Maa, Aurinko, Plejadit, Linnunrata!

Lauantai 31.12.2011 klo 15:13 - Matti Kuusela

Kiitos teille kaikille, jotka olette kulkeneet kanssamme kohti vuotta 2012!

Tänään uudenvuodenaattopäivänä pyhien öiden enkelijohdatus muuttuu kosmisemmalle tasolle. Viime yön suurenkelit ovat niitä, joilla on yhteys ihmisen tahtoon ja kohtaloon ja tänään alkaa muuntuminen kohti muodonhenkien eli elohim energioita, joita voimme hyvällä syyllä nimittää jumalallisiksi tai kosmisiksi voimiksi.

Siitä pamahdukset ja taivaalle
kuin tähtinä kohoavat raketit
ovat hyvämilky_way_2_vihrea.jpg osoitus. Alitajuisesti
me kohoamme tänä yönä kokomaan maan tähtenä tähtien joukossa.

Uudenvuodenpätöksistä en tietoisella tasolla ole niin kiinnostunut. Ehkä tärkeintä on tosiaankin kokoa yhteys maahan ja maan yhteys kosmokseen - ja ymmärtää, että meidän minuuden kehityksemme maan päällä on välittömässä yhteydessä maahan, maan kehitykseen ja kasvuun. Mutta se on hyvä kokoa juuri tunteena, ehkäpä tahtonakin.

 

Liikkeenhenget uudenvuodenpäivänä

Uudenvuodenpäivänä tulevat vuoroon liikkeenhenget, jotka vallitsevat seuraavana yönä. Silloin kysymys on sisäisestä liikkuvuudesta. Parempi kuin yrittää pitää kiinni kiinteistä päätöksistä on tunnustella, mihin sisäinen liike johtaa, ja yrittää olla niin vastaanottavainen ja liikkuvainen ajatuksissaan, tunteissaan ja tahdossaankin, kuin mahdollista.

 

Jeesus ja Kristus - uudenvuoden aurinkovoimat

Astrosofisessa kalenterissa olen kirjoittanut tarkemmin uudenvuoden yhteydestä Luukkaan evankeliumin Jeesuslapsen syntymään - nykyisin uudenvuodenpäivänä aurinko on samassa suhteessa eläinrataan kuin Luukkaan evankeliumin Jeesus-lapsen syntyessä.

Se puhuu meille siitä, että elohim eli jumalat, jotka ovat maapallon olemisen ja muodon taustalla, rytmittyvät nyt meille ihmisille samaan tahtiin Luukkaan evenkaliumin Jeesuksen, jouluaaton Jeesuslapsen syntymän kanssa.

Uusi vuosi aivankuin toistaa joulun sisäisen sydänlapsen synnyn uudelleen kosmisemmalla tasolla, ei enää vain luolassa maan sisällä, vaan nyt koko planeettana. Maa ja aurinko, elohimin asuinpaikka, jossa myös Kristus osaltaan asuu, liukuvat yhteen uudenvuodenyönä ihmissydämen kanssa. Ihmissydän liittyy yhteen maan sydämen ja auringon sydämen kanssa - ja kuten Plejadien tähtisisaret -kirjassa minä ja Robert kerromme, ensi vuonna meistä lähestyy vielä yksi suuri sydän.

Ihmissydämen, maan sydämen ja aurinkosydämen linjaan on liittymässä myös koko galaksimme Linnunradan sydän eli suuri henkien keskusaurinko. Se on aivan mahtava kosminen ajatus, joka todella tekee hiljaiseksi.

 

Plejadit eli Seulaset

Kuten Plejadien tähtisisarissa kerrotaan, maan alkuperäiskansat ovat kautta aikojen kantaneet muistoa yhteydestämme Plejadeihin eli Seulasiin, ja ihmeellisesti niin kristinuskon ja new agen piirissä kuin Rudolf Steiner ja astrosofian tutkijat ovat hämmästyttävän yksimielisiä siitä, että Seulaset ovat kosmisesti meidän niin menneisyytemme kuin tulevaisuutemmekin, kosminen sanan talo, jonka henkisyyden kautta me voimme turvallisesti liittyä koko galaksimme keskusaurinkoon.

Se tunteiden syvyys, kauneuden arvostaminen, tanssillisuus ja parantamisen tahto, joka liittyy Plejadeihin, on myös se tie, joka valmistaa meitä sisäisesti kohtaamaan ja ottamaan vastaan kuin suurena maailmanhelluntaina sen yhteyden Linnunradan galaksimme keskukseen, jota pitkälaskun maya-kalenterin päättymisen on odotettu tarkoittavan.

 

Viides evankeliumi

Plejadien tähtisisarten ohella koen koko ajan, että juuri näinä vuoden 2012 alkuaikoina erittäin tärkeä kirja on Rudolf Steinerin Viides evankeliumi, jonka otin jo joitakin päiviä sitten mukaan Enkelimaan myyntilistalle.

Mistä se kertoo? Siitä miten kauan henkisellä puolella yhteistyötä tehneet kosminen Kristushenki ja ihmiskunnan eräänlainen alkuhenki kohtaavat toisensa maan päällä Jordanin kasteessa.

Jordan on myös kosminen elämänvirta maan päällä. Kosminen elämän on taivaalla näkemämme Linnunrata. Maan päällä se on Jordanin virta, joka kulkee elävöittävien aurinkovoimien Genetsaretin järvestä kuolemanvoimien Kuolleeseen mereen. Kasteessa kosmisen Kristuksen voimat liittyvät maan elämän piiriin Jeesuksen kehoon, tuon olennon, jossa on sekä ihmistä että enkeliä.

Minulle kerrotaan nyt hyvin selvästi, että tämän tulevan vuoden tärkeitä teemoja ihmiskunnalle ja etenkin meille suomalaisille on tähän Kristus-Jeesus-mysteeriin eläytyminen. Sen kautta me voimme ymmärtää itsessämme niitä suuria mysteereitä, jotka liittyvät kosmiseen aurinkokuntamme ja Linnunradan yhteyden uudistumiseen.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: uusivuosi, muodonhenget, Kristus, Jeesus, Viides evankelliumi, Rudolf Steiner, Jordanin kaste, elohim, maa, liikkeenhenget, aurinko, sydän, Plejadit, henkinen keskusaurinko, maya-kalenteri, vuosi 2012, Plejadien tähtisisaret

Myötätunnosta Krishnaan

Lauantai 24.12.2011 klo 11:13 - Matti Kuusela

Flensburgilaisten luonnonhenkikirjojen sarjassa  numero 16 katselin jälleen tänä aamuna myötuntoa. Myötätunnon henki on nimeltään Martta ja hän sanoo olevansa syntynyt pyhästä kolminaisuudesta, eli enkelihierarkioita korkeammalta tasolta.

Hän kertoo, ettei hän ole vielä tullut kokonaan tähänangels-song200.jpg maailmaan, sillä ihmiskunta ei ole vielä valmis ottamaan vastaan hänen koko voimaansa ja läsnäoloaan. Me emme yksinkertaisesti kestäisi täyttä myötätuntoa kaikkia elollisia olentoja kohtaan. - Toinen asia on se myötätunto, jota me jokainen yksilöllisesti voimme oppia kokemaan.

Kolminaisuus on maailmankaikkeuden Kristus-linjaa ja Kristus oli Martan mukaan ensimmäinen minä-ihminen, jolla oli täysi myötätunnon voima.

 

Idän vihityt

Myötätuntoa valmistelivat jo korkeat itäiset vihityt, mutta heille myötätunto ei ollut vielä niin henkilökohtainen asia vaan enemmänkin objektiivinen.

Kristus oli itse kokonaan sisällä myötätunnossa, mutta Martan mukaan suuret itäiset vihityt olivat myötätunnosta tietoisia, mutta he eivät varsinaisesti menneet siihen itse sisään, he paremminkin aavistivat sen. Heille myötätunto ei ollut vielä laskeutunut sydämen asiaksi, vaan he kokivat sen pääasiassa korkeammissa olemuspuolissaan.

Itse tahdon lisätä tähän, että jos ajattelemme Äiti Ammaa, niin hän on tässä mielessä puhtaasti Kristus-vihitty, sillä hänessä myötätunto on todella tullut henkilökohtaiseksi asiaksi, sydämen voimaksi ja lähtökohdaksi kaikkeen siihen mahtavaan sosiaaliseen työhön, jota hän tekee.

 

Bhagavad Gita

Tässä tulee mieleen myös suuri itäinen jumalallinen laulu, Bhagavad Gita, josta Taavi Kassila on tänä syksynä tehnyt uuden suomennoksen. Bhagavad Gita oli myös Rudolf Steinerin toisen Suomen vierailun aiheena vuonna 1913, jolloin tuosta jumalallisesti laulusta oli jo olemassa ensimmäinen suomennos.

Minulle on kautta vuosien ollut suuri arvoitus, mistä Steiner tuossa esitelmäsarjassa oikein puhuu. Ja vasta nyt kun olen alkanut tehdä itse meditatiivisia hartaus-harjoituksia, pääsin sisälle tuon esitelmäsarjan rytmiin.

Hän puhuu siis Krishnasta, joka opettaa vaunujenaja Arjunaa. Arjuna on ihmissielu tai henki, joka on juuri alkanut tulla tietoiseksi omasta tekemisestään - vaunujen, siis oman fyysisen kehonsa ajajana.

Ja jumala Krishna on sama suuri sielu, joka kaksituhatta vuotta sitten syntyi ensimmäisen kerran fyysiseen kehoon Luukkaan evankeliumin Jeesus-lapsena, tarjotakseen sitten tuon kehon Jordanin kasteessa Kristukselle hänen ihmiseksi tulemisen inkarnaatiotaan varten.

 

Krishna

Krishna opetti Arjunalle minä-ihmiseksi tulemista. Palestiinassa hän syntyi lapseksi, jota juuri paimenet enkelten kutsumana tulivat tervehtimään.

Tämä jouluaattoilta on erityisesti meidän paimen-sydänvoimiemme ilta ja yö. Sydänvoimat ja paimenet ovat myös vahvassa sisäisessä yhteydessä koko Maan ja maaäidin olemukseen.

Älykkyyttä meiltä ei puutu, mutta se tunne, joka auttaa ymmärtämään ja kokemaan joulun asioita, on hartaus. Vaikka se ei ole mitenkään muodikas tunne, niin se on ratkaisu meidän moniin suuriin ongelmiimme ja kysyksiimme.

Meillä on valtavasti henkistä tietoa, mutta usein se lepattaa kuin ihanana perhosparvena ilmassa, juurtumatta konkreettiseen todellisuus. Alan tajuta, miten tärkeää juuri tuo henkisen tiedon juurtuminen on, ja se näyttää tapahtuvan juuri hartaudentunteiden meditoimisen kautta. Se vahvistaa ja juurruttaa, ja alamme ymmärtää, mitä tiedämme.

Nyt tajuan syvemmin myös sen, mitä Steiner tarkoitti sanoessaan, että meditaatio on sen muuntamista hartaudeksi, mitä tietää. Se on erinomaista meditaatiota.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Myötätunto, myötätunnon henki, Krishna, meditaatio, hartaus, Bhagavad Gita, Steiner, paimenet, Jeesus-lapsi

Plejadit eli Seulaset sekä vuosi 2012

Keskiviikko 19.10.2011 klo 21:52 - Matti Kuusela

Plejadien tähtisisarten ilmestymispäivä lähenee. Kirjalaatikoiden pitäisi tulla ensi viikolla ja sitten postitetaan ne Sinikan kanssa ennakkotilaajille. Melkein kaikki kuoret ovat jo odottamassa valmiiksi kirjoitettuina.

Olen nyt itse elänyt näiden Plejadiystävien kanssa jo melkein vuoden, ja helposti unohtuu, että aina ei olekaan niin selvää, mistä siinä on kysymys.

Plejadit ovat sellainen mitä kaunein ja pienehkö taivaalla kimmeltävä tähtiryhmä, jolla on aivan oma tunnelmansa. Suomeksi niitä kutsutaan yleisimmin Seulasiksi, mutta koska Uuden ajan kirjallisuudessa niistä käytetään yleisesti kreikkalaispohjaista Plejadi-nimeä - ja Suomessakin yhä useamminm - olen minäkin käyttänyt sitä kirjassani.

Erikoista Plejadeissa on se, että alkuperäiskansat kaikkialla maapallolla kunnioittavat näitä Seulasia niin paljon. Monet pitävät niitä kulttuurinsa alkulähteenä, mutta monet jopa oman heimonsa kotipaikkana. Ja tälla tavalla kokevia kansoja ja heimoja on todellakin kaikkialla Amerikan intiaaneista Australian alkuasukkaisiin ja Etelämeren kansoihin. (Jatkuu)

 

Plejadien kokonaiskuva ja 2012

Kun kokoaa yhteen kaiken Plejadeita
koskevan tiedon, alkaa väistämättäkrishna_nandi_big.jpg
kokea että se muodostaa yhtenäisen tarinan. Ja yhtäkkiä huomaa, että Maan ja Plejadien välillä on syvä yhteys. Tätä yhteyttä käsittelevät Plejadi-kirjan harjoitukset, jotka lähtevät ajattelun elävöittämisestä ja päätyvät oikeastaan Kristuksen sanomaan: rakkauteen kaikkien ihmisminuuksien ja kaikkien olentojen välillä.

On oikeastaan hassua, että tuo tieto on kuin palapeli. Kun asettelee ja koettelee eri puolilta Maata ja eri henkisistä lähteistä tulleita tiedonpalasia yhteen, kuvio alkaa vähitellen paljastua, ja lopulta se, mikä on ensin näyttäytynyt vain aavistuksena, alkaakin muodostaa aivan selvän kokonaisuuden.

Ja se kokonaisuus on, että Plejadien taivaalliset tanssijattaret - kuten heitä usein kutsutaan - ja ihmiskunta ovat samaa alkujuurta, he ovat meidän kosmisia sukulaisiamme.

Vuosi 2012 on virstanpylväs Plejadien ja Maan yhteisessä elämässä - ja siitä myös Robert A. Powell kertoo lisää omassa osuudessaan kirjasta. Plejadilaisilta tulleiden kanavointien perusteella näyttää myös mahdolliselta, että on lisäksi kosmisia karmallisia syitä, joiden takia Plejadilaiset joutuvat tulevaisuudessa umpikujaan oman kehityksensä kanssa, elleivät he nyt kykene oikaisemaan meidän kehitystämme.

Sen perusteella näyttää siltä, että (ainakin tietyssä osassa) Plejadeilta tullutta informaatiota on aivan keskeistä aineistoa meidän oman kehityksemme suunnalle. Aivan ihmeellistä oli kokea, että se on esimerkiksi Barbara Hand Clow'n ja Barbara Marciniakin kirjojen mukaan täysin yhdenmukaista sen kanssa, mitä Rudolf Steiner opetti satakunta vuotta sitten.

Se on todella suuri asia, koska pinnalta katsoen tulee helposti vaikutelma, että Steiner ja Clow puhuvat täysin eri asioista, mutta sitten ne liukuvatkin yhteen ja huomaa, että kysymys on vain näkökulmasta. Tämä on tietenkin yksinkertainen esimerkki, mutta jos katsot omalta puoleltasi katua oikealle menevää autoa, se toiselta puolelta katua katsottuna meneekin vasemmalle. Ja kuitenkin se on sama auto. - Joskus kannattaa oikein hartaasti miettiä näitä elämän ja tilallisen maailman ihmeellisyyksiä, joihin totumma normaalissa elämässä aivan liikaa.

 

Kosmiset ystävämme

Plejadien tähtisisaret on mielestäni oikein kauniisti kirjoitettu kirja, sikäli kuin ymmärrän ihanat Plejadi-ystävämme voivat kertoa sen rivien välistä paljon enemmän niille, jotka ovat halukkaita kuuntelemaan enemmän näitä vanhempia ja yhtä hyvin nuorempia sisariamme, jotka ovat säilyttäneet elämässään paljon enemmän kosmista tietoa, kun taas me ihmiskuntana olemme lähteneet jo kauan sitten myrskyisälle uudismatkallemme aineen maailmoihin.

Me tarvitsemme toinen toisiamme ja 2012 kertoo tällaisesta ajasta, jolloin me voimme vaihtaa kokemuksia keskenämme. Eräässä mielessä maya-kalenteri on tienviitta paitsi galaktiseen kokonaisuuteen, myös yhteyteemme yhteiseen alkukotiimme Plejadeihin. Ja Robert kertoo tarkemmin siitä, miten tämä on yhdenmukaista myös yhtä ikiaikaisen hindukalenterin kanssa.

Nämä yhteydet ovat kutoutuneet syvälle ihmiskunnan historiaan, ja Robert puhuu myös esimerkiksi Krishnan ja Jeesus Nasaretilaisen yhteydestä.

 

Rakkaudella
Matti

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Plejadit, Seulaset, 2012, vuosi 2012, Plejadi-meditaatio, maya-kalenteri, hinduajanlasku, Jeesus Nasaretilainen, Krishna, Rudolf Steiner, plejadimeditaatiot, Plejadien tähtisisaret, taivaalliset tanssijattaret, kirja

Seitsemäs mestari

Perjantai 12.8.2011 klo 20:27 - Matti Kuusela

Heippa, nyt tulee suuria uutisia mestareista. Luin toissayönä Judith von Hallen uusinta kirjaa siitä kuka Rudolf Steiner todella oli, ja voin sanoa että nyt asiat alkoivat loksahtaa paikoilleen.

Monet ovat vuosikymmenien aikana
miettineet Rudolf Steinerin henkistästeiner2_180.jpg
identiteettiä, mutta siitä on ollut saatavilla erittäin vähän tietoa. Hän on puhunut siitä vain erittäin harvoin lähimmille oppilailleen, ja vielä henkisen koulun yhteydessä, jonka sisällöt alkuaikoina olivat erittäin salaisia. Niinpä pieniä tiedonmurusia on jäänyt käytännössä esimerkiksi vain sellaisten henkisen koulun jäsenten jäämistöistä, jotka sairauden tai muun esteen takia eivät ole pystyneet tuhoamaan esoteerisia muistiinpanojaan ennen kuolemaansa.

Nyt Judith on pystynyt kokoamaan nämä tiedot, mikä silti ei olisi mahdollista ilman omaa henkistä tiedostamista.

 

Rudolf Steiner ja mestarit

Kun Steiner etenkin henkisen koulun aivan ensimmäisinä vuosina kertoi joskusn välittävänsä mestarien viestejä, ihmiset tekivät sen hyvin luonnollisen johtopäätökset - ja niinhän minäkin olen sen aikaisemmin ymmärtänyt - että nuo mestarit olivat korkeampia olentoja kuin hän. Nyt näyttääkin olean päinvastoin, ja se saa kaikki vuosikymmenten tuumailut äkkiä asettumaan paikoilleen.

Seuraan tässä nyt Judithin selostusta. Valkoisessa veljeskunnassa, joka hoitaa käytännössä maan asioita ja esimerkiksi valmistaa aina suunnitelman maan seuraavaa inkarnaatiota varten, on Kristuksen johdolla kaksitoista jäsentä, jotka ovat joko ihmisiä tai sitten korkeampia sieluja.

Seitsemän näistä mestareista on sellaisia, jotka inkarnoituvat ihmiskehoihin ja viisi sellaisia, jotka toimivat vain ilmen maallista kehoa.

Heistä on kaksi Idän mestaria, jotka ovat mestari Moria ja mestari Kuthumi, kaksi Etelän mestaria, mestari Hilarion ja Venetsialainen mestari, sekä kaksi Lännen mestaria, Christian Rosenkreutz ja Mestari Jeesus, joka tunnettiin aikaisemmin Zarathustrana.

Sen lisäksi on yksi mestari, joka on kaikkien näiden palvelija, kuten henkisesti sanotaan, eli johtaja, ja on tuo, jonka me hänen viime elämässään tunsimme Rudolf Steinerina. Tätä seitsemättä mestaria nimitetään myös Pyhänhengen mestariksi.

 

Pyhänhengen mestari

Rudolf Steiner pystyi siis Pyhänhengen mestarina toimimaan myös kaikkien muiden kuuden inkarnoituvan mestarin apuna. Koska hänellä on hyvin läheinen yhteys Mestari Jeesukseen, hän on toiminut paljon yhdessä Christian Rosenkreutsin kanssa Lännen mestarien alttarilla, Christian Rosenkreutz enemmän taustalla ja Rudolf Steiner aktiivisena.

Kun olen ihmetellyt ihmettelemästä päästyäni, miten Steiner pystyi silloin sata vuotta sitten luomaan uutta kaikille niille inhimillisen toiminnan alueille, joille sitä häneltä pyydettiin, niin nyt se alkaa siis selvitä.

Pyhän hengen mestarina hän oli juuri yhteydessä hengen ilmaisuus ("pyhä henki antaa teille sanat") ja samalla Lännen aktiivisena mestarina hän kykeni tuomaan kaiken tuon hengen ilmoituksen käytännön tasolle saakka.

Itsekin jälleen kerran ihmetelläkseni laitan tähän luetteloa kaikesta mille alueille hän loi uudistuksia, useimmat niistä ovat myös lähteneet liikkeelle enemmän tai vähemmän laajasti. Tässä siis niitä, joita nyt tulee mieleen:

Filosofinen minuuden tieto-oppi, aistioppi, kosmogonia, enkelihierarkiat, luonnonhenget, kirkon rituaalitekstit, esoteerinen koulu, maalaustaide, kuvanveisto, musiikki, laulutekniikka, arkkitehtuuri, rakennustekniikka, ihmiskunnan henkinen kehitys ja mysteerit, kristologia, meditaatiot, puhe- ja näyttämöilmaisu, eurytmia, Bothmer-voimistelu, maatalous, lääketiede ja lääkkeet, kasvatus, hoitoeurytmia, kehitysvammaisten kasvatus, yhteisöpankit, yhteiskunnallinen kolmijäsennys, kasvivärit, lasintyöstö, luonnontiede, matematiikka, astronomia, jälleensyntyminen ja karma + lähes neljäsataa kirjaa hänen esitelmiään.

On niitä varmasti vielä lisääkin, mutta nuo tulivat suoraan mieleen.

 

Punaisena lankana

Vielä yhden episodin tahdon tähän liittää. Kun sitten olen ihmetellyt sitä, miten Steiner - kaikesta selvänäköisyydestä huolimatta - kykenee puhumaan maan edellisistä inkarnaatioista niin läheisesti ja tuomaan niistä eri esitelmäsarjoissa esiin yhä uusia ja uusia puolia, niin tässä on yksi selitys siihen.

Oli eräs hyvin uskollinen henkisen koulun oppilas, Anna Samweber. Tohtori - kuten Steineria silloin nimitettiin - oli puhunut Berliinin ryhmässä Mikaelin mysteeristä ja hänen tehtävästään. Esitelmän jälkeen kysymykset ja vastaukset kestivät yli puolen yön. Kun kaikki muut olivat poistuneet tuosta kokoushuoneesta, jonka yhteydessä Samweberillä oli silloin pieni asunto, Steiner tuli Samweberin keittiöpöydän luo ja sanoi:

- Sam, sinähän tahdoit kysyä minulta jotakin.

- En, herra tohtori, vastasi Samweber, joka ei koskaan halunnut vaivata häntä henkilökohtaisilla kysymyksillä.

- Mutta Sam, ole vain hyvä ja esitä kysymyksesi.

- No niin, herra tohtori, esitelmänne aikana minulle nousi esiin kysymys: Kuka te olette? Kuka te olette ollut? Kuka te tulette olemaan?

Tohtori vastasi heti. Hän piirsi eteeni pöydälle kaarevan kuvion ja kertoi, että hänen yksilöllisyytensä kulkee kuin punaisena lankana läpi koko maankehityksen ja oli olemassa jo ennen sen alkua. Sitten hän jatkoi:

- Jos te ajattelette sitä rakkaudella ja innostuksella, tulette vielä tässä elämässä ymmärtämään, kuka minä olen.

Kertomus jatkuu vielä, mutta kiitos että olen nyt saanut kertoa sinulle näin paljon! Jatkamme.

Rakkaudella
Matti

 

 

4 kommenttia . Avainsanat: mestarit, Valkoinen veljeskunta, Valkoisen veljeskunnan mestarit, Rudolf Steiner, Steiner, Christian Rosenkreutz, Mestari Jeesus, Zarathustra, Pyhän hengen mestari, Judith von Halle, lännen mestarit, Anna Samweber

Kristus ja Zarathustra

Keskiviikko 6.7.2011 klo 0:53 - Matti Kuusela

Hei taas, kiitos kommenteista eilisestä kirjoituksesta. Sanottiin että se tuntui oikealta, vaikka kaikkea ei ymmärtänytkään.

Nyt joka tapauksessa siis keskiviikkona on Auringon ja suuren Sirius-tähtiystävämme konjunktio. Sirius ei olekaan mikä tahansa tähti, sillä se on yhdistetty esimerkiksi Isikseen ja Zarathustraan ja sitä pidetään Maan henkisen koulutuksen vartijana.

Siriuksen ja Auringon yhteinen nousu taivaanrannalta oli muinaisille egyptiläisille tärkeä hetki. Heille se merkitsi Uudenvuoden alkua, Niilin tulvia ja sen seurauksena kuivan ajan päättymistä ja uutta hedelmällisyyden jaksoa.

 

Kristuksen odotus

Egyptiläisille Sirius oli
myös jumalatar Isiksen
tähti. Isis oli heille samaa
kuinzarathustra.jpg Maria meille, olento joka on valmis ottamaan vastaan kosmoksesta pojan. Näitä perusmyyttisiä draamoja näyteltiin korkeakulttuureissa satoja ja tuhansia vuosia ennen Palestiinan tapahtumia.

Ajatus näistä kulttuureista pakanallisina on täysin virheellinen. Jeesuksen syntymää Neitsyestä odotettiin kaikkialla, missä ihmiskunnan mysteerisalaisuuksia tunnettiin. Israel ei tässä odottamisessa ollut mitenkään yksin. Jeesuksen syntymä maan päälle oli sitten sen pitkän odotuksen täyttymys.

Ongelma siinä, että Jeesusta ei otettu paremmin vastaan, oli ilmeisesti siinä, että ihmiskunta oli jo rappeutuneempi kuin oli saatettu odottaa. Ehkä myös Kristuksen tulo maan päälle myöhästyi alkuperäisestä suunnitelmasta, kun ihmiskunta ei ollut riittävän valmis ottamaan häntä vastaan.

Tuntuu siltä, että tässä ihmiskunta kykenee yllättämään yhä uudelleen: olemaan vastaanottamatta henkisiä todellisuutta. Henkiset opettajat odottivat, että Kristuksen toinen tuleminen olisi edennyt jo viime vuosisadalla ennen toista maailmansotaa niin pitkälle, että todella useilla ihmisillä eri puolillan maailmaa olisi ollut hänestä henkisiä kokemuksia. Joillakin oli, mutta odotettua henkistymisen aaltoa ei syntynyt.

 

Kristuksen ymmärtäminen

Nyt meidän olisi tehtävä kaikkemm ymmärtääksemme Kristusta. Niin paljon kuin olemmekin puhuneet sydämen avautumisesta ja sydämen ymmärryksen kehittymisestä, sydän ei osaa kehittää tuota ymmärrystä ilman ajattelun valon apua.

Ajattelu on se valo, joka loistaa kuin majakka yli meren ja näyttää elämän aallokot ja karit niin, että sydän voi turvallisesti etsiä oman paikkansa. Ilman ajatuksen valon tukea sydämen on lähes mahdotonta löytää rakkaudelleen tukevaa perustaa. Ja sydän taas näyttää ajattelulle sen, mikä on tärkeintä.

Ilman sydämen tukea ajattelusta tulee kuollutta ja itsekästä, sellaista joka pyrkii vain omaan hyväänsä ja siihenkin lähinnä materialistisin keinoin.

Puhuimme aiemmassa blogissa Kristuksesta pelastajana, mutta hän jätti meille ihmisille oman osamme. En tiedä pitäisikö minun tässä puhua jälleen kirkosta, siis luterilaisesta, mutta puhutaan nyt. Kirkossa on sellainen näkemys, että joko ihminen pelastaa itsensä, tai Kristus pelastaa hänet.

Mutta kysymyksessä ei ole joko-tai, vaan kumpikin. Normaalit sanat ovat tässä hirmuisen kömpelöitä ja rajallisia, mutta Kristus varsinaisesti pelasti ihmisen fyysiseen ruumiin hajoamasta (pääsiäinen) ja eetterikehon pakenemasta pois maasta (helatorstai). Entä ihmisen astraalikeho ja minä?

Ne ihmisen on itse pelastettava ja aktivoitava. Onhan Kristus siinäkin takana ja helluntai on juuri minuuden juhla, mutta silti. Fyysinen kehomme ja sen elämänvoimat tulevat pitkälle toimeen ilman me ihmiset teemme mitään aktiivista niiden hyväksi, mutta sellaisen yhteyden Kristukseen, että meidän minuutemme työ ajattelussa ja tunteissa voi muodostua todelliseksi uudeksi maailmanluomiseksi, sen ihminen voi saavuttaa vain oppimalla ymmärtämään Kristusta ja hänen työtään.

Se voi kuulostaa aluksi täysin epäreilulta ja asiattomalta. Miksi olisi joku tietämisen yksityiskohta, joka olisi niin tärkeä. Mutta se ei olekaan yksityiskohta, vaan Kristuksen vaikutusta ja työtä tulevaisuudessa ei mitenkään voi käsittää ymmärtämättä hänen työtään menneisyydessä.

Vaikea asia tässä on se, että koska yksi Kristuksen tehtävistä on antaa ihmisille vapaus, jotta heistä voisi tulla todellisen ja aidon rakkauden ja luovuuden olentoja, meille ei voi antaa Kristuksen ymmärtämistä kuin automaationa, vaan meidän on tehtävä ainakin vähän omaa työtä mukana.

 

Kristus-valo

Aivan pelkkä antautuminenkaan ei riitä, sillä silloin puuttuu tuo henkinen ajatusvalo, josta oli puhetta.

Meidän on siis ymmärrettävä. Ja meidän on tunnettava. Vain kaksi asiaa, mutta käytännössä se on niin paljon, koska maailma opettaa meille yhä tuota joko-tai -ajattelua. Joko uskot, etkä silloin ajattele. Tai ajattelet, etkä silloin usko.

Tai koska jokin on hyvä juttu, se ei voi olla paha. Tai koska joku puhuu hyvistä asioista, hän on hyvällä asialla. Tämä kaikki on niin riittämätöntä.

Kristus-valossa, joka on samalla Sirius-valo, meidän on aina jaksettava katsoa jokaista asiaa sekä sydämellä että päällä, sekä tunteella että ajatuksella, sekä rakkauden lämmöllä että valolla.

Samoin meidän on opittava katsomaan jokaista asiaa sekä sen valopuolelta, myös varjopuolelta, sillä molemmat ovat mukana jokaisessa asiassa.

Kun meissä alkaa herätä tämä valon ja sen heittämän varjon ymmärrys jokapäiväisenä luonnollisena asiana, silloin meissä voi alkaa herätä myös Sisäinen Sirius, sekä naisellisena Isis-Sofia-viisautena että miehisenä Zarathustra-viisautena, sekä Mariana että Jeesuksena.

2 kommenttia . Avainsanat: Kristus, Jeesus, Zarathustra, Sirius, Aurinko, Kristus-valo, Kristus-rakkaus

Kaanaasta Graaliin

Tiistai 10.5.2011 klo 23:04 - Matti Kuusela

Luin eilen Judith von Hallen uusinta kirjaa Josef Arimatialaisesta ja Pyhän graalin tiestä (Joseph von Arimathia und der Weg des Heiligen Gral). Sain siitä nyt toisen kerran voimakkaan kokemuksen Uuden testamentin tapahtumista. Ensimmäinen vahva elämys, ei kuitenkaan niin voimakas kuin tämä, tuli Kaanaan häistä, joka oli Jeesuksen ensimmäinen ihmeteko tai tunnusteko - vaikka tuota ihmepuolta ei nyt niin tarvitsekaan korostaa.

Kaanaan häät tapahtuivat aikana, jolloin Jeesus oli vasta aloittamassa kolmen vuoden toimintaansa Jordanin kästeen jälkeen. Se oli aikaa, jolloin hänen aurinkohenkensä ei ollut vielä kunnolla laskeutunut hänen fyysiseen kehoonsa, ja siksi "minun aikani ei ole vielä tullut".

Kaanaan häät olivat suuri ihmiskunnan korkeamman minuuden hääjuhla, jossa Kristuksen aurinkovoima vielä leijui valtavana kosmisen voiman aurana ihmisten yläpuolella. Tuon auran aurinkovoima, oli se, joka kypsytti ruukuissa olevan veden viiniksi, kohotti sen eteeristen aurinkovoiminen tasolle.

Ruukkuja oli kuusi, mikä viittaa nykyistä seuraavaan atlantiksenjälkeiseen kulttuuriin, joka on vasta tulossa. Vasta silloin tulee korkeamman minuuden kypsyminen ajankohtaiseksi koko ihmiskunnalle. Niin Kaanaan häät ennakoivat koko ihmiskunnan henkisiä häitä Kristus-minuuden kanssa, niin samoin jokainen korkeampaa minää nyt kehittävä on edelläkävijä.

 

Maria Magdaleena

Minulla on pitkään ollut voimakas tunne siitä, että Maria Magdaleena oli vahvasti mukana Kaanaan häissä, ei fyysisesti vaan henkisesti, mukana sen valontäyteisessä Kristus-aurassa.

Sitä on vaikea perustella, mutta ainakin sen pohjalta se tuntuu hyvin mahdolliselta, että kaikki Kristuksen läheiset olivat jo näissä häissä mukana, mm. hänen äitinsä, Lasarus, Martta ja monet muut. Maria Magdaleena ei vielä tuohon aikaan ollut valmis tulemaan Kristuksen oppilaaksi, mutta henkisesti hän oli läsnä, niin kuin varmaan oli aikaisemmissa inkarnaatioissaan ollut henkisesti läsnä jo ikiajoista saakka siinä valmistelussa, joka johti Kristuksen tulemiseen maan päälle.

 

Vesi ja veri

Nyt uutena kokemuksena noiden ihmiskunnan alkuhäiden ohelle tuli yllättävästi kokemus siitä, miten Jeesuksen kuoltua ristillä Longinus työnsi keihään hänen kylkeensä, ja Johannes korostaa evankeliumissaan kolmeen kertaan, että siitä vuoti verta ja vettä.

Normaalitapauksessa fyysisen kehon kuoltua
olisi ristillä riippuvan ihmisen christ_precious_blood_368.jpgveri laskeutunut painovoiman vaikutuksesta jalkoihin ja sydämen sykkeenkin puuttuessa ei haavasta olisi pitänyt vuotaa mitään.

Nyt kuitenkin Kristuksen eetterikehon kosmiset voimat elävöittivät ja täyttivät fyysisestä kehosta vapautuneen veren. Kristukselle "minun aikani" eli ihmiskunnan minuuden herättämisen aika oli tullut ja hänen minävoimansa kohotti veren eteeristen elämänvoimien piiriin. Näin verta ja vettä virtasi kyljen haavasta maahan.

Vesi tässä merkitsee juuri eetterivoimia. Vesi on elementeistä eetteristen voimien kantaja. Nykykielellä sanomme siis, että Kristuksen eetterivoimien tasolle henkistynyt veri virtasi loistavana ja kirkkaana ja kimaltelevana - graalin verenä, täydellisesti muuntuneena ja puhdistuneena.

Kun Kristuksen ensimmäisen tulemisen symboli oli risti, on nyt hänen toisen tulemisensa symboli rosenkreutzilainen ruusuristi. Se tarkoittaa, että maan kuolemasta kohoaa uuden korkeamman minän kantajana puhdistunut ja eterisoitunut veri, jonka puhtautta ruusunpuna symboloi.

 

Veren eterisoituminen

Veren eterisoituminen on edelleenkin se fyysinen prosessi, joka kantaa korkeamman minän syntyä ihmisessä. Sen yhteydessä sydämessä kohoaa hienoja eteerisiä virtauksia.

Tuo eterisoituminen on yhteydessä myös edellisenä kiirastorstain
iltanarosenkreutz_64.jpg tapahtuneeseen ensimmäiseen ehtoolliseen, jossa Kristus tarjosi opetuslapsilleen viiniä ja leipää. Näemme miten läheisessä kehitysyhteydessä nämä vesi, viini ja veri ovat toisiinsa. Ja miten Kaanaan häissä, ensimmäisessä ehtoollisessa ja veren virtaamisessa ristillä on kaikissa kysymys Kristus-minuuden liittymisestä maan henkistyviin elementteihin veden, viinin ja veren kautta.

 

Portugalin paketti - ja vapaa ihminen

Kun eilen kirjoitin Suomen suhtautumisesta EU:n Portugalin pakettiin, haluan nyt lisätä. Korkeamman minän voimin meillä on mahdollista ymmärtää asioita syvemmin. Valitettavasti on kehitystä vastustavia voimia, jotka korostavat, että miksi aina luoda salaliittoteorioita, miksei vain hyväksyttäisi sitä, mitä päättäjät tai asiantuntijat sanovat?

Jotkut taas korostavat, että kysymys on niin vaikeista asioista, että niistä ei voi puhua avoimesti. Mutta jos me jätämme yhteisistä asioista keskustelun vain päättäjille, silloin vain vahvistuu se tendenssi, joka jo nyt on niin voimakas, että päättäjät irtaantuvat kansasta ja samaistuvat niihin, jotka osaavat ajatella ja joilla on valtaa.

Mitä vähemmän me kaikki ajattelemme itse sitä, mitä täällä tapahtuu, sitä enemmän me luovutamme valtaa ja samalla energiaa ja sen fyysistä ilmaisua, rahaa, sellaisille piireille, jotka eivät kanna koko ihmiskunnan ja maan edistystä, vaan tahtovat valtaa vain sen itsensä vuoksi.

Kehitystä johtavat enkelit tarvitsevat kipeästi avukseen kaikkea sitä aitoa ja etsivää tiedostamista, minkä me vain voimme kohottaa esiin. Kehitystä johtaavat enkelit voivat yhä vähemmän ja vähemmän puuttua asioihin suoraan: heidän on vaikutettava niiden ihmisten ja heidän ajatustensa, tunteittensa ja tahtonsa kautta, jotka ponnistelevat eteenpäin oman minänsä, oman arvostelukykynsä ja omien ajatustensa pohjalta, omiin tunteisiinsa luottaen.

(Lisähuomautus veren olemuksesta. Miksi veren näkeminen ja usein jo pelkkä ajatteleminen tuntuu niin vieraalta tai oudolta. Siksi, että meillä on sisäinen vaistomainen henkinen tieto siitä, että meissä tulisi virrata oman itsen puhdistama ja henkistämä veri, eli sellainen joka on meidän oman minuutemme kokonaan omaksi muuntama. Siksi vanha esi-isien perimävoimien täyttävä veri, jota ennen niin arvostettiin, tuntuu nykyisin vieraalta.)

Rakkaudella
Matti

2 kommenttia . Avainsanat: Kaanan häät, Jeesus, Jeesuksen veri, graal, Maria Magdaleena

« Uudemmat kirjoitukset