Matin blogi

Loppiaismietelmiä

Maanantai 6.1.2014 klo 19:32 - Matti Kuusela

Loppiainen alkaa olla lopuillaan. Vielä voi mielessään vahvistaa, miten jouluajan pyhät vuorokaudet heijastuvat koko vuoden kahteentoista kuukauteen ja kolmeentoista kuunkiertoon. Nykyisinhän kuun mukaisia kuukausia ei enää juuri lasketa, mutta ainakin vielä 1800-luvun Britannian laivastossa maksettiin palkkoja lunaaristen kuukausien mukaisesti, mikä tarkoittaa siis aitoa kuu-kuukautta.

Jouluaatto on siis Luukkaan evankeliumin Jeesus-lapsen syntymäjuhla ja loppiainen Matteuksen evankeliumin Jeesus-lapsen, vaikka meillä yleensä liitetään nämä molemmat juhlat samoihin päiviin. Henkisissä piireissän Luukkaan Jeesus-lasta nimitetään myös nataaniseksi Jeesukseksi, koska hän polveutuu kuningas Daavidista tämän pojan Naatanin kautta. Matteuksen lasta taas nimitetään myös salomoniseksi Jeesus-lapseksi, koska myös hän on Daavidin poika, mutta tämän pojan Salomonin kautta.

Evankeliumeissa melko piilossa oleva asia on, että kumpikin poika on korkeaa sukua, nataanilainen Jeesus syntyperältään juutalaisten ylipappi ja salomonilainen Jeesus juutalaisten perinnöllinen kuningas.  

Jeesus-lasten syntymäpäivät

Mielenkiintoista tässä perinteessä on, että nykyinen jouluaatto ja loppiainen eivät kuitenkaan ole Jeesus-lasten oikeat syntymäpäivät, vaan Luukkaan lapsi syntyi aikaisemmin ja Matteuksen evenkeliumin kuninkaallinen lapsi vuodenkulussa myöhemmin. Oikeat päivämäärät ovat nykyisen ajanlaskumme 6. ja 7. päivän välinen yö joulukuussa vuonna 2 eKr. Luukkaan evankeliumin lapselle, jota paimenet kumarsivat, ja 5.3. vuonna 6 eKr. Matteuksen evankeliumin lapselle. Siitä, mitä sitten tapahtuu, niin että myöhemmin on vain yksi Jeesus, olemme puhuneet usein Astrosofisen kalenterin teksteissä, ja siihen palaamme täällä blogissakin myöhemmin, mutta nyt kiintoisaa on se, että jonkin viisaan henkisen johdatuksen perusteella nämä syntymäpäivät ja niitä yhdistävät pyhät päivät ja yöt on todellakin asetettu paikoilleen myöhemmin.

Elämänvoimien maailmassa nämä syntymäpäivät ovat kuitenkin nykyisillä paikoillaan hyvin todellisia ja ne muodostavat todella kauniin ja voimakkaan numerollisen kokonaisuuden. Lukujen yhteydessä on aina hyvä muistaa, että vaikka meillä annetaan esimerkiksi joitakin päivämääriä kosmisten ja henkisten tosiasioiden mukaan, vasta meidän ihmisten osanotto tekee niistä sisällöllisesti todellisia ja todella merkittäviä. Siksi juhlat ovat erityisen tärkeitä elämänvoimien maailmassa. Siellä niillä on ensiarvoise tärkeä ja välitön vaikutus. Luonnonhengille ne ovat suorastaan dramaattisen todellisia.

Nyt kun meillä Suomessa jälleen halutaan vähentää arkipyhiä, niin on hyvä tiedostaa, että loppiaisen nykyinen päivämäärä koko jouluajan lukujärjestelmässä on todella tärkeä. Siksi loppiaista ei missään tapauksessa pidä muuttaa esimerkiksi johonkin viikonloppuun, koska silloin tuo elämänvoimien tai eetterinen todellisuus, jota juhla-ajat kantavat ja vahvistavat, joutuu epäjärjestykseen. Loppiaisen päivämäärä on pidettävä ennallaan, mutta toinen asia sitten on, pitääkö sen olla kokonaan vapaapäivä. 

Loppiaisen henkiseen tiedostamiseen ei nyt kuitenkaan valtavan pitkää aikaa mene, ja jos järjestetään vaikka loppiaisnäytelmiä, niin voihan niitä järjestää viikonloppuna jos työpäivän ilta tuntuu liian ahtaalta. Loppiainen sinänsä on syytä pitää perinteellisellä paikallaan. 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: loppiainen, Jeesus-lapsi, syntymäaika, Jeesuksen syntymäpäivä

Loppiainen

Sunnuntai 5.1.2014 klo 8:18 - Matti Kuusela

Jouluajan loppua nimitetään kansanomaisesti loppiaiseksi, mutta sillä on myös huomattavasti syvempi merkitys. Jouluaaton ja loppiaisen välille avautuu maan kosmisen uudistumisen aika, jolloin maan henki käy läpi yhteyden kaikkiin luonnonkuntiin ja kaikkiin niihin enkelikuntiin, jotka ovat suorassa yhteydessä ihmiskunnan kehitykseen.

Nyt loppiaisaaton sunnuntaina me olemme edenneet jo serafien eli ikirakkauden henkien päivään saakka. Serafit ovat korkein enkelikunta, joiden luomisen elementti on pyhää tulta, lämpöä, rakkautta. Serafit ovat kuin meidän olemassaolomme taustalla oleva alttarituli tai vanhana kuvana jumalan ympärillä oleva kuoro, joka laulaa hänen ikuista ylistystään. Kirjoitan blogin loppuun vielä luettelon näistä päivistä niin että voit tutkia niitä tarkemmin. Hyvä idea on kirjoittaa ne valmiiksi ensi jouluajan kalenteriin, jolloin sinun on helppo seurata niitä päivä päivältä.

Kolmen kuninkaan päivä

Meillä Suomessa vietetään yleensä samana päivänä, jouluaattona, sekä paimenten kumartaman Jeesuksen että kuninkaiden kumartaman Jeesus-lapsen syntymäpäivää. Eteläisemmissä katolisissa maissa kuninkaiden joulu on kuitenkin loppiainen. Suomessa ainakin Kristiyhteisön piirissä esitetään Paimennäytelmää joulun alla ja Kolmen kuninkaan näytelmää loppiaisena.

Jouluaaton Jeesus-lapsi syntyi Beetlehemissä köyhille nasaretilaisille vanhemmille. Hänen syntymäpaikkansa oli ikivanhassa luolassa, maanpinnan alapuolella. Jouluaikana se maan henkisyys, joka kesällä vaikuttaa korkealla maan yläpuolella, laskeutuu maan sisäisyyteen, niin että voimme hyvällä syllä sanoa kesän koittavan hetken aikaa maan sisäisyydessä. Silloin myös henkiset aurinkovoimat vaikuttavat maan sisällä, mahdollistaen niin kivikunnan kuin kasvikunnan ja eläinkunnankiin uudistumisen.

Jouluaaton juhla ja Luukkaan evankeliumin Jeesus-lapsen syntymä yltää kauas ihmiskunnan alkuhistoriaan. Luukas luettelee Jeesuksen esi-isät aina Aatamiin ja jumalaan saakka. Mehän luemme jouluevankeliumin aina Luukkaalta, mutta kolmen kuninkaan joulun apostoli on Matteus. Ja Matteus kertoo Jeesuksen sukupuun toiseen suuntaan. Hän aloittaa Aabrahamista ja päätyy Jeesus-lapseen. Ja jos tarkemmin tutkimme, huomaamme, että Aabrahamin ja Daavidin välillä poikien sukupuut ovat samat, mutta Daavista alkaen ne eroavat. Luukkaan evankeliumin linja jatkuu Daavista hänen pappispoikansa Naatanin kautta, Matteuksen evankeliumissa kuningaspojan Salomonin kautta. Näin käy ilmi, että Luukkaan evankeliumin Jeesuksessa ilmenee papillinen henkinen virike, siinä missä loppiainen kohoaa vahvemmin ihmisen kuninkuuteen ja sen myötä persoonalliseen voimaan.

Kun jouluaattoyönä siis syntyy ihmisen sielunlapsi, syntyy loppiaisena enemmän ihmisen minävoimainen, ihmisen sisäistä kuninkaallisuutta edustava lapsi. Ja tällä kohtaa heti huomaamme, miten kuninkaallisuudessa on egoismin vaara, niin juuri tuon loppiaislapsen kehdon äärelle vaeltaa kolme kuningasta, jotka suuressa viisaudessaan tarjoavat lapselle tietoisuuden kullan, tunteen suitsukkeen ja tahdon mirhamin uhrit.

Ja mitä se merkitsee? Luukkaan evankeliumin sielunlapsi herättää ihmisessä antaumuksen, jonka perusteella hänen on mahdollista tarjoita korkeimmat sielunkykynsä korkeamman voiman käyttöön, sen ihmiskehityksen korkeamman voiman, joka Matteuksen evankeliumissa ilmentyy Jeesus-lapsena.

Henkistä taustaa

Henkinen tieto osaa kertoa paljonkin näiden kahden Jeesus-lapsen taustoista. Matteuksen Jeesus on jälleensyntyneenä sama olento, jonka tunnumme jo vanhasta persialaisuudesta Zaratustrana, suurena tietäjänä, joka kaikissa elämissään oli jo vielä kosmisessa todellisuudessa vaikuttavan Kristuksen, aurinkohengen palvelija. Hän ihminen, joka oli vuosisatoja ja vuosituhansia tutkinut Kristuksen tekoja tähtimaailman kautta, ja hänen henkisiä oppilaitaan olivat ne kolme kuningasta, jotka nyt ihmisyyden kolmen kehitysvirran edustajina tulivat Beetlehemiin kumartamaan vanhaa, jälleen syntynyttä kuningastaan.

Näissä kolmessa kuninkaassa havaitsemme myös selvän yhteyden oman Kalevalamme sankareihin, Väinämöiseen, Ilmariseen ja Lemminkäiseen, joissa kohtaamme samat kehitysvoimat toiselta suunnalta katsottuna.

Kun loppiaisen kolmen kuninkaan joulu on vahvasti ihmisen henkisen kehityksen juhla, niin jouluaatto on enemmän ihmiskuntaan liittyvän jumalallisen kehityksen juhla. Siinä missä me voimme tunnistaa kuninkaiden Jeesus-lapsessa korkean inhimillisen tietäjän, Zaratustran, jolla on taustallaan suuri määrä mahtavia inkarnaatioita, me voimme tunnistaa Luukkaan evankeliumin lapsessa sielun, jolla ei ole taustallaan ainoatakaan fyysistä inkarnaatiota tätä ennen.

Sen sielun, joka tähän Jeesus Nasaretilaisen kehoon astuu, ensimmäiseen fyysiseen elämäänsä, me tunnemme parhaiten Krishnana, jumalallisena olentona, jota vanha intialaisuus edelleenkiin niin rakastaa, ja joka epäilemättä on muissa kulttuureissa tunnettu monilla muilla nimillä. Toinen suuri tuntemamme henkinen olento, joka on vahvasti mukana Luukkaan Jeesuksen syntymässä on Buddha, joka sielukehon myötä myös enkelit laulavan kehon paimenille suuren rauhan sanomaa.

Kristus ja Jeesus-lapset

Myöhemmin meillä on vain yksi Jeesus-lapsi ja vielä myöhemmin häneen liittyy kosminen Kristus niin, että puhumme Jeesus Kristuksesta tai Kristus Jeesuksesta. Mutta Kristus, enkelikunnat ja suuri joukko henkisiä ystäviämme on mukana kummankin Jeesus-lapsen syntymässä jo alusta saakka.

Mitä Kolmen kuninkaan joulu meille sitten erityisesti kertoo: pyhitä ajatuksesi, tunteesi ja tahtosi ihmiskunnan korkeimmalle voimalle, jonka tunnemme Kristuksena - tai jonka itse voit kokea omalla tavallasi, nimistä riippumatta. Kristus on se henkinen olento, joka on ottanut tehtäväkseen liittää meidän sisäisen työmme tulokset koko maailmankaikkeuden kehitykseen yhdessä enkelikuntien kanssa.

Ja kuten voimme huomata, kaikkiin näihin asioihin liittyy monia muita suuria kysymyksiä. Niistä voimme jatkaa ja olen iloinen, jos liität tähän kommenttina omat kysymyksesi tai huomiosi.

Ja nuo henkiset kunnat, joiden läpi suuri maan henkisyys virtaa jouluaatosta loppiaiseen, ovat:

Kivikunta
Kasvikunta
Eläinkunta
Ihmiskunta
Enkelit
Arkkienkelit
Suurenkelit
Muodonhenget eli Vallat
Liikkeenhenget eli Voimat tai Hyveet
Viisaudenhenget eli Herruudet
Tahdonhenget eli Valtaistuimet
Harmonianhenget eli kerubit
Ikirakkaudenhenget eli serafit

Rakkaudella
Matti

4 kommenttia . Avainsanat: joulu, jouluaatto, loppiainen, Jeesus, Jeesus-lapsi, uudistuminen, Kalevala, Zarathustra

Joulun aika jatkuu

Perjantai 28.12.2012 klo 19:37 - Matti Kuusela

Vaikka perinteiset joulupäivät ovat jo ohi, joulun suuret voimat jatkuvat edelleen. Joulun pyhät päivät ja yöt, kristalliyöt, jatkuvat aattoillasta eteenpäin huipentuen tammikuun puolella loppiaiseen.

Kuten itse sana ilmoittaa, loppiainen päättää perinteellisesti joulun juhlallisuudet. Ei enempää eikä vähempää kuin kuninkaiden joululla. Loppiaista vietämme varsinaisesti kolmen kuninkaan juhlana.

On helppo tiedostaa, miten loppiainen henkinen merkitsee. Vuoden uusi sydänlapsi syntyy paimenten jouluna. Sen jälkeen kuljemme läpi laskutavasta riippuen kahden- tai kolmentoista vaiheen kehitystien, joka samaistuu niin luonnonkuntiin ja enkelikuntiin kuin Eläinrataankin - ja päättyy kuninkaiden kumartaman Jeesuksen syntymään.

 

Joulun viisaus

Vaikka uusimman tiedon mukaan Luukkaan evankeliumin Jeesus-lapsi syntyi historiallisesti 6.-7. joulukuuta välisenä yönä vuonna 2 eKr. ja Matteuksen evankeliun Jeesus 5. maaliskuuta vuonna 6 eKr., on aika hämmästyttävä maailmanviisaus asettanut näiden syntymien muistojuhlat Eläinrataa aktivoivien pyhien päivien alku- ja loppukohtaan.

Historialliset syntymäpäivät riippuvat menneisyyden vaatimuksista, mutta tulevaisuuden henkiset tarpeet ovat siirtäneet niiden joulujuhlat nykyisille paikoilleen. Tämän johdatuksen on täytynyt tulla hyvin korkealta taholta.

Historialliset syntymäpäivät sijaitsevat kuitenkin nykyisen jouluajan suhteen oikeassa suunnassa. Niitä on joulujuhlaan vain siirretty lähemmäksi toisiaan.

 

Kristillinen joulu

Joulun alla kuulin joistakin radio-ohjalmista huolestuneita äänensävyjä siitä, että joulujuhlan taustalla ovat pakanalliset juhlat, kuten vanha jul, joka on samaa juurta meidänkin joulumme kanssa. Englanniksi joulu onkin "Kristus-juhla", Christmas.

Tuo pakanallinen on menneitä aikoja tarkoittaessaan kuitenkin aika turha sana, sillä Kristus on kuitenkin aina ollut enemmän tai vähemmän voimakkaasti läsnä. Hän on vuosituhansien saatossa lähestynyt ihmiskuntaa ja hän on enkeleittensä läsnäolon kautta valaissut ja lämmittänyt mahdollisuuksien mukaan joulujuhlaa kautta aikain.

Suurin ero on vain siinä, että nyt runsaat 2 000 vuotta sitten hän todella tuli itse maan päälle, vaikkakaan ei vielä kokonaan omassa kehossaan. Hän oli kuitenkin jo mukana molempien Jeesus-poikien syntymässä. Jordanin kaste on tavallaan toinen tai oikeastaan kolmas joulu. Se on juhannus-juhla, joka historiallisesti sekään ei tapahdu aivan keskikesällä, vaan vasta syyskuun loppupuolella vuonna 29 jKr. - auringon ollessa puoli astetta Vaa'assa.

Kun ajattelemme näitä päivämääriä, niistä käy voimakkaasti selville, miten niiden tilallinen asema määräytyy menneisyyden välttämättömyydestä, mutta varsinaiset juhlat syntyvät tulevaisuuden voimista.

Rakkaudella
Matti

 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Jeesus-lapsi, loppiainen, paimenten joulu, Jeesuksen syntymäpäivä, Jordanin kaste

Myötätunnosta Krishnaan

Lauantai 24.12.2011 klo 11:13 - Matti Kuusela

Flensburgilaisten luonnonhenkikirjojen sarjassa  numero 16 katselin jälleen tänä aamuna myötuntoa. Myötätunnon henki on nimeltään Martta ja hän sanoo olevansa syntynyt pyhästä kolminaisuudesta, eli enkelihierarkioita korkeammalta tasolta.

Hän kertoo, ettei hän ole vielä tullut kokonaan tähänangels-song200.jpg maailmaan, sillä ihmiskunta ei ole vielä valmis ottamaan vastaan hänen koko voimaansa ja läsnäoloaan. Me emme yksinkertaisesti kestäisi täyttä myötätuntoa kaikkia elollisia olentoja kohtaan. - Toinen asia on se myötätunto, jota me jokainen yksilöllisesti voimme oppia kokemaan.

Kolminaisuus on maailmankaikkeuden Kristus-linjaa ja Kristus oli Martan mukaan ensimmäinen minä-ihminen, jolla oli täysi myötätunnon voima.

 

Idän vihityt

Myötätuntoa valmistelivat jo korkeat itäiset vihityt, mutta heille myötätunto ei ollut vielä niin henkilökohtainen asia vaan enemmänkin objektiivinen.

Kristus oli itse kokonaan sisällä myötätunnossa, mutta Martan mukaan suuret itäiset vihityt olivat myötätunnosta tietoisia, mutta he eivät varsinaisesti menneet siihen itse sisään, he paremminkin aavistivat sen. Heille myötätunto ei ollut vielä laskeutunut sydämen asiaksi, vaan he kokivat sen pääasiassa korkeammissa olemuspuolissaan.

Itse tahdon lisätä tähän, että jos ajattelemme Äiti Ammaa, niin hän on tässä mielessä puhtaasti Kristus-vihitty, sillä hänessä myötätunto on todella tullut henkilökohtaiseksi asiaksi, sydämen voimaksi ja lähtökohdaksi kaikkeen siihen mahtavaan sosiaaliseen työhön, jota hän tekee.

 

Bhagavad Gita

Tässä tulee mieleen myös suuri itäinen jumalallinen laulu, Bhagavad Gita, josta Taavi Kassila on tänä syksynä tehnyt uuden suomennoksen. Bhagavad Gita oli myös Rudolf Steinerin toisen Suomen vierailun aiheena vuonna 1913, jolloin tuosta jumalallisesti laulusta oli jo olemassa ensimmäinen suomennos.

Minulle on kautta vuosien ollut suuri arvoitus, mistä Steiner tuossa esitelmäsarjassa oikein puhuu. Ja vasta nyt kun olen alkanut tehdä itse meditatiivisia hartaus-harjoituksia, pääsin sisälle tuon esitelmäsarjan rytmiin.

Hän puhuu siis Krishnasta, joka opettaa vaunujenaja Arjunaa. Arjuna on ihmissielu tai henki, joka on juuri alkanut tulla tietoiseksi omasta tekemisestään - vaunujen, siis oman fyysisen kehonsa ajajana.

Ja jumala Krishna on sama suuri sielu, joka kaksituhatta vuotta sitten syntyi ensimmäisen kerran fyysiseen kehoon Luukkaan evankeliumin Jeesus-lapsena, tarjotakseen sitten tuon kehon Jordanin kasteessa Kristukselle hänen ihmiseksi tulemisen inkarnaatiotaan varten.

 

Krishna

Krishna opetti Arjunalle minä-ihmiseksi tulemista. Palestiinassa hän syntyi lapseksi, jota juuri paimenet enkelten kutsumana tulivat tervehtimään.

Tämä jouluaattoilta on erityisesti meidän paimen-sydänvoimiemme ilta ja yö. Sydänvoimat ja paimenet ovat myös vahvassa sisäisessä yhteydessä koko Maan ja maaäidin olemukseen.

Älykkyyttä meiltä ei puutu, mutta se tunne, joka auttaa ymmärtämään ja kokemaan joulun asioita, on hartaus. Vaikka se ei ole mitenkään muodikas tunne, niin se on ratkaisu meidän moniin suuriin ongelmiimme ja kysyksiimme.

Meillä on valtavasti henkistä tietoa, mutta usein se lepattaa kuin ihanana perhosparvena ilmassa, juurtumatta konkreettiseen todellisuus. Alan tajuta, miten tärkeää juuri tuo henkisen tiedon juurtuminen on, ja se näyttää tapahtuvan juuri hartaudentunteiden meditoimisen kautta. Se vahvistaa ja juurruttaa, ja alamme ymmärtää, mitä tiedämme.

Nyt tajuan syvemmin myös sen, mitä Steiner tarkoitti sanoessaan, että meditaatio on sen muuntamista hartaudeksi, mitä tietää. Se on erinomaista meditaatiota.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Myötätunto, myötätunnon henki, Krishna, meditaatio, hartaus, Bhagavad Gita, Steiner, paimenet, Jeesus-lapsi